Tämän palstan kirjoittajia yhdistää yksi yhteinen ongelma: itsekkyys.
Aina vain minäminäminäminä.. Mieluummin uhkaillaan itsarilla (koska MINULLA on niin kurjaa, vaikka eletään hyvinvointiyhteiskunnassa, ollaan terveitä, perusasiat ovat kunnossa, on mukavuuksia, on mahdollisuuksia mihin tahansa) kuin tehdään jotain vähemmän onnekkaiden hyväksi.
Jos se elämä on todellakin niin kurjaa, että ollaan pistooli ohimolla, niin silloinhan loppuajan voi käyttää ihan miten huvittaa. Menkää kehitysmaihin tekemään jotain hyödyllistä, voihan sielläkin kuolla malariaan tai hepatiittiin tai väkivaltaan - ainakin tietää sitä ennen eläneensä.
Jos millään ei ole mitään väliä niin ottakaa kunnon laina pankista ja myykää kaikki omaisuutenne ja lähtekää maailmalle.
Jos oma elämä tuntuu merkityksettömältä ja tylsältä niin menkää tapaamaan syöpäsairaita lapsia tai saattohoidossa olevia aikuisia. Mitä menetettävää? Sieltähän voi palata omaan sohvannurkkaan ruikuttamaan kuinka kurjaa oma elämä on.
Jos elämän suurin ongelma on parisuhteettomuus, niin tutustukaa nuoriin, joilla on joku vaikea vamma (sokeat, kuurosokeat, liikuntavammaiset..)
Tai ei. Noilla muilla ihmisillä on valtava elämänhalu puutteista, sairauksista ja vammoista huolimatta, ette ole itsekkäinä ja mukavuudenhaluisina heidän arvoisiaan. Ottakaa mukava asento sohvallanne (joka teille on itsestäänselvyys oli se sitten oma tai vanhempien koti), mässyttäkää jotain hyvää ja valittakaa netissä (josta osa maailman ihmisistä ei ole kuullutkaan) kuinka kurjaa elämänne on. Teillähän on terveet silmät, korvat ja kaksi toimivaa kättä joilla lukea, kuunnella, kirjoittaa.
Aina vain minäminäminäminä.. Mieluummin uhkaillaan itsarilla (koska MINULLA on niin kurjaa, vaikka eletään hyvinvointiyhteiskunnassa, ollaan terveitä, perusasiat ovat kunnossa, on mukavuuksia, on mahdollisuuksia mihin tahansa) kuin tehdään jotain vähemmän onnekkaiden hyväksi.
Jos se elämä on todellakin niin kurjaa, että ollaan pistooli ohimolla, niin silloinhan loppuajan voi käyttää ihan miten huvittaa. Menkää kehitysmaihin tekemään jotain hyödyllistä, voihan sielläkin kuolla malariaan tai hepatiittiin tai väkivaltaan - ainakin tietää sitä ennen eläneensä.
Jos millään ei ole mitään väliä niin ottakaa kunnon laina pankista ja myykää kaikki omaisuutenne ja lähtekää maailmalle.
Jos oma elämä tuntuu merkityksettömältä ja tylsältä niin menkää tapaamaan syöpäsairaita lapsia tai saattohoidossa olevia aikuisia. Mitä menetettävää? Sieltähän voi palata omaan sohvannurkkaan ruikuttamaan kuinka kurjaa oma elämä on.
Jos elämän suurin ongelma on parisuhteettomuus, niin tutustukaa nuoriin, joilla on joku vaikea vamma (sokeat, kuurosokeat, liikuntavammaiset..)
Tai ei. Noilla muilla ihmisillä on valtava elämänhalu puutteista, sairauksista ja vammoista huolimatta, ette ole itsekkäinä ja mukavuudenhaluisina heidän arvoisiaan. Ottakaa mukava asento sohvallanne (joka teille on itsestäänselvyys oli se sitten oma tai vanhempien koti), mässyttäkää jotain hyvää ja valittakaa netissä (josta osa maailman ihmisistä ei ole kuullutkaan) kuinka kurjaa elämänne on. Teillähän on terveet silmät, korvat ja kaksi toimivaa kättä joilla lukea, kuunnella, kirjoittaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eli pitäisi olla tyytyväinen omaan paskaan elämäänsä sen takia että jollain muulla on asiat huonommin?? Olihan tossa kirjoituksessa ihan asiaakin. Pieni itsekkyys on ihan terve piirre ihmisessä. Tottakai, jos on elämä yhtä kuraa pitää itsekkäästi ajatella ja yrittää sitä parantaa. Tuolla sun logiikallasi kukaan ei saisi olla surullinen, tai kyllästynyt elämään. Jos sulta amputoitasis jalat, sunhan pitäis hymyillä, olla onnellinen. On kuitenkin ihmisiä joilla ei ole käsiä eikä jalkoja. Mitä luulet, olisiko asia noin?? Jos on yksinäinen niin miksi sitä lähtisi mihinkään kehitysmaahan? Yksinäinen täällä, on yksinäinen sielläkin. Kerrotaan nyt vielä että itse en siis ole totaalisen yksin, en haudo itsemurhaa enkä mitään. parisuhde puuttuu ja koen välillä olevani yksin. Pikkuisen olen itsekäs, ja kateellinenkin niille, joilla asiat on paremmin. Kumpiakin kuitenkin niin pienessä mittakaavassa että se on ihan tervettä touhua.
Samaa mieltä ukkeli27:n kanssa. Jos itsellä on yksinäisyyteensä takia kurja olo, ei se helpotu sillä että miettii niitä afrikan köyhiä lapsia. Omalle surulleen ei voi mitään ja minusta jokaisella on täysi oikeus surra, oli sitten aiheena oma yksinäisyys tai vakava sairaus.
Omalla tavallani olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Ehdottomasti jokaisella on oikeus omaan suruunsa. Eikä oma olo tietenkään aina helpota sillä, että ajattelee kuinka huonosti jollakulla toisella on.
Mutta tälläkin palstalla on joitain kirjoitajia, jotka tuntuvat ajattelevan että vain heillä on oikeus surra, heidän elämänsä on sitä kaikkein kamalinta jne. vaikka kuitenkin ovat terveitä ihmisiä, joilla mahdollisuudet vaikka mihin. Vähän kun ajattelisi toisesta näkökulmasta saattaisi huomata ettei asiat ehkä niin huonosti olekaan.
on eri asia kuin vuodesta toiseen jatkuva katkeruus.
Ihminen, joka menettää läheisensä, suree. Tottakai. Ihminen, joka menettää terveytensä, suree.
Jossain vaiheessa suruprosessi pitää kuitenkin lopettaa ja jatkaa elämää.
JOS on vakaasti sitä mieltä, että on "tuomittu yksinäisyyteen" niin sekin pitää hyväksyä ja ryhtyä rakentamaan omaa elämää siltä pohjalta, että tekee siitä parhaan mahdollisen yksin.
Meillä on vain tämä yksi elämä, eikö siitä kannattaisi tehdä paras mahdollinen?
>Jos sulta amputoitasis jalat, sunhan pitäis hymyillä, olla onnellinen.
>On kuitenkin ihmisiä joilla ei ole käsiä eikä jalkoja. Mitä luulet, olisiko asia noin??
Riippuu ihmisen asenteesta.
http://www.attitudeisaltitude.com/
"Mutta tälläkin palstalla on joitain kirjoitajia, jotka tuntuvat ajattelevan että vain heillä on oikeus surra, heidän elämänsä on sitä kaikkein kamalinta jne. vaikka kuitenkin ovat terveitä ihmisiä, joilla mahdollisuudet vaikka mihin. Vähän kun ajattelisi toisesta näkökulmasta saattaisi huomata ettei asiat ehkä niin huonosti olekaan."
Tosin usein ne jotka valittavat joistakin muista omaavat itse vielä huonomman aseman. Tuo neuvo oli siis omalla tavallaan itseään ampuva.
Pitäisi pikemminkin osata ajatella että kaikilla on omat ongelmansa olipa tilanne sitten minkälainen tahansa. Eikä välttämättä väheksyä niitä. Jos oma tilanne olisi parempi niin henkilö saattaisi valittaa aivan samoista asioista.
Tietysti tähänkin pätee tuo vanha lausahdus kahdesta miehestä joista kummatkin olivat köyhiä. Toisella ei ollut varaa ostaa uutta autoa ja toisella ei ruokaa.
Ennen yksinäisyyden hyväksymistäkin kannattaisi nyt tehdä kaikkensa sen eteen.... Usein ihmiset vain luovuttavat ennen ensimmäistäkään kunnollista yrittämistä.
Muuten hyvää psyykkausta, mutta eka lause ja sitä seuraava kappale pilaavat kokonaisuuden. Ne kun poistaa, niin jäljelle jää pätevä puheenvuoro. Tällaisena tästä ei tosin oikein voi plussaa antaa.
"Tämän palstan kirjoittajia yhdistää yksi yhteinen ongelma: itsekkyys."
Oikeastaan tämän palstan kirjoittajia yhdistää pikemminkin uusavuttomuus ja turhautuneisuus. Yleisestä onkin ettei asioille osata/pystytä/haluta tehdä mitään. Itsekkyys ei aivan niinkään.
"Jos millään ei ole mitään väliä niin ottakaa kunnon laina pankista ja myykää kaikki omaisuutenne ja lähtekää maailmalle."
Lainarahoilla ei kannata lähteä maailmalle. Toisekseen lainaa ei myönnetä nykyisin niin höveleillä perusteilla mitä myönnettiin Suomessa 1990-luvun alussa ja sitä ennen.
"Jos oma elämä tuntuu merkityksettömältä ja tylsältä niin menkää tapaamaan syöpäsairaita lapsia tai saattohoidossa olevia aikuisia. Mitä menetettävää? Sieltähän voi palata omaan sohvannurkkaan ruikuttamaan kuinka kurjaa oma elämä on."
Aika turhaa tuommoinen. Ei muiden ihmisten kautta pidä nähdä omaa paremmuuttaan (vaikka tämä yleistä onkin). Täytyy asettaa omat tavoitteet ja pyrkiä niihin. Jos yksinäisyys on ongelma niin pitää listata asiat millä tavalla sitten päästä yksinäisyydestä eroon tai saada ystäviä ja jos on jokin muu ongelma niin sama juttu. Jos ei tiedä konsteja niin sitten avaa vaikka keskustelu ntälle palstalle aiheesta ja muista aiheista jotka mieltä askarruttavat niin kuulee muidenkin vastauksia. Kannattaa kuitenkin itse aina miettiä asioita ja hyvä on tehdä vaikka mind map niistä eli piirtää paperille ympyröitä ja niihin tekstejä mitä haluaa jne.
"Jos elämän suurin ongelma on parisuhteettomuus, niin tutustukaa nuoriin, joilla on joku vaikea vamma (sokeat, kuurosokeat, liikuntavammaiset..)"
Parisuhteettomuus ja yksinäisyys ovat yleisimpiä ongelmia. Tilanne ei todellakaan siitä helpottuisi jos olisi vielä sen lisäksi sokea/kuuro. Tilanne vaikeutuisi entisestään ja usein parisuhteettomuus nousisi entistä suurempiin otsikoihin. Eli tuo on aika naurettavaltakin tuntuva neuvo.
"Tai ei. Noilla muilla ihmisillä on valtava elämänhalu puutteista, sairauksista ja vammoista huolimatta, ette ole itsekkäinä ja mukavuudenhaluisina heidän arvoisiaan. Ottakaa mukava asento sohvallanne (joka teille on itsestäänselvyys oli se sitten oma tai vanhempien koti), mässyttäkää jotain hyvää ja valittakaa netissä (josta osa maailman ihmisistä ei ole kuullutkaan) kuinka kurjaa elämänne on. Teillähän on terveet silmät, korvat ja kaksi toimivaa kättä joilla lukea, kuunnella, kirjoittaa."
Mikähän oli tämän valituksen pointti? Niin on sinullakin mutta syyllistyt aivan samaan hommaan.
Tietysti kyllähän tämmöisillä "provosoivillakin" keskustelunaluilla saa mielipiteitä esiin. Useinhan keskustelu syntyy aika lailla ääripäistä olevista mielipiteistä.