Kotisairaanhoitaja käy jakamassa lääkkeet, pistämässä insuliinit yms ja taas on kiire. Kotipalvelu käy pesemässä ( jonka jälkeen olo on kuin autopesun jälkeen auto paralla ), käynnistämässä kovaäänisen imurin ja laittamalla ruuan alulle ja taas on kiire...
Osa hoitajista kokee riittämättömyyttä ja loppuunpalmista. Hoidettavalle ( käytäntö, ei ihminen ), tulee yksinäinen ja ahdistunut olo. Taas vaivaksi ja taas tuli päivän pakko pullat pureskeltua.
Olisiko kysyntää ns. 2010-luvun kotipalvelulle, jossa otettaisiin ikä-ihminen huomioon kokonaisuutena, tuntevana ja sosiaalisena ihmisenä. Kuntouttava hoito, yhä vanhemmiksi eläville eläkelälisille sosiaalisine verkostoineen, harrastuksineen, henkilökohtaisine avustajineen ( että mahdollista toteuttaa muutakin, kuin naapurin perheen kyttäämistä ), vertaistuki, kuljetusapu, asiointiapu ( yhdessä asiakkaan kanssa! )
Luontoa, kulttuuria, ystäviä, yhteisiä kahvihetkiä, juttelua, naurua....Tavallisia asioita, joita yksinäinen ikä-ihminen ei uskalla heikentyneen fyysisen kunnon, huonon muistin tai masennuksen vuoksi saa hoidettua. Tähän, kun saisi ajoissa apua elämä saattaisi olla mielekästä kotona asuen ihan loppuun asti, jos vain fyysinen kunto sallii. Siis ennaltaehkäisevää enemmän ja jälkipuintia vähemmän. Omaisetkin saattavat asua kaukana ja potea huonoa omaatuntoa äitinsä/isänsä yksinäisyydestä yms.
Voisin perustaa tukipalveluna tai osittain varmasti riittäisi jo pelkästäänkin.
Tämä siis galluppina niin omaisille, ystäville kuin ikä-ihmisillekin :-) Kiitos mielipiteistä!
Osa hoitajista kokee riittämättömyyttä ja loppuunpalmista. Hoidettavalle ( käytäntö, ei ihminen ), tulee yksinäinen ja ahdistunut olo. Taas vaivaksi ja taas tuli päivän pakko pullat pureskeltua.
Olisiko kysyntää ns. 2010-luvun kotipalvelulle, jossa otettaisiin ikä-ihminen huomioon kokonaisuutena, tuntevana ja sosiaalisena ihmisenä. Kuntouttava hoito, yhä vanhemmiksi eläville eläkelälisille sosiaalisine verkostoineen, harrastuksineen, henkilökohtaisine avustajineen ( että mahdollista toteuttaa muutakin, kuin naapurin perheen kyttäämistä ), vertaistuki, kuljetusapu, asiointiapu ( yhdessä asiakkaan kanssa! )
Luontoa, kulttuuria, ystäviä, yhteisiä kahvihetkiä, juttelua, naurua....Tavallisia asioita, joita yksinäinen ikä-ihminen ei uskalla heikentyneen fyysisen kunnon, huonon muistin tai masennuksen vuoksi saa hoidettua. Tähän, kun saisi ajoissa apua elämä saattaisi olla mielekästä kotona asuen ihan loppuun asti, jos vain fyysinen kunto sallii. Siis ennaltaehkäisevää enemmän ja jälkipuintia vähemmän. Omaisetkin saattavat asua kaukana ja potea huonoa omaatuntoa äitinsä/isänsä yksinäisyydestä yms.
Voisin perustaa tukipalveluna tai osittain varmasti riittäisi jo pelkästäänkin.
Tämä siis galluppina niin omaisille, ystäville kuin ikä-ihmisillekin :-) Kiitos mielipiteistä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Esittämääsi kotipalvelua on varmasti nyt jo tarjolla, rahalla. Tuskin sinäkään mitään ilmaispalvelua olet aloittamassa. Ne joilla rahaa ei ole joutuvat nyt ja tulevaisuudessa tyytymään siihen että kukaan ei välitä ja palveluja ei saa.
Kirkko, vanhustyön tuki ja SPR tarjoavat ystäväpalvelua, ulkoilu ja asiointiapua maksutta. Ikävä tosiasia on, että vapaaehtoisia ei ole riittävästi.
Yhä useampi pieneläkeläinen on tulevaisuuden ”proppumummo”. Kotiavustaja käy aamuin illoin, täyttää dosetit ja huolehtii määritellyistä minimi tarpeista. Lähtiessään hän ottaa keittiön sulakkeen pois ja laittaa oven turvalukkoon ulkoapäin. Näin asiakas on turvassa, ei pääse ulos, eikä voi polttaa itseään. Tosiasia tämän päivän Suomessa, edes eläintä ei saa kohdella näin, eikä kukaan välitä.
Lähde: Suomi TV:n pulssi ohjelma sunnuntaina.
Nythän tämä rakas hallitus vielä puuhaa ihmisten ”oikeutta kuolla kotona”. Lopputulema on varmaan sama luokkaa kuin aikaisemmat oivallukset, esim. mielenterveyspotilaiden avohoitopalvelut ja päihdekuntoutuksen alasajo.
Eli tässä tapauksessa lukkojen taa, kuolemaan pois silmistä. Kustannuksia säästyy taas miljoonia.
60 täällä kiinostaa pelkästään navan alapuolen asiat. Turhaan sinä ootat vastauksia heillä on kaikilla kaikki hyvin pullat uunissa.
Aika kummallinen yleistys? M eitä on paljonkin täällä, jotka emme ko ketjuihin osallistu, luemme vain aloituksen, jää siihen.
Mitä taas aloittajan asiaan, niin siihen tuli jo vastaus, jonkalaisen itsekin ehkä olisin laittanut, jos ei jo olisi ollut.
Vanhemmat ovat kuolleet, itse en tarvitse, vielä, ja pienellä eläkkeellä ei ulkopuolista palvelua osteta, vaan kunnan tarjoama saa sitten riittää.
Lapsiakin sen verran että ehkä joku ehtii välillä jeesata..
Palveluntarjontaahan tuolta alalta ainakin kaupungeissa riittää pilvin pimen, hinta vain on kova. Ehkä ei tarpeeksi riitä asiakkaita, kun paljon mainostavat, eri julkaisuissa.
.
mitä nyt tuo oskari pistää omiaan - en vain alkuun ymmärtänyt, millä asialla aloittaja oli: palvelun tarjoajana vaan muuten vain ideoita ja ajatuksia esittämässä. Kun itse kouluttauduin vanhoilla päivilläni vanhusten hoitajaksi, minulla oli vastaava idea mielessä. Koska minulla on myös kaupallinen koulutus ja
olen "haka" kustannuslaskennassa ynnäsin aika pian, että sellaista palvelua, joka olisi omien laatu-kriteerieni tasoista, en pysty tuottamaan niin halvalla, että siitä jäisi kenellekään mitään käteen.
Eikä niitå varakkaita asiakkaita nyt niin paljon ole - tai jos on, eivät halua maksaa.
Kyllä tuo tilanne on aika yleisesti tiedossa, millaista vanhustenhoito on tänä päivänä, ja mitä sen pitäisi olla, mutta kun "ei oo rahhoo". QQ on onnellisessa asemassa, kun voi tukeutua lapsiin, omaisissa ja läheisissä meillä on ainoa toivo.
ei ollut tarkoitus lannistaa mitenkään. Kaikki on mahdollista, eikä yrittänyttä laiteta.
Siinäpä se onkin, osaan myös laskea, (koulutus), ja en koskaan ole ihmetellyt siivouspalveluiden hintaa. Jos ajatellaan palkkoja, sivukuluja työnantajalle, matkoja, jne,jne ei se 30-40e tuntiveloitus ole hyvää bisnestä, mutta kallista ostajalle. Varsinkin pienillä eläkkeillä, kun ei edes kykene sitä kotitalousvähennystä tekemään veroista, koska eihän verokertymäkään ole iso, niistä.
Ei sekään vähennys kohtaa heitä, jotka ehkä sitä kipeimmin tarvitsisivat.
Jo suursiivouksen teettäminen, veisi ylitse mitä on veroja maksanut.
Olet oikeassa, ei niitä varakkaita ole tarpeeksi, ostamaan jatkuvaa palvelua,
Pari tuttavaperhettä, käyttävät 2x kk siivoojaa, ja ikkunoiden pesu keväällä, syksyllä. Aika hulppea summa heilläkin siihen kuluu, mutta molemmilla hyvät eläkkeet. Jos pitäisi noita aloittajan kaikkia luettelemia palveluja ostaa, viikottain, eipä hekään varmasti siihen kykenisi, vähennyksestä huolimatta.
Juu, olen onnellinen, ainakin vielä, lapseni auttavat, Saa nähdä miten sitten, jos avuntarve kovasti kasvaa. En kuitenkaan sure sitä etukäteen, sen näkee sitten ;)
selvää, että apua tarvitsevina vanhuksina saamme apua omaisilta ja läheisiltä.
Mutta sitten kun avun tarve on niin suuri, ettei omaisten apu riitä, (tai kun omaisia ei ole lähellä tai olemassakaan) pitäisi olla mahdollisuus päästä laitoshoitoon. Mitä järkeä on ihannoida kotona asumista yli kaiken, jos kerran ihminen ei siellä enää edes haluaisi asua, mikäli esim. olisi tarjolla paikka hyvään vanhainkotiin. Mikä koti se enää on, mihin tupsahtaa omilla avaimilla kiireisiä vieraita, alati vaihtuvia ihmisiä monta kertaa päivässä ja missä kuitenkin olet enimmäkseen yksin ja ehkä tunnet olosi turvattomaksikin. Syntyykö edes mitään todellista säästöä systeemissä, jossa vanhusta hoitavat ja avustavat ihmiset pörräävät autoillaan kohteesta toiseen ties kuinka monta kertaa vuorokaudessa? Epäilen. Rahan riittämistä tietenkin on ajateltava, mutta joka paikkaan ei kylmä tulosajattelu sovi.
Kuitenkin, kuten olet sinäkin lukenut, niitä laitoksia lopetetaan kaiken aikaa. Pääasiassa haluavat meitä kotona hoitaa. Kai sitten laitoshoito on kalliimpaa? Tontti, rakennus, ja henkilökunta kaikkineen. Laskin sitä kerran, mutta hyvin vaikea laskea. Ajatuksena, sen kokisi edullisemmaksi, mutta... Jostain luin, että kalliimpaa on paljon, kuin kotihoito.
Me olemme onnekkaita, kun asumme samalla seudulla, ainakin osan jälkikasvun kanssa. Kaikilla ei ole niin, läheskään. Nythän kai voi vanhemmat muuttaa periaatteessa, lähelle lapsiaan, vaikka olisivat jo laitoshoidossa, vaan mistä paikat?
Ei sekään ole oikein, jos vuosia veronsa maksaneet ko kuntalaiset sitten niistä vähistä paikoista muualta tulleiden kanssa kilpailevat?
Vaikea yhtälö tulee olemaan, jos meistä moni on pitkäikäinen ;)
kun olin alle nelikymppinen. Maalla käydessäni minulla oli tapana käydä paria naapurintätiä katsomassa.
Molemmat elivät vanhoiksi, 95- ja 89-vuotiaiksi, olivat toimintakykysia, mutta muistisairaita lopulta. Kumpikaan heistä ei enää loppuvuosina viihtynyt elämässä, toinen sanoi minulle, ettei pidä toivoa itselleen pitkää... Myös oma äitini oli kolmen aivohalvauksen jälkeen aika depressiivinen, joten minulle ei ole jäänyt kovin hyvää kuvaa siitä, millaista on olla vanhus. Kuitenkin kaikki kolme olivat nuoruusvuosinaan ktiivisia ja elinvoimaisia. Niin, että jos ne sen pillerin keksivät, saattaisi olla kysyntää...
Äläs nyt sellaista toivo ;) mistäs me tiedettäis, koska se pitäisi ottaa, jos dementia yllättää ;D
Mulla isä meni jotain 62v, äiti eli yli 80v viimeisen vuoden vuodeosastolla. Sitä ennen ihan ok. Yksin pärjäsi.
Viimeisten vuosien aikana on kova kato käynnyt ystävien, tuttavien, entisten koulukavereiden osalta. Siis meidän ikäluokkaa. Ihan kauhistuttaa lukea sunnuntain HS kuolinilmoituksia.
Toiset ei ehtineet edes eläkkeelle asti ;( näistä, jotka vieläkin kuuluivat elinpiiriini. Välillä on tunne, että jääkö tässä yksin. Tietysti on lapset, lapsenlapset, ja onneksi pari ystävääkin. Kaksi läheisintä ystävää on poissa, ja ikävä vieläkin kova.
"atsalea" voi iskeä ja voi unohtua tänne. Pari hyvää ystävää on jo minultakin mennyt, toinen oli 49, toinen 60, syöpä vei.
Kun kerroin noista kahdesta tervaskannosta, jotka olivat saaneet elämästä tarpeekseen, muistui kyllä heti mieleeni toisenlaisia, etäisempiä vanhuksia, jotka säilyttivät myönteisyyteensä loppuun saakka. Eräs heistä oli vielä saattohoitokodissa niin voimissaan, että moitti kodin kertakäyttöisiä aterimia. Hän uhkasi, että kun hän seuraavan kerran tulee saattohoitokotiin, hän ottaa omat aterimet mukaan.
Eikä noilla tuntemillani tervaskannoillakaan kuolemantoiveet varmasti olleet aina päällä.
Ne nyt vain tulivat puheeksi tutun ihmisen seurassa.