kenelläkään muulla samanlaista!???

Moi.
en tiedä osaanko vastata mitään, tai osaanko vastata hyvin.. Koska mun vauvani on ollut helppo, nukahtanut aina tissille yöllä jos herännyt..
Voi harmi kun univelkasi on niin suuri! :( Entä jos puhuisit miehesi kanssa ja yrittäisitte hommata sulle vaikka jonkun auttajaksi? Ehkä oma äiti? anoppi? tai jopa ulkopuolista apua...
Kaipa sellaistakin olis tarjolla,en tiiä-
Mutta se on selvä että unta tarvitset! Ethän muuten jaksa mitenkään hoitaa vauvaa ja itseäsi..
Oletko yrittänyt päivisin sellaista koliikkikeinua? Sellainen turvakaukalon/sitterin tapainen, jossa patterilla toimiva keinuminen ja joitakin ääniäkin siihen saa.. JOs laittaisit yöllä siihen, ja nukkuisit vieressä? Ja vauvahan saattaisi nukahtaa siihen myös.. Joskus vauvat tarvii jatkuvaa hoivaamista ja hyssyttelyä, ja siihen tarpeeseen se ois hyvä-
Jos ei siis mikään muu auta..

Ootko puhunu neuvolassa asiasta? Kannattaa puhua, ja uskon että sieltä saat parhaimmat neuvot.

Älä jää yksin tän asian kanssa, koska jos sul on jo itsetuhoisia ajatuksiakin käynyt mielessä, asiat on huonosti ja menee viel huonompaan suuntaan jos et saa apua.

Vauvat on ihania ja joskus myös tosi vaativia.. Toiv asiat järjestyy ja vauvelikin rauhoittuisi.
Muista että kun itse olet rauhallinen niin vauvakin rauhoittuu. Eli jos yöllä itkee ja yrität nukuttaa tissille, rentoudu ja laula vaikka jotain unilaulua ja silität samalla.
Jospa se auttaisi.



Tsemppiä!

Mulla on kokemusta- nyt lapsi kaksi vuotta ja elämä jo paljon helpompaa. Tuo jatkuva unenpuute on aivan kamalaa ja ymmärrän sua täysin, mutta usko että kyllä se vielä helpottaa. Meillä korvikemaito ja kiinteisiin ruokiin siirtyminen auttoivat siihen, että unijaksot pidempiä. Turvakaukalossa myös nukkui usein paremmin kuin sängyssä. Isän täytyy esim. viikonloppuisin antaa sun nukkua, jotta jaksat. Meidän kunnassa saa perhetyöntekijän, joka voi hoitaa vauvaa ja itse voi sillä aikaa vaikka nukkua. Puhu neuvolassa. Perhetyöntekijä kuitenkin 8-16 työajalla. Voimia! Asiat järjestyy!

auttaa... Eikä ilmota mihinkään.

kokeilisit kerran antaa illalla ihan pullosta maitoa, korviketta ja katsoa josko se parantaisi tilannetta? Hyvä puoli tilanteessasi on, että vauva ei huuda iltaisin/öisin koliikki-itkua, voin sanoa että se on kaikista rankinta, meillä tosin huutoa kesti vain 2kk ikään, mutta olin jo silloin aivan loppu ja krooninen univaje aiheutti vielä unettomuutta eli en osannut nukkua enää lainkaan. Nyt olisi tärkeää, että saisit itse nukuttua pari yötä kunnolla, esim. itselläni rupesi kunnolla tulemaan maitoa vasta kun lapsi oli vajaa 2kk ja mies ja mummo hoiti pari yötä, että sain nukuttua, niin kas kummaa kun maitoa rupesi tulemaan oikein kunnolla kun elimistö rentoutui ja itsekin kun sain nukuttua, niin mieliala ja tuollaiset itsetuhoamisajatukset väistyivät! En siis usko, että imetys kaatuu vaikka joku toinen hoitaisikin lasta pari yötä että saat levättyä - itselläni ainakin kävi juuri päinvastoin! Mielestäni kaikista tärkeintä on kuitenkin terve ja hyvinvoiva (ei masentunut ja uupunut) äiti ja mikäli jatkuva imetys aiheuttaa tuollaista, kehottaisin kokeilemaan josko vauvasi nukkuisi paremmin korvikkeella? Lisäksi voit kokeilla kantoliinaa, kapalointia, koliikkikeinua tms.

Mietin ensimmäiseksi miksi väkisin alat nukuttaa samaan aikaan joka ilta jos siinä menee jopa tunti aikaa? Mitä jos antaisit valvoa myöhempään ja katsoa jos vauva alkaisi kitistä väsymystään itse jossain vaiheessa? Suosittelen myös iltaisin tuttipulloa ja vaikka osittain korviketta. Jotkut sanoo että se on täyttävämpää kuin rintamaito. Itselläni on myös suihkutissit ja 2kk poikani saa todella usein rintaraivareita kun tissi joko A) on liian pinkeä ja vaikea saada otetta, tai B) maito tulee valtavalla paineella. Tuttipullo on meillä korvaamaton apu, annan korvike-äidinmaitosekoitusta. Ilta-aika ainakin meillä tankataan jatkuvasti että jaksaa nukkua alkuyöstä viisikin tuntia putkeen. Itse annan vauvan itse päättää milloin käydään nukkumaan.
Meillä tuo yöllinen ähinä-puhina johtuu ainakin välillä siitä kun kakka on tiukassa ja sitä pitää vääntää välillä tuntitolkullakin. Oletko kokeillut ilmavaiva-lääkkeitä, Cuplatonia tms.?
Vaiheesi on varmasti väliaikainen, niin uskon meidän vauvankin raivari-kohtausten olevan. Se tieto helpottaa ainakin vähän. :)

Voi kun kuulostaakin tutulta... toi on kamalaa ja yksi syy siihen miksi en enää toista lasta halua. En kyllä tieten tahtoen halua enää siihen painajaiseen!

Meidän lapsi on nyt jo 3,5 vuotias ja nukkuu yöt ihan ok. Joskus jopa heräämättä, mut yleensä herää kerran tai kaksi. Se on niiiiin luksusta, ja mietin edelleen joka päivä kuinka ihanaa on kun saa NUKKUA! Mut nukkuuhan se edelleenkin kai vähän keskimääräistä huonommin ja on jotenkin herkkäuninen. Kai joillakin lapsilla ja vauvoilla vaan on sellainen taipumus, ihan niinku meillä aikuisillakin.

Meidän lapsi alkoi nukkumaan viiden kuukauden iässä hyvin päiväunia ulkona ja se helpotti tietenkin arkea. Korvike ei meillä juurikaan tuonut apua. Eikä cuplatonista yms tai iltatankkauksesta, kiinteistä jne. Vauva ei vaan nukkunut sitten millään, heräili vähän väliä. Joskus nukkui kolmenkin tunnin pätkän ja sit olinkin aamulla ihan onnessani "hyvistä" yöunista. Ensimmäisen yhtenäisen yön lapsi nukkui 1v 2kk, seuraava sellainen yö olikin sitten puolitoistavuotiaana. Mut vauva-aikana meidän lapsi alkoi nukkumaan paremmin ikää tullessa lisää. Välillä meni paremmin ja välillä otettiin takapakkia. Ja kaiken kaikkiaan se heräilykin helpottui kun ei tarvinnut enää nukuttaa lasta uudestaan monta kertaa yössä, vaan saattoi riittää esim vaan tutin annolla, peittelyllä tms.

Mutta tsemppiä tosi paljon, et tosiaan oo ainoo joka ensikin yönä valvoo! Kokeile korviketta, josko se tois apua. Muista pyytää apua eri tahoilta, äiti, anoppi, sisarukset, neuvola, ystävät jne ja ennen kaikkea vauvan isältä! Voit aivan hyvin olla imettämättä yhden yön, otat vaikka rintapumpun avuksi jos kovasti alkaa kiristään. Ymmärsin kyllä, että isä käy töissä, mutta se ei estä häntä jonakin yönä valvomaan silloin tällöin ja esim v-loppuna. Aikuinen ihminen pystyy kyllä suoriutumaan yhdestä työpäivästä unettoman yön jälkeen jos vaan on pakko.

Voimia!

mutta neuvoa en valitettavasti osaa. Meillä tyttö on pian puolivuotias ja tuntuu siltä, että yöt vain vaikeutuu. Nukahtaa kyllä yöunille huomattavasti helpommin kuin ensimmäiset 4 kuukautta eikä enää havahdu kymmentä kertaa ensimmäisen tunnin aikana, mutta muuten... Huh. Itkin joskus aikaisemmin miehelle, että kun nytkin on yöt näin levottomia, niin sitten ei varmaan nukuta enää ollenkaan, kun alkaa tulla hampaita ja lähdetään liikkeelle. Oikeassa olin.

Päivisin meidänkin tyttö on oikein ihana pikku rakkauspakkaus, mutta yöt tuntuu jo kidutukselta. Yöunille nukahtamisen jälkeen (n. klo 21) nukkuu hyvällä tuurilla kolme tuntia ennen ensimmäistä syöttöä ja sen jälkeen saattaa jatkaa uniaan ilman että pitää nukuttaa uudelleen. Mutta n. tunnin päästä ekasta syötöstä alkaa mylläys ja siihen on reagoitava joka kerta tai tyttö herää ja sitten valvotaankin kevyesti pari tuntia, ennen kuin uni tulee uudestaan. Siispä tuttia suuhun ja pepusta hytkyttelyä 15-30 min ihan vain siitä ilosta, että pääsen hetkeksi oikaisemaan sänkyyn tai nukahtamaan juuri hetkeä ennen kuin mylläys taas alkaa. Hyvällä tuurilla tätä jatkuu kahdeksaan asti, huonolla tuurilla herätään viiden maissa.

Jossain vaiheessa yritin mennä nukkumaan samaan aikaan kuin vauvakin, että saisin edes ne ensimmäiset rauhalliset tunnit nukkua, mutta siinä kävi aina niin, että juuri niinä kertoina mylläys alkoikin aikaisemmin ja jos ei alkanutkaan, niin minä makasin sängyssä täysin hereillä ja kuuntelin sydän jyskyttäen, että kohta varmaan kuitenkin... Tällä hetkellä tyttö nukkuu sentään jo päiväunia joskus jopa 2 tuntia putkeen, mutta aina ei itse voi nukkua päivällä ja usein uni ei edes ehdi tulla, ennen kuin tyttö herää.

Meillä ei ole auttanut cuplaton, iltatankkaus, kiinteiden aloittaminen, päiväunien lisääminen tai vähentäminen... ei mikään. Korviketta en ole kokeillut. Minäkin haaveilen välillä sairastuvani niin pahasti, että pääsisin sairaalaan "pakkolepoon" ;) Onneksi mies lähtee töihinsä yleensä vasta aamupäivästä, joten usein ottaa vauvan aamukahdeksalta imetyksen jälkeen, tekee aamutoimet ja minä saan nukkua vielä tunnin \0/. Nyt kun miehellä on muutenkin vähemmän töitä, olen alkanut pehmittää häntä, että hoitaisi vauvaa edes yhden yön siten että minä saisin nukkua rauhassa toisessa huoneessa. Saa nähdä, koska toteutuu ja jos toteutuu, osaanko ja pystynkö oikeasti nukkumaan. Ei taida meillekään kyllä toista lasta koskaan tulla...

Ikävää, etten osaa antaa mitään neuvoa vaan vain ja ainoastaan vertaistukea ja myötätuntoa. Kaipa meidänkin lapset vielä joskus nukkuu hyvin - viimeistään murrosiässä saadaan potkia niitä hereille kouluaamuina ;)

Syitä on monia miksi vauvat nukkuvat pätkissä ja heräilevät. Minä olin siinä uskossa ennen ensimmäistä lastani että vauvat lähes vain nukkuvat alussa. Karu totuus paljastui pian. Vauvani nukkui päivällä vain 20-40 min. pari kertaa päivässä, illasta nukkui ensimmäiseen syöttöön asti 3h. mutta sitten se oli jatkuvaa heräilyä. Vaikka ikää tuli lisää se ei auttanut asiaan. Kun hän lähenteli 2v. silloin päiväunet muuttuivat n. 1 1/2h. pitkiksi, mutta yöheräily jatkui. Minä elin jatkuvassa univelassa. Se oli kamalaa, siitä seurasi masennus.
Ajattelin että toista lasta en koskaan halua, mutta toinen syntyi kun esikoinen oli 2 1/2v. Esikoinen jatkoi heräilyään mutta uusi tulokas nukkui lähes koko ajan, nopeasti imi rintaa ja sitten vaan jatkoi uniaan. Mutta yllättäen vauvan ollesssa muutaman kuukauden ikäinen hänelle tuli ihottumaa ja hän muuttui levottomaksi.
Allergiaperäistä, jätin maidon ja kaikki maitoproteiinia sisältävät tuotteet pois omasta ruokavaliostani. Aluksi tämä auttoi tilanteeseen, jonkin ajan kuluttua jouduin vielä jättämään kotimaiset viljat. Vähän myöhemmin todettiin että esikoisella myös maitoallergia, mutta reagoi vatsallaan, ja hänellä ummetusta eikä ripulia niin kuin monilla. Tämä allergia on nyt jälkeenpäin ajateltuna varmaankin syy esikoisen univaikeuksiin.
Kymmenen vuoden tauon jälkeen syntyi kolmas lapseni. Nyt päätin että uniania en menetä, se on kaiken jaksamisen edellytys, ja kokemuksena tiesin mihin se voi johtaa. Lääkärit sanoivat että ei lapsi voi reagoida äidinmaidon kautta maitoon jota äiti nauttinut. Mutta meillä ja monilla muilla nyt vaan on näin. Eli heti kun huomasin että kolmas lapseni muuttui levottomaksi öisin jätin omasta ruokavaliostani maitoproteiinin.Tämä auttoi iltalevottomuuteen. Tällä kolmannella myös erittäin suuri läheisyydentarve (kyllä ensimmäisilläkin lapsillani oli mutta en vaan ymmärtänyt toimia niin miten nyt toimin) joten hän nukkui vieressäni yöt, ei häirinnyt mieheni eikä omaa untani, vaikka heräilin herkästi, mutta nukahdin nopeasti uudestaan, imetin muutaman kerran yössä. Menimme nukkumaan illalla n.23.00 ja lapseni nukkui noin klo.11.00 asti, minä lähetin vanhemmat lapset kouluun , ja menin takaisin nukkumaan. Päivällä hän nukkui vielä kahdet pitkät päiväunet. Hänen ollessa 1 1/2v. siirsimme hänet omaan sänkyyn, hän nukahti syliini ja kannoin sitten sänkyyn. Kaikki sujui hyvin ilman itkuja ja heräämistä. Jossain vaiheessa yöt muuttuivat levottomiksi. Hänellä todettiin laaja ruokaaineallergia ja hän reagoi ainoastaan levottomilla öillä ja välillä ummetuksella. Annoin herkästi kuplatonia ja särkylääkettä, se auttoi ja jossain vaiheessa annoin myös tarvittaessa antihistamiinia.
Eli vanhin lapseni ja minä silloin kun hän oli vauva, kärsimme molemmat liikaa. Nuorin lapseni on päässyt kaikista helpommalla ja minä koin hänet helppona lapsena kun annoin hänen nukkua vieressäni, huomasin allergiat välittömästi ja annoin lääkettä herkästi. Hän on nyt 5v. ja jos hän nyt on syönyt jotain sopimatonta niin hän heräilee öisin ja on levoton.

Toivon että jollekin tämä meidän "tarina" herättää ajatuksia ja mahdollisesti käytännössä apua toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.