Olen itse aina pitänyt joulua tärkeänä pyhänä, vaikka en uskovainen olekkaan. Minulle mieluisaan jouluun kuuluisivat sukulaiset, lapset ja yhdessäolo. Valitettavasti olen kuitenkin ainoa tässä suvussa, joka haluaisi viettää perhejoulun. Meidän suvun kesken harvemmin ollaan edes joukolla yhdessä, ellei jotain sukujuhlia oteta lukuun.
Moni vetoaa siihen, ettei jaksa sitä stressiä ja höösäämistä, toinen ei jaksa toisen lapsia, yksi vihaa toista ja toisen tapoja tehdä sitä jä tätä ja tota. Ymmärrän kyllä, että toiselle joulu on rauhoittumisen aikaa, "haluaisin edes kerran vuodessa vain olla", mutta olen silti hyvin surullinen siitä, että yhdessäolo on toisille kamala taakka.
Minäkään en pidä kaikista sukulaisistani, mutta sen kerran kun olemme yhdessä joskus joulua viettäneet, muistan miettineeni, kuinka ihanaa on olla kaikki yhdessä. Ehkä en osaa katsoa asiaa muiden silmin, enkä oikeasti ymmärrä miten joku kokee joulun ja yhdessäolon stressaavaksi. Siksi haluaisin kuulla muiden mietteitä.
Meidän suvussa kuitenkin kaikki auttavat toisiaan, kenenkään ei tarvitse huolehtia esim. ruoanlaitosta yksinään, enkä koe, että mikään lankeaisi kenenkään harteille.
Täytyy myöntää, että olen jopa niin herkkä tämän asian suhteen, että olen itkenyt useat illat.
En itse tiedä mitä tehdä jouluna perheeni kanssa kun muut kaivautuvat maanrakoon, en odota joulua samalla tavalla kuin ennen, kun tiedän etten voi viettää sitä kaikkien minulle läheisten ihmisten kanssa.
Toivottavasti ajatukseni eivät kuulosta liian itsekkäiltä, mietin vain, onko minulle yksinään sisarukseni ja isovanhempani ja omat vanhempani läheisempiä, kuin minä olen heille, vai mistä tämä johtuu?
Moni vetoaa siihen, ettei jaksa sitä stressiä ja höösäämistä, toinen ei jaksa toisen lapsia, yksi vihaa toista ja toisen tapoja tehdä sitä jä tätä ja tota. Ymmärrän kyllä, että toiselle joulu on rauhoittumisen aikaa, "haluaisin edes kerran vuodessa vain olla", mutta olen silti hyvin surullinen siitä, että yhdessäolo on toisille kamala taakka.
Minäkään en pidä kaikista sukulaisistani, mutta sen kerran kun olemme yhdessä joskus joulua viettäneet, muistan miettineeni, kuinka ihanaa on olla kaikki yhdessä. Ehkä en osaa katsoa asiaa muiden silmin, enkä oikeasti ymmärrä miten joku kokee joulun ja yhdessäolon stressaavaksi. Siksi haluaisin kuulla muiden mietteitä.
Meidän suvussa kuitenkin kaikki auttavat toisiaan, kenenkään ei tarvitse huolehtia esim. ruoanlaitosta yksinään, enkä koe, että mikään lankeaisi kenenkään harteille.
Täytyy myöntää, että olen jopa niin herkkä tämän asian suhteen, että olen itkenyt useat illat.
En itse tiedä mitä tehdä jouluna perheeni kanssa kun muut kaivautuvat maanrakoon, en odota joulua samalla tavalla kuin ennen, kun tiedän etten voi viettää sitä kaikkien minulle läheisten ihmisten kanssa.
Toivottavasti ajatukseni eivät kuulosta liian itsekkäiltä, mietin vain, onko minulle yksinään sisarukseni ja isovanhempani ja omat vanhempani läheisempiä, kuin minä olen heille, vai mistä tämä johtuu?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.