ja siitä seuranneen seitsemän vuoden (tähän mennessä) "retkahtamisen" jälkeen voin omalta kohdaltani sanoa, että kuolo korjaa.
Nimittäin meidät kaikki, ennen pitkää.
AA:laisen logiikan mukaan minun olisi pitänyt "retkahtamiseni" jälkeen sortua suurkulutukseen ja kuolla siihen jo aikaa sitten. Koska en sitä tehnyt, vaan pystyn ottamaan kaksi kaljaa viikolla ja pullon viiniä juustojen ja suolakeksien kanssa viikonloppuna halutessani, niin samaisen logiikan mukaan en koskaan ollutkaan alkoholisti (huolimatta katkolla ja päihdekuntoutuksessa olemisistani työpaikan menetyksistä alkoholin takia etc).
Mutta ehkä se kahdeksas vuosi toden näyttää = osoittaa, että ilman palavereissa istumista elämä on tuhoon tuomittu. Tosin mieluummin otan vastaan sen tuhon näiden viimeisten seitsemän vuoden jälkeen kuin palaan takaisin siihen helvettiin mitä oli olla ne edelliset seitsemän vuotta ilman vapautta viettää vapaa-aikaa; piti istua palavereissa jopa kolme tuntia yhteen menoon monta kertaa viikossa, ja jos ilmaisi ettei halua tehdä sitä niin sai kuulla kuinka "joutuu vielä juomaan".
No niin "jouduin". Enkä kadu sitä. Nyt on ainakin itsellä vapaus päättää mihin vapaa-aikani käytän.
AA:n oppi muodostuu liian monille itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Kun aikansa on kuullut, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin käydä palavereissa tai juoda itsensä kuoliaaksi, niin ihminen hukkaa oman harkintakykynsä ja halunsa hakea apua/vaihtoehtoja muualta.
Minulle AA oli ihan hyvä kokemus siinä mielessä, että sain kokemuksen täysraittiudesta. Huonoksi se muuttui kun ensivuosien huuma meni ohi ja aloin tuntea sen pelkästään rasittavaksi ja aikaavieväksi. Onnekseni aivopesu ei onnistunut niin, että en näkisi enää muita vaihtoehtoja kuin AA(täysraittius) tai alkoholismi. Viimeisten seitsemän vuoden aikana olen ottanut siemauksen samppanjasta juhlissa, lasin viiniä ruuan kanssa, kaljan kavereiden kanssa töiden jälkeen, kaksi tölkkiä viikolla saunan jälkeen rentoutuakseni, viiniä viikonloppuna juustojen ja suolakeksien kanssa... väkeviä en halua kun en pidä niiden mausta.
No, kertokaa te toveriseuralaiset olenko kuolontiellä vai enkö koskaan ollutkaan alkoholisti. Muille haluaisin muistuttaa, ettei pidä ottaa maallikkojen mielipiteitä niin vakavasti, että niistä muodostuu itseään toteuttavia ennustuksia.
Nimittäin meidät kaikki, ennen pitkää.
AA:laisen logiikan mukaan minun olisi pitänyt "retkahtamiseni" jälkeen sortua suurkulutukseen ja kuolla siihen jo aikaa sitten. Koska en sitä tehnyt, vaan pystyn ottamaan kaksi kaljaa viikolla ja pullon viiniä juustojen ja suolakeksien kanssa viikonloppuna halutessani, niin samaisen logiikan mukaan en koskaan ollutkaan alkoholisti (huolimatta katkolla ja päihdekuntoutuksessa olemisistani työpaikan menetyksistä alkoholin takia etc).
Mutta ehkä se kahdeksas vuosi toden näyttää = osoittaa, että ilman palavereissa istumista elämä on tuhoon tuomittu. Tosin mieluummin otan vastaan sen tuhon näiden viimeisten seitsemän vuoden jälkeen kuin palaan takaisin siihen helvettiin mitä oli olla ne edelliset seitsemän vuotta ilman vapautta viettää vapaa-aikaa; piti istua palavereissa jopa kolme tuntia yhteen menoon monta kertaa viikossa, ja jos ilmaisi ettei halua tehdä sitä niin sai kuulla kuinka "joutuu vielä juomaan".
No niin "jouduin". Enkä kadu sitä. Nyt on ainakin itsellä vapaus päättää mihin vapaa-aikani käytän.
AA:n oppi muodostuu liian monille itseään toteuttavaksi ennusteeksi. Kun aikansa on kuullut, ettei ole muita vaihtoehtoja kuin käydä palavereissa tai juoda itsensä kuoliaaksi, niin ihminen hukkaa oman harkintakykynsä ja halunsa hakea apua/vaihtoehtoja muualta.
Minulle AA oli ihan hyvä kokemus siinä mielessä, että sain kokemuksen täysraittiudesta. Huonoksi se muuttui kun ensivuosien huuma meni ohi ja aloin tuntea sen pelkästään rasittavaksi ja aikaavieväksi. Onnekseni aivopesu ei onnistunut niin, että en näkisi enää muita vaihtoehtoja kuin AA(täysraittius) tai alkoholismi. Viimeisten seitsemän vuoden aikana olen ottanut siemauksen samppanjasta juhlissa, lasin viiniä ruuan kanssa, kaljan kavereiden kanssa töiden jälkeen, kaksi tölkkiä viikolla saunan jälkeen rentoutuakseni, viiniä viikonloppuna juustojen ja suolakeksien kanssa... väkeviä en halua kun en pidä niiden mausta.
No, kertokaa te toveriseuralaiset olenko kuolontiellä vai enkö koskaan ollutkaan alkoholisti. Muille haluaisin muistuttaa, ettei pidä ottaa maallikkojen mielipiteitä niin vakavasti, että niistä muodostuu itseään toteuttavia ennustuksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9315264
Aloitin tällaisen ketjun aikoinani. Mitä sain? Sain täystyrmäyksen. Kuulemma olen alkoholisti, vaikken enää käyttäydy kuin alkoholisti.
Lue ketju läpi ja ihmettele. Tulet melko varmasti saamaan samanlaisia vastauksia, kuin minäkin.
Niin, ehkä emme sittenkään olleet alkoholisteja ;)
Mukavaa jatkoa.
noteerasin avauksesi, keskusteluketju on vain niin pitkä etten jaksanut etsiä sieltä sopivaa kohtaa joten päädyin tekemään oman avauksen. Luulisi niitä tähän bittiavaruuteeen mahtuvan :-)
Katsoin tuossa juuri aikani kuluksi netistä "Katkolle"-ohjelman toisen jakson. Ystäväpiirissä on edelleen paljon ihmisiä, joiden intresseissä on alkoholismitietouden levittäminen ja he muistuttivat tämän illan jaksosta FB:ssa.
Olisi aika paljon kommentoitavaa ko. hoito-ohjelmaan, mutta ilmeisesti koko kyseinen hoitolaitos on jo lopettanut toimintansa joten olkoon..
Hyvää viikonloppua.
Vaan asiani olen kertonut, niin kuin se on. Koska aa:laisille on todellakin iskostunut päähän, että vain ja ainoastaa palavereissa ramppaamalla pysyy raittiina, eivät he voi mitenkään hyväksyä "epä AA:laista" käytöstäni. Eivät, koska AA:n oppien mukaan palaverit jättämällä "joutuu" väistämättä vaikeuksiin, juomaan ja ongelmiin. Kun he eivät itse siihen pysty, koetaan, ettei kukaan muukaan pysty. Monesti kysynkin itseltäni, olenko koskaan edes ollut alkoholisti, vai ainoastaan hetkellisten olosuhteiden uhri? Oliko juomahistoriani sen kummempi, kuin ns. "kohtuukäyttäjällä" joka juo joka vuosi 4-6 viikon kesälomansa putkeen? Itselläni oli rankkaa juomista vain yhden kesän, ei sitä ennen, eikä sen jälkeen mainittavaa juopottelua. Tiedämmehän kaikki, että alkoholi runsaasti käytettynä aiheuttaa masennusta, senhän olemme saaneet nähdä katkolla-ohjelmassa. Itselläni tapahtui juuri näin ja ehkä ylireagoin menemällä aa:han? Itse asiassa en ole nähnyt, kuin eilisen katkolla ohjelman ja siinähän eräällä naikkosella iski valtava depis päälle.
Vaan nykyisin alkoholinkäyttöni on minimaalista, kaukana sinunkin nauttimista määristä. Edellisestä nauttimiskerrasta on jo useita viikkoja, eikä suunnitelmissa ole ottaa edelleenkään. Olenko alkoholisti? ;)
Hyvää jatkoa vaan kaikille
olen havainnut, että en kykene tarkasti määrittelemään, onko joku alkoholisti vai ei. En ole myöskään pystynyt ennakolta näkemään, lähteekö pitkään raittiina ollut juomaan tai että raitistuuko tulokas vai lähteekö hän takaisin juomakentälle. Olen nähnyt, että raittiuden jälkeen juomaan alkanut on juonut itsensä nopeasti hautaan tai työkyvyttömäksi. Olen myös nähnyt, että AA:sta oppia ottanut alkoholisti on kiinni raittiissa elämässä käymättä enää palavereissa. Ja olen nähnyt, että joku palaa AA:n palavereihin vuosien tauon jälkeen joko juotuaan pitkästä raittiudesta, tai joku toinen oltuaan välivuodet raittiina. Kaikki on mahdollista. Ennustajaksi ei ole syytä ryhtyä, mutta apua voi tarjota, jos toinen sitä pyytää.
Palavereissa käynti on täysin vapaaehtoista. Pääkaupunkiseudulla ei tuollaisia maratonpalavereja pidetä ja niistä voi aina lähteä pois, kun on sen aika. Minulle raittius AA:ssa on tuonut mukanaan niin paljon hyvää, että en halua irrottautua siitä, en ohjelmasta enkä toveriseurasta. Raittiuden mukana olen myös saanut luottamusta niin työssä kuin harrastuksissakin. Harrastuksia on tullut mukavasti lisää, kun voin vapaasti liikkua missä tahansa ihmisten parissa. Ja on mukava, kun tietää vieraalla paikkakunnalla olevan paikan, mihin mennä. Palavereja on niin Vaasassa kuin Virossa tai Savossa ja Saksassa.
on oikeasti kahden ihan maallikon (= ei päihdekoulutuksen saaneen) luoma järjestelmä, joka on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin lähinnä sen perusteella, että siellä on katto korkealla ja seinät leveällä. Jokainen, joka on perehtynyt taustoihin, huomaa että taustalla on kristinusko (Dr Bob) ja vapaamuurarius (Bill W). Nämä on sopivasti vesitetty niin, ettei keneltäkään oikeasti vaadita uskoa mihinkään, mutta mukaan on liitetty uhkauksia että ellei pysy porukassa niin edessä on kuolema. (Jokainen, joka on tutustunut vapaamuurariuteen, löytää tietyt elementit jotka periytyvät suoraan sieltä.)
Taloudellista hyötyä AA ei aja, pisteet siitä. Ja useimmat jäsenet kai vilpittömästi uskovat itse asian aitouteen ja oikeuteen. Mutta ihan liian monelle AA:n opeista tulee itseään toteuttava ennustus, eli kun on tarpeeksi kauan uhkailtu että "pisarakin alkoholia johtaa väistämättä juomiseen ja kuolemaan" niin ei uskalleta mennä edes ehtoolliselle. Ja jos sen pisaran sattuu nauttimaan niin on "pakko" jatkaa, koska "on alkoholisti".
Minulle palavereissa käyminen oli pakkoa ja ahdistavaa, josta en kuitenkaan uskaltanut irtautua kuultuani mikä kohtalo seuraisi sitä jos ei "hoitaisi itseään". Sitten onneksi tuli niin paljon työkiireitä, etten päässyt palavereihin viikkoihin, kuukausiin.. lopulta huomasin että olin ollut kuukausikaupalla ilman niitä ja nauttinut elämästäni ilman sitä pakkopullaa. Sain paljon enemmän aikaan elämässäni; vihdoinkin oli aikaa opiskella, olla perheen kanssa, harrastaa.
Vähitellen uskalsin irrottautua kummistani (joka on edelleen ystävä mutta ei läheinen) ja AA-ystävistä/tutuista. Suurin osa katkaisi välit, osa on edelleen pintapuolisesti yhteydessä tasolla "moikataan kun tavataan". Yleisesti ottaen ne ihmiset, joille olin seitsemän vuoden aikana kertonut syvimmät, henkilökohtaisimmat asiani, eivät enää halua jakaa mitään henkilökohtaista kanssani.
Mitä alkoholismiini tulee, niin se ei siis ole mikään subjektiivinen kokemus "olen alkoholismi". Jossain papereissakin on diagnoosi alkoholiriippuvuudesta. Join yhden työpaikan, kävin katkot ja kuntoutuksen, sekoilin viinan ja mömmöjen kanssa (joista puheenollen olen viime vuosien aikana ottanut nukahtamislääkkeen noin kerran kuukaudessa, kun on tietty hektinen vaihe töissä ja menen ylikierroksille, pameja on kaapissa mutta en edes muista milloin olisin viimeksi tarvinnut). Olen kokenut pelkotilat ja hallusinaatiot, yrittänyt itsaria, herännyt selviämisasemalta, asunto on ollut liipasimella, parisuhde katkennut...
Voihan se olla, että seuraavasta huikasta homma lähtee käsistä. Mutta voi myös olla, että kun kohta lähden ostamaan viikonlopun ruokia niin jään auton alle tai meteoriitti putoaa päähän.
JOS kuitenkin palaan ehjänä kotiin niin aion viettää iltani tehden asioita, joista nautin: laiska ilta tv:n äärellä herkkuja napostellen (1,5 tunnin reipas kävelylenkki on tehty, sisältäen juoksuspurtteja ylämäkeen, joten toivottavasti kaikki herkut eivät jää vyötärölle). Elämä on oikeastaan aika ihanaa.
Sanotaan, että AA:n ohjelmaan ei liity uskonto. Ohjelmassa kehotetaan kuitenkin rukoilemaan ja luottamaan "rukouksen voimaan". Mikä onkaan totuus? Korkeampi voima, mikä se on? Joku sanoo, että se on "lämpöpatteri"?? tai joillekkin kuulemma aa ryhmä.
AA:laiset sanovat myös, ettei järkeilylle ole sijaa alkoholismissa. Ei ehkä heillä, jotka ovat ehtineet juoda järkensä pihalle, heille aa puoltaa paikkaansa. Totuushan kuitenkin on, että ylivoimaisesti valtaosa (lähes kaikki) juomisen lopettaneista ovat tehneet sen puhtaasti järkeilemällä. Elämässä on paljon erilaisia vaiheita, jolloin on otettava elämä hallintaan puhtaasti järkeilemällä. Emme me voi todellakaan heittää omaa järkeämme romukoppaan ja marssia johonkin ryhmään.
Kävin kauan sitten aa:n ryhmässä muutaman kerran ja jo alkuvaiheessa totesin aa:n olevan itselleni mahdoton paikka. Ongelmanani ei niinkään ollut yletön juominen, kuin se, että masennuin juomisen jälkeen aina ja vakavasti. Yhden juomisillan jälkeen olin 2-3 päivää aivan alamaissa, jonkin verran itsetuhoisia ajatuksiakin mielessä pyöri. Mitä tehdä? Kuten sanoin, kävin aa:ssa muutaman kerran, ilman apua. Otin järjen käteen ja päättelin: Miksi juoda jos siitä seuraa vain ikävää. Lopetin tykkänään juomisen. Ei ole masentanut ja elämä on aivan ihanaa. Samoin tein tupakanpolton kanssa, miksi polttaa, koska ei siitäkään mene kuin terveys. Pahimmassa tapauksessa saat keuhkoahtauman, työkyvyttömyyden ja ennenaikaisen kuoleman. Lähisukulaiseni oli kova tupakkamies, veteli parhaimmillaan kolmekin norttiaskia päivässä, sai nelikymppisena keuhkoahtauman ja kuoli viisikymppisenä.
Juttu on puhtaasti niin, että jos et osaa käyttää järkeäsi, elämän houkutukset vievät mennessään. Hallitsen itse elämääni, elämäni hallintaa en luovuta millekkään amatööreistä koostuvalle ryhmälle.
Tuollaista ohjetta kylvävät aa:ssa, totta. Toinen vastaava: Persettä penkkiin!
Sellainen käsite on aa:ssa tuntematon: Käytä päätäsi. Tai: Käytä järkeäsi.
Tai - "joudut" juomaan.
:D
ovat vieneet mennessään, AA:n ohjelma kehottaa 4.askeleessa tekemään perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun. Vikojen löydyttyä niitä on korjattava ja siihen työhön on ohjelmassa lisää kokemuksien kautta kirjoitettuja askeleita.
AA:n ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen ja se on toiminut hyvin sellaisten alkoholistien kohdalla, jotka eivät omilla päätöksillä ja järkeilemällä ole kyenneet raitistumaan. On hienoa, että alkoholiin nähden voimattomillekin juopoille on keino millä raitistua. En tosin tiedä, kuinka pieni osa raitistuneista alkoholisteista on aa-laisia ja kuinka suuri osa järkeilemällä raitistuneita.
" On hienoa, että alkoholiin nähden voimattomillekin juopoille on keino millä raitistua. En tosin tiedä, kuinka pieni osa raitistuneista alkoholisteista on aa-laisia ja kuinka suuri osa järkeilemällä raitistuneita."
Kyllä. Olen kuullut mainittavan: AA on loosereitten paikka ja todellakin on hyvä, että he sinne menevät. Looser= luovuttaja, häviäjä suom. (Askelista kohta: ...halusimme luovuttaa...) He luovuttavat elämänsä korkeimman huomaan (mikä se sitten onkin) ja luottavat rukouksen voimaan. Jos heille siitä apua on, kuten varmaan on, hyvä niin. Neljäs askel. Teimme rehellisen ja moraalisen itsetutkistelun... Tämä kuuluu elämän perusasioihin, tutkailla missä mennään ja jos mennään hakoteille, etsitään toinen tie. Tässä toimitaan yksin ja tähän ei saa apua mistään, näinhän se elämässä on. Tarvitaanko vielä muuta?
Minäkään en ole kuullut mitään tarkkoja lukuja aa:n avulla raitistuneista, jossakin on puhuttu kahdesta (2%) prosentista. Tottakai jokainen, joka saa elämänsä järjestykseen tavalla, tai toisella, vaikka aa:n avulla, on voitto. En siis mitenkään halua väheksyä aa:ta, se vaan ei ole minun tieni eikä paikkani.
Yleensä en käy tällä palstalla, vaan joku vaan toi minut tänne. Poistunkin takaviistoon, lomat lomailtu ja duunit kutsuvat. Kaikkea hyvää vaan kaikille ja pitäkää mielessä: Raitistumiseen on monia teitä, eikä järjenkäyttöäkään kielletä missään, sanokoon aa:laiset mitä tahansa.
Loosereita. Niitähän nuo AA laiset on :D
luuseri, olin valmis pyytämään apua ja sain sitä AA:sta, sen ihmisiltä ja myöhemmin myös ohjelmasta.
Enkä ole ainoa, ja jos joskus huomaat olevasi alkoholisti ja tarvitset apua raitistumiseen, sinäkin saat tukea jos haluat.
Kiva kuulla, että addiktit löytävät toisensa ja saavat siten apua. Toisaalta, eikö ole aika ankeaa, että alkoholi pyörii mielissänne kaiken aikaa, päivin öin, aina? Elämään ei mahdu mitään muuta ajateltavaa kuin huikaton elämä ja tästä täytyy sitten vielä puhua koko ajan, jotkut ramppaavat palavereissa useammankin kerran päivässä.
Itse kävin palaverissa n. kymmenisen vuotta sitten muutaman kerran, alle kymmenen kertaa kuitenkin ja lopetin. Lopetin palaverit ja alkoholin käytön ihan omin päin, niinkuin useimmat lopettaneista tekevät.
Kyllä alkoholista pääsee eroon ihan omin voiminkin, ei koko elämä saa pyöriä aiheen ympärillä. Elämässä kun on muutakin kuin alkoholi, ainakin minulla on.
Olen itse miettinyt paljon samaa. tietynlaiset elämänvaiheet aiheuttaneet muutaman kerran elämässä sen että olen juonut enemmän kuin olisi pitänyt.
masennus on ollut syy alkoholinkäyttööni. juominen taas on tietenkin pahentanut masennusta joka taas on tehnyt elämästä sietämätöntä ja sitä on lääkitty alkoholilla.
näiden kahden masennuksen välissä en käyttänyt alkoholia kuin hyvin harvoin. sanon että alkoholinkäyttöni on ollut ongelmallista, mutta ei aina. Nyt takana ongelmallinen kausi koska minulla on ollut se toinen masennusjakso. kun tästä nousen kykenen taas nauttimaan alkoholia oikein ja oikeaan aiheeseen - juhlaan, eikä suruun, ahditukseen ja henkiseen pahoinvointiin.
AA:ssa olen käynyt noin 10 kertaa.
Itselläni siis alkoholinkäyttö pysyy hallinnassa jos elämä on hallinnassa. Jos elämä ei ole hallinnassa, ei alkoholinkaan käyttö pysy loputtomiin hallinnassa.
Tulevaisuudessa jos tulee kaaoksia elämään lopetan hetkellisesti alkoholinkäytön ettei se enään mene liian suureksi ja pahenna alkanutta masennusta. tiedän että tulen masentumaan elämässni varmasti vielä uudelleen useita kertoja.
masennus ja alkoholi EI sovi yhteen.