Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Mita tehda kun kukaan ei ymmarra???

    Ryhmaan kuuluu mm. puolisoni, joka luulee etta keksin suurimman osan oireistani ja han myos vahattelee pelkoani. Miten voin tosissani selittaa etta en todellakaan voi hyvin ilman etta han luulee minun valehtelevan/keksivan omiani? Miten saa muutenkin toiset ymmartamaan, etta on tilanteita joita pelkaan ja etta minua ahdistaa kokoajan? Miten saan heidat ymmartamaan etta ei, en tykkaa ravata laakarilla mutta haluan sulkea muut sairaudet pois? Nyt olisi kilpirauhaskokeet tiedossa. Olen elanyt jo taman kauhea ahdistuneisuuden kanssa vuosia, olen viela nuori, mutta en paase siita yli en millaan. Yksi syy varmaan se etta en voi avautua kellekaan kun kaikki heti luulee hulluksi... laakaritkin. Olen ollut pienesta asti hiljainen/ujohko, ja se minulle taisi kostautua myohemmin. Tunnen sisallani vihaa, surua, hapeaa... pelkaan tutustua ihmisiin... punastun todella helposti, ja kurkkua alkaa ahdistamaan. Olen NIIIIN vasynyt etta haluisin vain nukkua. Ei minkaanlaista intoa minussa kohta enaan... ahdistaa & ahdistaa. Mitaan myrkkylaakkeita en halua popsia ja aikaisemmin tuntui etta laakarit vain pitivat minua koekaniinina, kun sain popsia vaikka minkalaista 'mieliala'-laaketta/rauhoittavaa. EIKA AUTTANUT. Pelkaan puhua muiden edessa, pelkaa sanoa omat mielipiteeni asioista... yritan olla puhelias, joskus olen hauskakin kun vakisin yritan, mutta ahdistunut silti... ja todella ahdistunut. Pikkuhiljaa alkaa arsyttamaan sellaiset ihmiset jotka vahattelet tai sanovat '' ei sua mikaan vaivaa, ole vaan onnellinen niin kylla se siita''. Mutta kuinka MONTa kertaa olen sanonutkaan, etta ei se ole helppoa... ahdistus vie nopeasti... se ei helpolla lahde pois. Olen yrittanyt menna vaikeisiin tilanteisiin pakolla, yleisonkin eteen kerran, mutta ei se minua rohkeammaksi tehnyt tai ahdistustani vienyt pois. Tunnen valilla etta tama on jotain muuta.. etta ehka minulla on joku ihme sairaus... En KOSKAAN pysty olemaan rento.. en sitten vuoden 2004.. voi miten kaipaankaan sita tunnetta, sita rennouden kauneutta. Minua ahdistaa jopa kun olen yksinani... miten voi olla nain vaikeaa ja kukaan ei ymmarra? Miten tasta paasee ylitse???
    1170
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    heiikkk kirjoitti:

    Ryhmaan kuuluu mm. puolisoni, joka luulee etta keksin suurimman osan oireistani ja han myos vahattelee pelkoani. Miten voin tosissani selittaa etta en todellakaan voi hyvin ilman etta han luulee minun valehtelevan/keksivan omiani? Miten saa muutenkin toiset ymmartamaan, etta on tilanteita joita pelkaan ja etta minua ahdistaa kokoajan? Miten saan heidat ymmartamaan etta ei, en tykkaa ravata laakarilla mutta haluan sulkea muut sairaudet pois? Nyt olisi kilpirauhaskokeet tiedossa. Olen elanyt jo taman kauhea ahdistuneisuuden kanssa vuosia, olen viela nuori, mutta en paase siita yli en millaan. Yksi syy varmaan se etta en voi avautua kellekaan kun kaikki heti luulee hulluksi... laakaritkin. Olen ollut pienesta asti hiljainen/ujohko, ja se minulle taisi kostautua myohemmin. Tunnen sisallani vihaa, surua, hapeaa... pelkaan tutustua ihmisiin... punastun todella helposti, ja kurkkua alkaa ahdistamaan. Olen NIIIIN vasynyt etta haluisin vain nukkua. Ei minkaanlaista intoa minussa kohta enaan... ahdistaa & ahdistaa. Mitaan myrkkylaakkeita en halua popsia ja aikaisemmin tuntui etta laakarit vain pitivat minua koekaniinina, kun sain popsia vaikka minkalaista 'mieliala'-laaketta/rauhoittavaa. EIKA AUTTANUT. Pelkaan puhua muiden edessa, pelkaa sanoa omat mielipiteeni asioista... yritan olla puhelias, joskus olen hauskakin kun vakisin yritan, mutta ahdistunut silti... ja todella ahdistunut. Pikkuhiljaa alkaa arsyttamaan sellaiset ihmiset jotka vahattelet tai sanovat '' ei sua mikaan vaivaa, ole vaan onnellinen niin kylla se siita''. Mutta kuinka MONTa kertaa olen sanonutkaan, etta ei se ole helppoa... ahdistus vie nopeasti... se ei helpolla lahde pois. Olen yrittanyt menna vaikeisiin tilanteisiin pakolla, yleisonkin eteen kerran, mutta ei se minua rohkeammaksi tehnyt tai ahdistustani vienyt pois. Tunnen valilla etta tama on jotain muuta.. etta ehka minulla on joku ihme sairaus... En KOSKAAN pysty olemaan rento.. en sitten vuoden 2004.. voi miten kaipaankaan sita tunnetta, sita rennouden kauneutta. Minua ahdistaa jopa kun olen yksinani... miten voi olla nain vaikeaa ja kukaan ei ymmarra? Miten tasta paasee ylitse???

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu