Onko täällä ketään muuta joka seuraa omaa pulssia/sydäntä? MInulla on semmonen ikävä tapa "huomata" oma sydämmen syke ja koittelenkin tota rannepulssia aika tiheesti! Sitten panikoin kun tuntuu siltä että se pysähtyy :( VITTU, mikä tonttu sitä oikein on! Verenpaine on hyvä ja niin se pulssikin näyttää olevan! Omistan semmosen ittarin joka näyttää jos pulssi lyö epätasaisesti..
Pulssin seurailu?!
qqqqqqqqqqqq
5463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, koettu on, nuorena, kun meinasin ottaa ittelleni paniikkihäiriödiagnoosin ja lääkityksenkin ihan turhaan. Tarkkailin kaikkea mahdollista itsessäni, pelkäsin kaikkea mahdollista ja kyllä varmaan hulluksikin olisin tullut ellei elämässä olis tapahtunut asioita jotka vei vihdoin huomion itsestä vähän isompiin ympyröihin.
Ei kande pitää tota tarkkailua ainakaan normaalina käytöksenä, mieluuummin kandee päästä siitä eroon.
Sydänhän sulla lyö yölläkin kun sä nukut. Eli jotainhan voi sattua yhtä hyvin sillonkin. Niin että mitäpä siitä tuumaat? Alat tästedes elää hereillä 24/7 jotta mitään "epänormaalia" ei vaan pääse tapahtumaan sun sitä huomaamatta..??
Ja se mittari kandee huitasta jorpakkoon ensimmäisenä tai pakata vintille vanhuutta varten, sillä sä olet terve etkä tee sillä mittarilla yhtään mitään. Se on vaan yksi tapa ylläpitää hysteriaa ja tukea pelkoa.
Kun siinä aikas tuumailet elämän faktoja ja tärkeysjärjestyksiä niin eiköhän se järki ala sullakin tappeleen tollasia normaalia elämää rajoittavia ajatuksia vastaan. Mulle kävi juuri niin. Aloin kettuuntua omiin höpinöihini ja keksiä systemaattisesti muuta tekemistä ja touhua jotta yksinkertasesti unohdin itseni.
Johan alkoi elämisen tuskakin helpottaa. :)
Joo tuo on aivan tuttua täälläkin! Itse olen kärsinyt paniikkirhäiriöstä pari vuotta... olen huomannut, että hartioideni ollessa normaalia enemmän jumissa, saan kohtauksia useammin. Nyt on taas hartiat olleet viikon todella jumissa ja kohtauksiakin on tullut sen mukaisesti... Johtuu luultavasti siitä, kun hartioiden ollessa jumissa tulee huimaava tunne ja sitten säikähdän sitä tunnetta ja tästä alkaa kohtaus. Mutta sitten tuohon pulssi asiaan, itse tarkkailen myös kehoani ja erityisesti pulssiani todella tarkkaan. Illalla alkaessani nukkumaan on joskus todella vaikea saada unta ja rentoutua kun kuuntelen vain omaa sykettäni ja sitten kun mietin tätä tarpeeksi pitkään syke nousee entistä korkeammalle ja kohta onkin taas täysi kohtaus päällä. Minulla tilannetta auttaa melko paljon se, että hoen vaan itselleni, että minulla on nyt kohtaus, tämä menee ohi niinkuin ennenkin... Yleensä myös avaan ikkunan ja hengitän hetken aikaa raitista ilmaa. Myös asiasta jutteleminen ystävän kanssa helpottaa paljon. Ja nyt kun olen lukenut näitä kirjoituksia täällä keskustelupalstoilla niin helpottaa kummasti kun tajuaa muilla olevan aivan samanlaisia oireita, eikä ole yksin asian kanssa. Tsemiä sinne!
Mulla löytyy aivan samanlaista oireilua kuin sinullakin, tosi perseeeeeeestä.
oli mullakin joskus ku joku pedofiili lähti perään ku olin pieni nii juoksin täyttä vahtii varmaa 2 km enkä kattonu taakse! sen jälkee tuntu et sydän lyö tosi heikosti mut yli on päästy :)
Minulle lääkäri ehdotti 15 vuotta sitten, että minulla on selvä paniiikkihäiriö. Syke pyöri pahimillaan 140/150 lyöntiä minuutissa. Lääkkeeksi sain betasalpaajaa, jota käytän edelleen.
Perusvaiva minulla on niska-hartia-seudun jumitus, joka johtuu pääasiassa hektisestä tietokonetyöstä ja siitä, että minulla on rintarangassa lievä skolioosi ja kroppa yrittää tuota vinoutumaa tasapainottaa.
Sykkeen kanssa minulla on ongelma lähinnä nukkumaan mennessä vapaan jälkeen. Vapaalla tulee valvottua myöhään ja kun seuraava päivä on työpäivä, alkaa puolenyön jälkeen mielessä pyöriä seuraavan päivän työt ja että pitäisi nukkua (nyt pidän pois vikoja kesälomapäiviä so no panic).
Vasemmalla kyljellä en edes halua olla sängyssä. Silloin syke ikäänkuin 'hakkaa päälle'.