Sain tietää olevani raskaana ja en tiedä mitä tehdä. Olemme vakituisen poikaystäväni kanssa 20 ja melkein 21 kun lapsi syntyisi. Olemme seurustelleet jo useamman vuoden ja asuneet yli vuoden yhdessä. Raskaus on vahinko, mutta olemme sen itse aiheuttaneet omalla hölmöilyllä.
Mieheni sanoi että haluaa ehdottomasti abortin ja jos päätän pitää lapsen, hän ei tiedä miten aikoo siihen suhtautua. Olen sitä mieltä että hän sopeutuisi tilanteeseen, mutta hän haluaa vain keskeytyksen.
Minä taas vastustan aborttia ja olen sitä mieltä että lapsella on oikeus elää , jos vanhemmat ovat itse hölmöilleet ja lapsen saaneet alulle. Minusta tuntuu kuitenkin pahalta tehdä vastoin miehen tahtoa, jolloin ser tarkoittaa sitä että minun pitää myöntyä aborttiin ja tehdä vastoin omia periaatteita.
Minua huolestuttaa myös muiden ihmisten suhtautuminen, mitä kaverit sanovat? Mitä töissä sanotaan? Mitä vanhempamme sanovat? äh.. vaikea tilanne, joka pitäisi ratkaista niin että molemmat tulevat tyytyväisiksi, mutta sellaista vastausta kun ei taida olla.
Mieheni sanoi että haluaa ehdottomasti abortin ja jos päätän pitää lapsen, hän ei tiedä miten aikoo siihen suhtautua. Olen sitä mieltä että hän sopeutuisi tilanteeseen, mutta hän haluaa vain keskeytyksen.
Minä taas vastustan aborttia ja olen sitä mieltä että lapsella on oikeus elää , jos vanhemmat ovat itse hölmöilleet ja lapsen saaneet alulle. Minusta tuntuu kuitenkin pahalta tehdä vastoin miehen tahtoa, jolloin ser tarkoittaa sitä että minun pitää myöntyä aborttiin ja tehdä vastoin omia periaatteita.
Minua huolestuttaa myös muiden ihmisten suhtautuminen, mitä kaverit sanovat? Mitä töissä sanotaan? Mitä vanhempamme sanovat? äh.. vaikea tilanne, joka pitäisi ratkaista niin että molemmat tulevat tyytyväisiksi, mutta sellaista vastausta kun ei taida olla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mutta sinun on nyt pakko tehdä päätös jonka kanssa pystyt elämään. Jos vastustat aborttia, pystyisitkö jatkamaan elämää yhdessä miehen kanssa joka sinut pakotti aborttiin? Mikä on huonompi tilanne, se että pidät lapsen ja miehesi lähtee jos ei mieli muutu, vai se että menet aborttiin miehen painostuksen takia, ja itse lopetat suhteen koska et pysty elämään miehen kanssa joka ei välittänyt sinun ajatuksista vaan pakotti sinua tekemään abortin? Eikö tärkein ole että teet itsesi onnelliseksi? Mitä iloa tehdä mies onnelliseksi jos se tekee sinut onnettomaksi?
uhkaa jättämisellä ja tollasen asian takia, se ei ole tosissaan edes sun kanssa. Se lähtee kuitenkin vaikka tekisit sen mieliks. Jos se taas on vakavissaan sun kanssa niin se pysyy ja sopeutuu vaikka annatkin lapsenne elää!
Olen saman kokenut ja tilanteessa ollut, olin silloin 18v. ja mies 3v vanhempi. Se ei lähtenyt vaikka pidin oman pääni, ja ONNEKSI pidinkin :)
Toi on liian iso asia että tekisit sen vaan jonkun muun mieliks kun selvästi haluat itse ihan toisin, tiedät itse varsin hyvin sydämessäsi mikä on oikein.
Haluan kyllä kyseisen miehen kanssa lapsia, en olisi itsekkään suunnitellut lasta tähän tilanteeseen, olisin odottanu vuoden tai kaksi, mutta toisin kävi ja minun mielestä siihen pitäisi sopeutua. Koen myös aivan järkyttävää painetta muiden ihmisten mielipiteistä... siitä mitä mieltä he ovat asiasta. En mielestäni ole enää "järkyttävän nuori" tekemään lapsia ja olen ne aina halunnut aikaisin. Mutta nyt kun tilanne on käsillä, en tiedä mitä tehdä..
alkujärkytystä, joka voisi tulla vaikka tilanne olisi kuinka suunniteltu. Vuosi pari sinne tänne, käytännön jutut saa järjestettyä kyllä nytkin jos haluaa. Ei kai tämän lapsen elämä voi olla sellaisesta ajasta kiinni? Ja onhan tässä useita kuukausia aikaakin sopeutua ym. ennekuin lapsi syntyykään!
Toisaalta et voi mitenkään tietää onnistuuko lapsen saanti enää myöhemmin kun siihen olisi muilta osin kaikinpuolin valmis. Voi käydä niinkin ettei sitä tule juuri silloin kun haluaa! Parempi siis katsoa nyt kuin katua (ehkä loppuikänsä)!
Onko abortti sinulle nyt kuitenkin vaihtoehto? jos ei olisi, et miettisikään koko asia.. joten miten tosissasi vastustat aborttia jos se kuitenkin nyt olisi varteenotettava vaihtoehto sinulle?
Vastustatko vain muitten abortteja, mutta et omaasi?
Jos sinulla on mielipide jostain asiasta, miksi tuhlaisit aikaa miettimällä mitä muut ajattelee?
Jos todella olet sitä mieltä että lapsella on oikeus elää, miksi nyt toimisit täysin päinvastoin? Miehenkö takia? Sanot että sinä kyllä haluat miehen kanssa lapsia, mutta ei nyt. Oletteko puhuneet asiasta? Haluaako hän sinun kanssasi tulevaisuudssa lapsia? Jos haluaa, miksi tämä raskaus ei nyt hänelle kelpaisikaan? ja jos hän ei halua lapsia kanssasi, onko järkeä jatkaa suhdetta jos teillä on täysin eri näkemys tulevaisudesta?
Jos et olisi sanonut että vastustat aborttia en olisi asiaan puuttunut koska kannatan aborttioikeutta, kannatan naisen valintaa. En kuitenkaan kannata sitä että joku muu sano naiselle että abortti on ainut oikea vaihtoehto. Abortti on naisen valinta, naisen pitää pystyä elämään päätöksensä kanssa.
"Minä taas vastustan aborttia ja olen sitä mieltä että lapsella on oikeus elää , jos vanhemmat ovat itse hölmöilleet ja lapsen saaneet alulle."
Tuo lause pisti silmään kirjoituksestasi. Siis vanhempien tulisi pitää lapsi "rangaistuksena" omasta hölmöilystään? On väärin jatkaa raskautta sillä perusteella, että ajattelee olevansa jotenkin velvollinen tekemään niin. Haluatko edes oikeasti äidiksi? Tekisitkö lapsen vain sen takia, että abortti on murha?
Tottakai sinun tulee kuunnella myös isän mielipidettä. Ei nainen voi yksinään asiasta päättää. Poikaystäväsi on varmasti vain niin järkyttynyt odottamattomasta uutisesta, että sanoi tarkoittamattaan pahasti. Ei lapsen tekemisestä päättäminen saa olla vain naisen vallassa, lapsi tarvitsee myös isän, jota hänellä ei ole jos poikaystäväsi päättää häipyä. Poikaystäväsikin on vielä niin nuori, että on täysin luonnollista, että hän kauhistuu tuollaista uutista. Lapsen tulo muuttaisi myös hänen elämänsä aivan kokonaan.
Jos alkanut raskaus tuntuu teistä molemmista virheen seurauksena tulleelta velvollisuudelta niin kehottaisin kyllä miettimään asioita toisen kerran. Jos lapsi on rangaistus vanhemmilleen niin onko se oikea peruste synnyttää taas yksi ei-toivottu lapsi maailmaan? Mieti asioita yhdessä poikaystäväsi kanssa mitä juuri TE haluatte elämältä? Ketään ei saa pakottaa mihinkään, ei aborttiin mutta ei myöskään vanhemmuuteen.
Jos olet aborttia vastaan, niin sinulle saattaa tulla tulevaisuudessa todella suuria ongelmia henkisesti, jos olet tehnyt abortin.
Mielestäni miehesi pitäisi kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta teostaan. Vai mitä hölmöily tarkoitti käytännössä? Jos miehesi on päästänyt, vaikkakin vahingossa, siemenet sisääsi, niin kyllä hän on vastuussa teostaan.
tilanne.
Pidin pääni vaikka olin järkyttynyt tapahtuneesta. Aluksi tuli kamalalta tehdä vastoin miehen tahtoa. Kun toinen ei halua meidän lasta. Mutta kun lapsen liikkeet alkoivat tuntua niin tiesin tehneeni oikean päätöksen. Ja alkoi mieskin pehmentyä ja olla myönteinen asialle.
Ota nyt aikaa ja mieti rauhassa.
- jos teet abortin vastoin omaa tahtoa, niin miten se tulee vaikuttamaan suhteeseenne jatkossa? Entä sinun omaan mielenrauhaasi?
- jos et tee abortti, niin mitkä on vaihtoehdot:
* te saatte yhteisen vauvan, mies jää alkaa isäksi tai sitten lähtee ja jättää sinut.
* synnytät vauvan ja jos tilanne näyttää teidän yhteisen tulevaisuuden kannalta pahalta, voit antaa lapsen adoptioon.
Jos teet abortin, sinulla on kiire. Jos päädyt muihin mainitsemiini ratkaisuihin, on teillä aikaa miettiä rauhassa ja niissä tapauksissa lapsesi saa elää!!!
Kun aborttiväki on tullut ilmi, he alkavat säännöllisesti puhua itsestään...
Nyt viestisi alentuvat ala-asteelaisen tasolle. Nyt otas ne lääkkeet nassuun ja mene nukkumaan!
keskusteleen noiden lapsellisten nälvintöjen sijaan vihdoin aiheesta ja tule sitten takaisin.
toistuu viesteistä seuraavaan... hoitaja, lääkkeet, pehmee huone, ...blablablaa.....
Onko asia jo ratkennut?
Sinullahan on ihan ok tilanne. Työpaikka nähtävästi, asunto, lapsella isä.. Itse tulin kesällä raskaaksi ja jouduin puntaroimaan todella mitä teen. Lapsen isä on vain yhden illan juttu, minulla ei ollut asuntoa ja koulu kesken.
Nyt raskaus on puolessa välissä ja olen kauhistellut sitä miten aluksi meinasin tehdä abortin. Asiat ovat järjestyneet ja lähipiiri iloisia raskaudestani, ja toden totta niin olen itsekin. Elämällä on ihan uusi merkitys kun kantaa sisällään uutta elämää. On mahtavaa nähdä oma lapsensa ultrassa, tuntea sen liikkeet, seurata sen kehitystä. Tuleva yksinhuoltajuus ei pelota.
Miksi haluaisit lapsen vasta vuoden parin päästä? Miksi tilanne olisi silloin erilainen? Ja mietihän sitä, siinähän menee melkein vuosi ennen kuin tämä lapsi syntyy. Miksi hän ei saisi elää ja kasvaa, vaan joku toinen sitten joskus vuoden päästä?
Tottakai alkuun on kauhea shokki kun tulee yllättäen raskaaksi, muistan sen kyllä. Kirjoitin itsekin tänne palstalle silloin kun en osannut päättää teenkö abortin vai ei. Kumminkin abortti soti omia ajatuksiani vastaan ja olisin varmasti katunut sitä. Minua yritettiin painostaa lähipiirissä aborttiin, mutta kuuntelin omaa sydäntäni. Alkujärkytyksen jälkeen kaikki ovat ottaneet asian todella hyvin ja itse olen onnellisempi kuin koskaan.
Ei ole helppo tilanne sinulla, mutta sen voin melko varmuudella sanoa että jos teet abortin se kummittelee mielessäsi kauan.. :/
Itse tein abortin jokunen vuosi sitten, tilanne oli erinlainen kun sinulla. Tavallaan en kadu sitä mitä tein, mutta se pyörii ajatuksissa usein ja aiheuttaa paljon mielipahaa :/ Ja aina tulee ajatelleeksi että mitä jos en olisikaan aborttiin päätynyt..
Nyt nykyisen mieheni kanssa (abortoimani SIKIÖ oli eri miehen) olemme yrittäneet lasta jo 2v, eikä ole kuulunut, ironista.. :/
Toivon että harkitsette tarkkaan mitä teette ja istutte alas miehesi kanssa ja keskustelette asian läpi, muiden kun teidän kahden mielipiteillä EI OLE merkitystä! :)
Olen tehnyt kaksi aborttia, toista kadun enkä pääse siitä millään yli, ensimmäistä en ole koskaan kunnolla katunut, koska siihen oli hyvä syy. Sinun tilanteesi vaikuttaa siltä, että kadut varmasti jos teet abortin. Etsin itsekin aikanaan vastausta keskustelupalstoilta ja silti päädyin aborttiin lähinnä parhaan ystäväni painostuksesta. En tiedä voinko ikinä antaa itselleni anteeksi, mietin viiden vuoden takaista aborttia jatkuvasti vaikka minun pitäisi olla onnellinen yksivuotiaan lapsen äiti. Eli tulevaisuudessa tehty lapsi saattaa jopa repiä uudestaan abortin jättämät arvet auki. En vastusta aborttia, mutta voisin kuvitella, että kadut todella paljon jos teet abortin ja ainakin suhteesi kariutuu aborttiin. Nämä siis pohjautuu omiin kokemuksiini, ei välttämättä päde jokaiseen. Toivon vaan voimia oikean päätöksen tekemiseen.
Päätöksesi on niin suuri, että älä tee mitään hätiköityä, josta ei ole paluuta.
Suosittelen, että käyt tutustumassa nettisivuihin: http://www.ituprojekti.net/
Ota vaikka puhelimitse yhteyttä, on paljon parempi, kun voi keskustella jonkun asiantuntevan ihmisen kanssa puhelimitse, ei vain keskustelupalstoilla.
Voimia!
Olen itse raskaana ja nyt on alkanut pahasti ahdistaa, kun lapsen isä ei halua kuulla asiasta mitään. Asun vielä kotona, mutta vakituinen työpaikka on. Mietin mitä tulevaisuus tuo tullessaan, löydänkö ikinä ketään jota ei haittaisi vaikka olisin äiti ja miten ystävät pysyvät. Aluksi abortin tekeminen ei ollut edes vaihtoehto, mutta nyt kun aika alkaa loppua, tulee entistä ahdistuneemmaksi. Tekstisi antoi uutta toivoa tähän tilanteeseen, on lohdullista tietää etten ole yksin.
Nyt sinulla onkin ketjun aloittaja mietittävää. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on että jos pakottaa toisen vastoin tahtoaan isäksi niin onko suhde kestävä. Tiedän tapauksen jossa mies lähti lätkimään kun sai tietää ettei nainen taipunut keskeytykseen. Voihan sinun kaverisi olla sivistyneempi ja alkaa tykätä isänä olemisesta. Kaksipiippuinen juttu. Itselleni tehtiin abortti 17- vuotiaana . Sitten sain pojan joka kuoli 5- vuotiaana; mutta hetkeäkään en ole aborttia katunnu.Mutta minä olenkin luonteeltani vähän erikoinen ; sanovat.
voi painostaa abortin tekoon vaimonsa, tämä on aika tavallista varmasti, mutta siitä ei kerrota.
Varsinkin jos on väkivaltainen mies, ja vaimo pelkää jopa henkensä puolesta. Usein väkivallan alla elävä vaimo, ei uskalla hakea apua, turha syyttää kaikesta aina äitiä.
Vastuu on isällä aina myös, ja erityisesti jos painostaa vaimoa aborttiin, jopa uhkailemalla.