Olen 180cm, atleettinen ja eläinrakas nuorimies. En polta, enkä juo. Yritän olla mahdollisimman ystävällinen, avulias, kohtelias, huomaavainen ja välittävä. Olisin äärimmäisen uskollinen, rakastava ja hellä. Olen myös vanhanaikaisella tavalla komea, kun olen kuullut sen monasti sanottavan. Nuo asiat eivät kuitenkaan näytä merkitsevän mitään naisille, koska olen köyhä.
Vietin tyhmyyksissäni teini-ikäni puolirikollisten kanssa. Nyt kuitenkin olen täysin eri ihminen. Availen ovia ja annan paikkani jonossa naisille, koska se on minusta mukavaa. Jostain syystä, moni nainen ihastuu minuun aivan selvästi, ehkäpä juuri käytökseni takia. Ensitreffit naisten kanssa on mennyt loistavasti, mutta aina kun on selvinnyt varallisuuteni, heidän kiinnostus on lopahtanut siihen paikkaan ymmärrettävistä syistä. Vaikka miehellä olisi kuinka siniset silmät ja rehellinen käytös, köyhänä hän tuskin löytää kunnollista naista, jos etsitään muuta kuin yhdenyön juttuja.
Ihastuin mukavaan naiseen jonkin aikaa sitten ja meillä synkkasi todella hyvin. Tunsimme olomme täysin luonnolliseksi toistemme seurassa. Kun päätin kertoa varallisuudestani, hän sanoi muiden asioiden olevan hänelle tärkeempiä, kuitenkin hän alkoi perääntyä nolon oloisena. Vaikka jäin yksin, en voi siitä häntä syyttää, koska hän vain noudatti kylmää sääntöä, jonka nyky-yhteiskunta on asettanut. Onneksi mikään ei ole ikuista...
Tällä hetkellä olen 23 vuotiaana iltalukiossa - Tavoite on päästä opiskelemaan yliopistoon mielenkiinnonkohdettani. Kuitenkin tunnen oloni joskus niin yksinäiseksi, kun ei ole ketään. Vanhempani kuoli melkein kymmenen vuotta sitten ja sisarukseni asuvat eri kaupungeissa. Onhan minulla kavereita, mutta ei heille pysty mitään sen syvällisempää kertoa. Vaikka olenkin vielä nuori, selässäni on sadan vuoden arvet kuvainnollisesti. Yksi unelmistani on löytää joskus elämänkumppani, jonka kanssa voisin perustaa perheen, mutta olen jo tottunut tähän yksinäisyyteeni niin pahasti, etten kohta edes kaipaa ketään vierelleni.
Vietin tyhmyyksissäni teini-ikäni puolirikollisten kanssa. Nyt kuitenkin olen täysin eri ihminen. Availen ovia ja annan paikkani jonossa naisille, koska se on minusta mukavaa. Jostain syystä, moni nainen ihastuu minuun aivan selvästi, ehkäpä juuri käytökseni takia. Ensitreffit naisten kanssa on mennyt loistavasti, mutta aina kun on selvinnyt varallisuuteni, heidän kiinnostus on lopahtanut siihen paikkaan ymmärrettävistä syistä. Vaikka miehellä olisi kuinka siniset silmät ja rehellinen käytös, köyhänä hän tuskin löytää kunnollista naista, jos etsitään muuta kuin yhdenyön juttuja.
Ihastuin mukavaan naiseen jonkin aikaa sitten ja meillä synkkasi todella hyvin. Tunsimme olomme täysin luonnolliseksi toistemme seurassa. Kun päätin kertoa varallisuudestani, hän sanoi muiden asioiden olevan hänelle tärkeempiä, kuitenkin hän alkoi perääntyä nolon oloisena. Vaikka jäin yksin, en voi siitä häntä syyttää, koska hän vain noudatti kylmää sääntöä, jonka nyky-yhteiskunta on asettanut. Onneksi mikään ei ole ikuista...
Tällä hetkellä olen 23 vuotiaana iltalukiossa - Tavoite on päästä opiskelemaan yliopistoon mielenkiinnonkohdettani. Kuitenkin tunnen oloni joskus niin yksinäiseksi, kun ei ole ketään. Vanhempani kuoli melkein kymmenen vuotta sitten ja sisarukseni asuvat eri kaupungeissa. Onhan minulla kavereita, mutta ei heille pysty mitään sen syvällisempää kertoa. Vaikka olenkin vielä nuori, selässäni on sadan vuoden arvet kuvainnollisesti. Yksi unelmistani on löytää joskus elämänkumppani, jonka kanssa voisin perustaa perheen, mutta olen jo tottunut tähän yksinäisyyteeni niin pahasti, etten kohta edes kaipaa ketään vierelleni.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei auta kuin löytää rikas ja antelias nainen. :)
Lopulta se raha ei todellakaan ratkaise mitään.
Itse olen sievä opiskelijatyttö, jolla on paljon harrastuksia ja ystäviä. Elämä kaikin puolin kunnossa. Mukavaksi minua usein on sanottu ja yritän kyllä aina kohdella muita kuten toivon, että itseäni kohdeltaisiin. Opiskelijana tiedän, ettei ole helppoa, mutta aina pitää yrittää, peukut siitä sinulle!
No, luulisi, että minulla on varakas hyvännäköinen mies....ei ole, hän on ylivelkaantunut (ulosotossa), kolmekymppinen tavallinen kaveri, mutta taivaan lahja minulle muutoin. Sillä hän on kiltti minulle, hän yrittää kovasti elämässään eteenpäin ja rakastaa minua vähintään yhtä paljon kuin minä häntä!
Ei hänellä ole hienoa autoa tai varaa ostella minulle mitään lahjoja, mutta minulle riittää kun hän ottaa minut kainaloon iltaisin, kun katsellaan televisiota ja rupatellaan mukavia. Mekin halutaan perhe jokin päivä ja uskon, että tulevaisuus on valoisampi. Nyt asumme yhdessä ja viimeistä penniä venytetään kokoajan, mutta rakkaus ei meiltä lopu kesken! Minä en todellakaan etsi miehestä itseni elättäjää, tulevassa ammatissani töitä riittää ja siinä tienaa ihan hyvin. Haluan rinnalleni ihmisen jota rakastan ja joka rakastaa minua. Sukulaistenikin on joskus vaikeaa ymmärtää miesvalintaani kun hän on köyhä, kuten itseäsi kutsut, mutta minä en jaksa moisesta huolta kantaa. Kaksi vuotta on yhteiseloa takana ja yksi lomamatkakin on tehty kovasti säästämällä.
Joten hymyä huuleen, eräänä päivänä sinäkin olet omillasi! Pidä haaveistasi kiinni ja älä menetä uskoa elämään. Sitäpaitsi, mitäpä sinun raha-asiasi muille kuuluu, jos et kelpaa sellaisena ihmisenä kuin olet, niin ne naiset eivät ole sinun arvoisiasi!
Melkein liikutuin kun luin tekstisi. Toivon sydämestäni että saatte asiat kuntoon ja olette onnellisia loppuelämänne yhdessä.
Kiitos kannustuksesta. On mukavaa kuulla, ettei raha merkitse sinulle miesvalinnassa. Et ainoastaan kertonut sitä, vaan todellakin toteutat kertomaasi. Sinä oletkin harvinaisuus ja todellinen taivaan lahja. Harmi, etten ole löytänyt kaltaistasi naista täältä Länsi-Suomesta. Joka tapauksessa, toivotan täyttä onnea sinun ja miehesi yhteiselle tulevaisuudelle. Vaikka olisi mikä, kyllä te sen perheen saatte joskus perustettua. Aivan varmasti...
että kaikki tulee kääntymään vielä hyvin päin! ja perheestä on jo puhuttu, että jos parin vuoden päästä vauvan tekisi. Itse valmistun vuoden päästä, että pitkälle tässä ollaan jo pötkitty;)
Kaikkea hyvää teille molemmille kommentoineelle=)
Hauskaa luettavaa mutta oletko ajatellut asioita esim. 10 vuotta eteenpäin?
Elämä on loppuviimein melko raakaa, jossa paljon puhuttu "rakkaus" ei kanna pitkälle.
En usko että monellekaan naiselle raha on merkityksellinen seikka ihmissuhdetta rakennettaessa. Suomalainen nainen on tasa-arvoinen: yhdessä yritetään taloudellistakin tilannetta kohentaa.
Mutta jos se on itsellesi kompleksi niin voihan olla, että se paistaa Sinusta ja aiheuttaa negatiivisiä piirteitä kanssakäymiseen. Jos itse ihannoit vaurautta niin se voi olla naisista hyvin etäännyttävää, suorastaan äklöä.
Jos olet yritteliäs kaveri ja elämänarvosi ovat humaanit ja epänousukasmaiset niin kyllä kiva tytti löytyy!
No voi jumaliste. Ootpa hölmö! Mua ei ainakaan raha kiinnosta yhtään, vaan se että mies on seksikäs ja puoleensavetävä ja mukava ja sen kans on hyvä olla. Yleensä ne joilla on rahaa on tylsempiä
Jos ajattelet että se on rahasta kiinni, olet vielä nuori, sulla on aikaa tienata. Lohdutukseksi voin kuitenkin sanoa että kun oman muijani tapasin olin työtön ja raha asiat tosi sekaisin, ja hän erittäin hyvin toimeentuleva, silti yhteen vaan mentiin. Suomalaisissa naisissa on monia huonoja puolia mutta rahanahneus ei mielestäni ole niin yleistä kuin esim. ylimielisyys, ilkeys, agresiivisuus, tyhmyys, juoppous ym. "naiselliset paheet."
En ihaile vaurautta, eikä elämänarvoni ole nousukasmaiset, mielummin päinvastoin. Parin tapaamiskerran jälkeen olen kertonut varallisuudestani naisille, koska muuten alkaa tuntua, etten ole täysin rehellinen. Jos naiselle raha ei ole merkityksellinen seikka ihmissuhdetta rakennettaessa, niin kyllä se ainakin näyttää merkitsevän kumppania valittaessa. Tietenkin tämä saatta koskea miehiä aivan yhtä paljon. Ei raha tuo onnea, mutta rahattomuus tuo onnettomuutta.
Mä en ainakaan välitä tippaakaan, mikä on tilin saldo. Ihan sama. Eihän se nyt voi olla se olennainen tekijä, jos aikoo noin niin kun pitempään yhessä pysytellä. Yleisesti "kovia kokeneet" kundit on paljon parempia vaihtoehtoja, kun nää jotka on koko pienen ikänsä ollu äitin ja isin siipien suojassa, eikä oo mitään käsitystä siitä, miltä tuntuu tilipäivänä käydä maksaan vino pino laskuja ja sen jälkeen ihmetellä, että mitähän söis seuraavaan tiliin saakka...
Mieluummin ottasin köyhän miehen, jolla on elämänarvot kohdallaan, kuin rikkaan miehen, jolla kusi kihisee päässä.
"Mieluummin ottasin köyhän miehen, jolla on elämänarvot kohdallaan, kuin rikkaan miehen, jolla kusi kihisee päässä."
Uskon kyllä siihen, että ottaisit mielummin sen köyhän miehen ja varmaan moni muukin nainen on aivan samaa mieltä. Entäs sitten käytännössä, kun tälläinen valinta tulisi vastaasi. Jos tämä rikas ei olisi ihan kusipää, ottaisitko silti köyhän?
"Jos tämä rikas ei olisi ihan kusipää" Tota joo, mä olen sen verran tulisielunen, että ei tarvi olla kun hivenen kusipää, niin en siedä tippaakaan. Sanon heti päin naamaa mitä ajattelen ja se siitä. Ja joka ikinen rahakas mies, johon oon törmänny, on ollu ensinnäkin niin pihejä, että oksettaa. Eikä se ole suinkaan niitten ainoo vika.
Mutta jos olisi köyhä ja rikas vastakkain ja molemmilla aivot päässä, niin valinta perustuu käytökseen, tyyliin, mitä asioita arvostaa elämässä ja kumpi nyt vaan paremmin onnistuu hurmaan?! Kumpi tekee paremman vaikutuksen. Kyllä mä asetan rikkaan ja köyhän samalle lähtöviivalle, jos muuten ovat kovin samankaltaisia.
Selvä, sait minut vakuuttuneeki ainakin omalta osaltasi. Muistathan pitää luonteesi sellaisena kuin se on. Onnea elämääsi...
Pidän luonteeni tälläsenä toivottavasti aina. Hei älä koskaan ikinä muutu...
Juuh, mut sylin täydeltä onnea sun eloon ja usko pois, jonain päivänä se joku vielä löytyy. En takuulla ole ainut sinkkutypy Suomessa, jolla on päässä muutaki ku eurolaskin;)
Täällä naiset vakuuttelee, että "raha ei ratkaise" tai "raha ei kiinnosta". Miten minusta tuntuu, että se on valetta. Olenko täysin väärässä va enkö ymmärrä selkeitä signaaleja?
Minulle on jopa kerran sanottu, että "kun olen senverran varaton, ei minun kanssa voi olla".
Minusta tuollainen on melko hälyyttävää. Pitääkö tässä oikeasti alkaa kulkemaan tilikirjan kanssa, että voisi sitten tämän kipeimmän asian kohdata heti kättelyssä, eikä vuoden yhteiselon jälkeen?
Sitäpaitsi, elän ihan normaalia elämää. En matkustele ja ajele autolla koska se on mulle ylellisyyttä. En myöskään jatkuvasti ostele muotikuteita vaan vaatteet pakollisen tarpeen mukaan.
Tämä on vain katsontakantakysymys. Naikkonen, jonka ei tarvitse kymmentä kertaa vuodessa matkustella ulkomaille, ostella trendivaatteita tai ajella omalla autolla tai ostella oamkotitaloja sun muuta arvohyödykettä, ei varmaan samalla tavalla tuijota miehenkään lompakkoon.
Tottakai raha kiinnostaa, mut se ei RATKASE kyllä kumppaninvalintaa. Ehkä joillaki akoilla ratkasee, mut sillon on päässä vikaa ja pahasti. Mä ajan omalla autolla, asun vuokralla ok-talossa, aion matkustella ja aion hommata oman talonkin vielä. Kaiken tämän eteen raadan minä yksin ja uskomatonta, mutta totta, kyllä se säästötilin saldo kasvaa kasvamistaan, kun jaksaa uskoo parempaan tulevaisuuteen. Miehen jos joskus löydän, niin meiän taloudessa tulee oleen "omat rahat" joka tapauksessa!
Kannattaa katsella ympärilleen kun pohtii rahan vaikutusta naisiin ja käyttää tervettä järkeä. Totta kai moni vakuttaa, ettei asialla ole merkitystä. Mutta silloin kun naiset hakevat lapsilleen isää ja itselleen kumppania parhaimmillaan kymmeniksi vuosiksi eteenpäin varallisuus ratkaisee paljon.
Täysin eri asioita ovat ns. yhden yön jutut ja teini-iässä ja heti sen jälkeiset ihmissuhdesekoilut, jotka kaikki kypsään ikään ehtineet tunnustavat virheiksi.
Ei kellään mun kaverilla eikä mullakaan (ollaan 22-25v.) ole vaatimuslistassa ensimmäisenä varallisuus kun poikaystävistä puhutaan!! Miehen itseluottamuus, luonne ja se kuinka "cool" on, vetoaa tyttöön enemmän kuin lompakko!!!!
Veikkaan että sun oma varattomuus on SULLE kompleksi joka paistaa susta läpi ja sen takia tytöt karttaa. Mikään ei ole ongelma ellei sitä itse häpeile ja pidä ongelmana. Itse olen kans varaton, kukapa opiskelija ei ois?? Ja jos kerta opiskelet iltalukiossa ja suunnittelet korkeakouluopintoja, niin kyllä tytöt sen tajuaa ettet loppuikääs köyhä ole tuolla vaudilla. Tytöt ehkä säikähtää kun oikein "paljastat" heille sun salaisuuden = taloudellisen tilanteen...mitä sä oikeen luulet että ne kuvittelis opiskelijan rahatilanteen olevan muuta kuin huono??
Eli unohda sun rahatilanne! Kaikki me ollaan yhtä köyhiä. Itse seurustelin aikoinaan tällaisen varattoman pahan pojan kanssa yli 2 vuotta, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan mennä elämässä eteenpäin saatikka opiskella niin suhde kariutui siihen että minä lähdin muualle opiskelemaan. Köyhempi häntä olen vielä sillä opintotuki on vähemmän kuin työttömyyskorvaus, mutta pitkällä tähtäimellä taitaapi olla kannattavampaa...