Hei, kertaan pari syytä miksi anoreksia ei kannata. Olin tosi laiha joskus ja ajattelin, että jos syömisen voi jättää väliin niin sen teen ja laihdun.
Arvatkaa mitä, oon edelleen laiha. Syön vaan paljon ruokaa joka päivä. Syömättömyys on tosi raskasta. Olin väsynyt koko ajan. Palelin. Mieleni oli harmain paikka. Ja ajatukset oli koko ajan jossain hemmetin riisipiirakassa. En jaksanut kohdata ihmisiä, näytinkin kärsivältä ja sillä tavalla jäin entistä ulkopuolisemmaksi. En jaksanut puhua paljon mistään. Ajatukseni katkeili ja olin masentavaa seuraa, kyyninen. Vaikka olen perusluonteeltani melkein positiivinen, en vain jaksanut kiinnostua.
Ahdistuin liikunnasta, minkä itselleni vaatimukseksi asetin. Ja rääkkäsin itseäni ilman kehon polttoainetta. Menetin yöunia. Menetin kaiken keskittymiskyvyn päivällä. Menetin koearvosanoja. Olin yksinäinen, enkä suostunut ymmärtämään missä oli syy.
Bulimiasta nyt puhumattakaan.
Olen pysynyt tosi hoikkana syömällä jopa enemmän kuin olisi tarpeen. Tarvitsen energiaa kun sitä kuluu. Nälkä tuntuu pahalta. Kun syön, jaksan taas.
Kerrataan tänne lisää syitä.
Arvatkaa mitä, oon edelleen laiha. Syön vaan paljon ruokaa joka päivä. Syömättömyys on tosi raskasta. Olin väsynyt koko ajan. Palelin. Mieleni oli harmain paikka. Ja ajatukset oli koko ajan jossain hemmetin riisipiirakassa. En jaksanut kohdata ihmisiä, näytinkin kärsivältä ja sillä tavalla jäin entistä ulkopuolisemmaksi. En jaksanut puhua paljon mistään. Ajatukseni katkeili ja olin masentavaa seuraa, kyyninen. Vaikka olen perusluonteeltani melkein positiivinen, en vain jaksanut kiinnostua.
Ahdistuin liikunnasta, minkä itselleni vaatimukseksi asetin. Ja rääkkäsin itseäni ilman kehon polttoainetta. Menetin yöunia. Menetin kaiken keskittymiskyvyn päivällä. Menetin koearvosanoja. Olin yksinäinen, enkä suostunut ymmärtämään missä oli syy.
Bulimiasta nyt puhumattakaan.
Olen pysynyt tosi hoikkana syömällä jopa enemmän kuin olisi tarpeen. Tarvitsen energiaa kun sitä kuluu. Nälkä tuntuu pahalta. Kun syön, jaksan taas.
Kerrataan tänne lisää syitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No oma pahin pahin "saavutukseni" anoreksiasta on juuri lantorangassa todennut osteoporoosi, kun menkkoja ei ole ollut moneen vuoteen. Ja ikää onkin se 15 vuotta, että aika kamalalta tuntuu ajatella, että luustoni on samassa kunnossa kun 75 vuotiaan mummoni.
Ja toinen näkyvin jälki on hampaat. Olen elänyt joskus pelkillä light limuilla ja greipeillä, joten happohyökkäykset on saaneet aikaan jo aika näkyvät kiillevauriot..
LANTIORANGASSA SIIS.
Olen sairastanut 5 vuotta ja nyt tämä helvetti on kääntymässä parempaan suuntaan. Olen kolmatta kuukautta osastolla ja varmaan kotitumassa piakkoin.
Pahimpia seurauksia:
*minusta, peruspositiivisesta, elämäniloisesta, sosiaalisesta ihmisestä tuli kyyninen, katkera, helposti suuttuva ja räjähtävä ihminen, joka kammoaa sosiaalisia tilanteita, omia sanojaan ja tekemisiään, on vainoharhainen, välttelevä, arka ja pelokas. Vasta kun alan parantua, huomaan miten kamalaksi anoreksia minut muutti! Nyt ravinnon ja terapian avulla oikea minä alkaa tulla esille taas, ja ero on valtava!
*ruoka-liikunta-systeemi, joka kontrolloi KOKO ELÄMÄÄ niin ettei elämälle jäänyt tilaa. Kaikki aika meni laskiessa aikaa, milloin saan syödä, mitä saan syödä. Nälkä oli pahin viholliseni, liikkumattomuus suoranainen synti. Elin kuin jossakin "ohjelmassa", minuuttiaikataululla! :O
*Fyysiset muutokset, joiden korjaamiseen menee vuosia; heikot luut(alkava osteopenia), aineenvaihdunta ja ruoansulatus kenkkuilevat, luinen kroppa kaikkinensa mikä näyttää RUMALTA!, kroppa joka ei jaksa enää samanlailla kuin ennen(normaalit liikuntajutut alkavat olla tosi raskaita)