Voiko, saako, uskaltako miehelle kertoa tunteensa jos ajatellaan että tilanne on vaikea, yhteistä tulevaisuutta ei oikeasti varmasti ole eikä tule koskaan eikä mies itse ole tunnustanut tunteitaan? Niitä on mutta minkälaisia.. ja ymmärtääkseni miehet eivät halua eivätkä koe tunteiden puhumisen olevan tärkeä seikka. Mitä se muuttaa? Niinhän miehet ajattelevat.
Mulla on sisälläni niin iso tunnemöykky nimeltä rakkaus. En saa puhuttua hänelle mitään oikeasti aitoa koska jokaisella sanallani ja lauseellani tuntuu olevan liian iso painoarvo. Voin puhua vaikka mistä mutta koko ajan sisälläni huutaa se tunne ulos pääsyä. Se estää minua olemasta se joka olen, se estää minua tuntemasta niin kuin tunnen.
Mulla on sisälläni niin iso tunnemöykky nimeltä rakkaus. En saa puhuttua hänelle mitään oikeasti aitoa koska jokaisella sanallani ja lauseellani tuntuu olevan liian iso painoarvo. Voin puhua vaikka mistä mutta koko ajan sisälläni huutaa se tunne ulos pääsyä. Se estää minua olemasta se joka olen, se estää minua tuntemasta niin kuin tunnen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän järkevät miehet voi puhua tunteistakin. No big deal. Mitä jos minä yleistäisin että naiset eivät osaa ajaa autolla, eivät osaa muuta kuin siivota, näinhän on.
En tarkoita etteikö miehet osaisi puhua tunteistaan. Vaan, että miten mies mahtaa suhtautua siihen jos kertoo tunteistaan. Faktat tulikin ekassa viestissä selväksi, yhteistä tulevaisuutta ei ole, mies ei itse ole puhunut sen isommista tunteista, toivoo ymmärtääkseni etten minä alkaisin tuntemaan mitään isompaa.
No en oikein tiedä. Asioista olisi hyvä puhua. Itselläni vähän sellainen pattitilanne ollut jo potemmän aikaa päällä että kumpikaan ei sano mitään suoraan. Koska itse olen ujo en uskalla itse lähestyä ja tehdä mitään, mutta toisaalta niin taitaa nainenkin olla melko ujo.
Nytkin vaikka vietettiin viikonloppu kaveriporukassa niin eipä taaskaan riittänyt rohkeus kysyä asian oikeasta laidasta. Eli ei se tunteista puhumattomuus vielä välttämättä tarkoita mitään. Itse ainakin olisin helpottunut jos tämä tilanne etenisi johonkin suuntaan, sillä epätietoisuus rasittaa aika paljon henkisesti.
Mies vain:
En tiedä tilanteestasi, onko siinä "sallittua" tuntea jotain ehkä vakavampaa tai syvempää? Tunnetko itse niin vai epäiletkö (pelkäätkö?) toisen tuntevan niin? Miten se toisi helpotuksen sinulle miehenä? Asiat selviäisi, saisit tietää toisen ajatuksia, tunteita? Anteeksi kauhea kysymystulva..koitan selvitellä tätä asiaa päässäni vähän joka suunnalta ja näkökannasta.
En tiedä tunteeko mies meidän tilanteessa tämän painostavan tunteen samoin kuin minä. Veikkaan että tuntee, koska pelkään, että sen tuntee jokainen läsnäoleva ihminen. Minusta tuntuu että molemmilla on painavaa sanottavaa, eikä kumpikaan uskalla olla rohkea ja nostaa kissaa pöydälle. Väkisinkin tulee mieleen, että miksei uskalla nostaa? Mitä me pelkäämme? Miksi emme uskalla?
Olen yrittänyt puhua, kerran. Mutta miehen silloinen tapa suhtautua siihen toimiikin nyt aika hyvänä esteenä. Olen ymmärtänyt ettei hän toivo minun alkavan tuntea mitään sen vakavampaa.
Itseäni pelottaa nostaa kissa pöydälle sen vuoksi juuri miten mies kerran siihen suhtautui. Pelkään torjutuksi tulemista.
No tilanteessani on "sallittua" tuntea jotain vakavampakin, mutta tästä päästäänkin siihen että olen ehkä hieman hämmentynyt tästä tilanteesta. Se vain tuli jotenkin yllättäen ja nurkan takaa että ensin olin kieltämässä kaiken suoralta kädeltä jos joku toinen kysyi että onko minun ja tämän kyseisen naisen välillä mitään erikoista. Mutta näin jälkeenpäin katsottuna se oli vain hätäisesti tekaistua valehtelua, eikä kukaan niitä puheita tosissaan ottanutkaan.
Sitten ollaan ajauduttu tähän pattitilanteeseen. Minulle vastaus, myönteinen tai kielteinen, olisi helpotus sillä vatvon näitä samoja ajatuksia pävästä toiseen viikosta viikkoon. Eikä tämä tilanne vain ota loppuakseen.
Tässä tilanteessa erilaista sinun tilanteeseesi on vain se, että kumpikin on vielä "tasatilanteessa" puhumisten suhteen. Molempia vaivaa torjutuksi tulemisen pelko, tai ainakin minua. Mutta kai nainen odottaa jotain aloitetta suuntaan tai toiseen. Sehän on se nyky-yhteiskunnan malli.
En nyt ole varma veinkö kirjoitukseni ihan sivuraiteille kun aloin vatvomaan omia ajatuksiani, mutta toivottavasti tämä jollain oudolla tavalla selvitti asioita.
että yrittäisit selvittää sun tunteita häneen
En tiedä onko ihan hyväksi kerralla tunnustaa tunteita
voivat juosta karkuun muuten.
oon n tismalleen samassa tilantees! :[
Kerro lisää?
Kunpa tosiaan tietäisi mitä tekisi. Kertoako vaiko ei. Siinäpä probleema.
Samassa veneessä, sisko. Toisaalta, jos miehelle EI kerro tunteista, niin voihan se mies ajatella ettei naisella ole tunteita. Sekin kävi mielessäni. Jos kertoo, niin mies juoksee karkuun. Mene ja tiedä.
Ja pointtini tässä ei ole kertoa tunteistani miehelle sen vuoksi, että toivoisin jotain yhteistä tulevaisuutta tai jotain pysyvää ja vakavaa. Että niistä kertominen olisi taas jonkun uuden alku.
Vain henkistä kanttia parantaakseni. Ei taida olla kovin terveellistä pidätellä tälläisiä tunteita pitkään sisällään.