harrastaa? ;)
Jotenkin vierastan tuota sanaa, tuntuu, että sen pitäis olla jotenkin erityistä tekemistä.
Yrittää hoitaa kuntoaan, lukea, matkailla, useimmiten naapurimaahan, ja ehkä vain risteily ;).. joskus muuten vaan tehdä äkkiseltään, mitä mieleen juolahtaa..
Ihan tavallista elämää.
Jotenkin vierastan tuota sanaa, tuntuu, että sen pitäis olla jotenkin erityistä tekemistä.
Yrittää hoitaa kuntoaan, lukea, matkailla, useimmiten naapurimaahan, ja ehkä vain risteily ;).. joskus muuten vaan tehdä äkkiseltään, mitä mieleen juolahtaa..
Ihan tavallista elämää.
Vastaukset 47
Vanhimmat
...kyllä ihmisellä pitää olla harrastus...
Se voi olla lukemista, liikuntaa, keräilemistä tai itsensä sivistämistä. Jokaisella pitäisi olla harrastus ja ne myös muuttuvat iän myötä. Harvat ihmiset harrastavat koko elämänsä samaa asiaa.
että miks normielämää(kin) pitää harrastaa.. minkä kyllä ymmärsitkin ?)
addiktio harrastukseensa, heille se on "pakko".
Kuuleman samat geenit altistavat mm.. alkoholisteja, himoliikkujia, ja peliriippuvaisia.
Onhan meillä itsekullakin jotain addiktion kaltaisia 'mielihaluja', ainakin minulla!:)
Laiska olen ja onneksi melko boheemi luonteeltani, joskaan en aina tekemisissäni.
nuorempia työkamuja; katutanssia, potkunyrkkeilyä.. no, viimeksi mainittu vois olla hyvä keino purkaa
agressioita ;)
Tuollaset tuntuu harrastuksilta..
saattaa kehittyä pakonomaista,kuten joillekin saippuasarjojen katsomisesta.
Ollaan kuin maansa myynyt, jos jää yksikin osa näkemättä ja ainakin pitää väliin jäänyt jakso nähdä uusintana.;)
Moni sanoo myös harrastavansa biletystä, irtosuhteita .....
Voi kai myös sanoa, joku asia toiselle on harrastusta, toiselle sama asia taas ei!
Uniikkeja olemme, mutta addiktiot ovat kenelle tahansa 'uniikille' pakonomaista tekemistä, oli kyse mista tahansa asiasta.
uniikkeja siis!)
Asian ydin voi ollakin jus tuo mainitsemasi, mikä kenellekin on harrastus.
Opiskeluaikojen kämppikseni kans "harrastettiin" mm. yöjuoksua ja yleistä hapuilua.. ainakin viimeksi mainittu antaa tilaa.
Eipä nuo vieläkään täysin poissuljettuja, tarkemmin kun ajattelee ;)
Kyllä kotonakin voi harrastaa. Minä ainakin katson harrastuksekseni lukemisen, käsityöt, nyt tuo koiruliini ja sen opetus, lenkkeily. Oikeastaan sen harrastus-sanan voisi korvata tekemis-sanalla. Minä olen sitä mieltä, että mitä monipuolisempaa tekee josta tulee hyvälle mielelle, ei tarvitse ottaa pakkomiellettä mistään. Päiväni täyttyvät mistä milloinkin mutta ei ihan säännönmukaisesti mistään juuri samanlaisesta.
sana, esim.tekeminen!
Voi olla pilkun viilaamista monen mielestä tää mun takertuminen johkui sanaan.
Harrastukset kodinläheisiä; kuulostaa.. kodikkaalta.. :)
harrastaminen. Itse harrastan makoilua silloin, kun muuta tekemistä ei ole. Se on säveltäjä Heikki Klemetin mielestä luovan työn tärkeä osa. Luova joutilaisuus saa aikaan parhaan tuloksen sitten, kun hommaan ryhdytään.
kuulostaa paljo hienommalta, harrastaa makoilua, kun vain makoilla ;))
Kyllähän joutilaisuuskin ja luova ajattelu on nykyään meikäläisellekin sallittua, tosin kantapään kautta perille mennyt. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan.
kiire ei saa aikaan mitään luovaa. En valitettavasti voi kertoa luovan työni luonnetta vielä, mutta sekin selviää aikanaan.
Ärsyttää myönnellä koko aika, mut kun itellä mahdollinen luovuus on vapaa-ehtoista, epätodennäköistäkin :)
en tarkoittanut sitä, että jotkut ovat luovempia kuin toiset. Joillakin se vain on piilossa eikä oikein pääse valloilleen koskaan. Kaikki me olemme lahjakkaita jossain asiassa.
voi tuossa olla perääkin. Voi kait lähteä jo lapsuudesta, nykyisin varmaan huomataan, jos muksulla jotain
erityistaitoa, ja sitä aletaan tukea/kannustaa.
Tiedän myös tapauksia, että lähes kaikki mahdollisuudet avoinna, jos vanhemmilla siihen intoa, aikaa, varaa..
sitä tavallista elämää:) Meinasin lähteä kävelylenkille, mut on niin mahoton tuulen puhuri, etten lähdekkää.... Tuuliko esteenä?:))))) Tais laiskamato iskeä:))
varmaan on vaan se, ettei lenkkeily ole sulle ihan addiktio ;)
Tuntuu/kuulostaa jotenkin tutulta ;))
kun ei tunnu mikään pakolle, voi itte valita tekemisensä, nyt just harrastelen täs koneella:)))))
Extempore juttu ku yllättää, se on kaikkein parasta:))) Täytyy kyllä myöntää, et extemporetki on vähentyneet, yksin ei aina oo kiva niitä toteuttaa, silloin kun se arkena yllättää (vapaapäivänä) kaverit on töissä):
kun vähiten odottaa, on kivointa :)
Tilanteesta riippuen, pääsee joskus yksinkin liikkeelle.
Oon vähä huono yllyttään ketään, kun tunnen/tiedän, että haluaisivat hyvissä ajoin tietää..
Minäkin koen että teen kaikkea kivaa mikä kiinnostaa, mutten mitään harrasta.
Joskus kun joku kysyy harrastuksista niin ensimmäiseksi tulee sana ymhmh, ja sitten vasta että kait sitten lukemista ja ulkoilua ja emmä tiiä.
Vaikka paljon teen kaikkea mukavaa.
sun galleriaa!
Kovin samalla tavalla ajattelet tästä asiasta :)
En tykännyt enää edellisen nikkini ryvetyksistä.
Kai tällä hetken menee, vähän rauhallisemmin. Toivon.
me tyttökullat harrastamme vaatteita, miehiä, nypellystä ja ristiinpistoja.
Koko elämä = harrastus , kaikenlaiset harrastukset kuuluvat elämään , miksi niistä jotkin pitäisi erotella
erikoisasemaan ,
ja elämä on elämää.
Miksi ne pitäisi sotkea samaksi sörsseliksi kun voi harrastaa jotain erityistäkin?
Se vähän riippuu mitä itsekukin katsoo harrastuksekseen ja elämää se on harrastuskin kuten kaikenlainen tekeminen.
hyvät ihmiset ottako aina niin kamalan tosissaan.
R.I.P huumori
että tuossa sanayhteydessä ristiinpistoja harrastaa lähinnä miehet *viatonna* :)))
nypellyskin on mukava kamppailulaji.
viisaus tiivistyy.. ainakin tyttöjen kohdalla? ;)
Minkä vyön tyttö-kullalla on tuossa kamppailalajissa? Kultainen?
Mun mielestä harrastus on jotain jota tekee toistuvasti, muttei työkseen kuitenkaan. Omasta vapaasta tahdosta. Että jos harrastaa työntekoa, se tarkoittaa ettei ole pakko tehdä sitä.
Kai tuosta sanasta jossain vaiheessa on jäänyt vähän sellainen negatiivinen maku, kun piti olla niin hiivatin energinen ja aktiivinen. Niistä tuli vähän kuin pakkoliikkeitä.
Vaikkei teikäläisten iässä sais puhua menneessä muodossa!
Piti olla..tuli..
Pakkoliikkeitä, ois kiinnostavaa nähdä, tai kuulla, nyt tarvii vaan käyttää mielikuvitusta ;))
Mutta parin vuodesta päästä se on loppu, vai :)))
ole!
Jotenkin vaan pisti silmään, melki kipeetä teki ;))
Ei tietenkään ole pakko.
Tosin jos minun kanssani kuvittelisi pärjäävänsä, ei varmasti onnistu muuten kuin harrastamalla samoja asioita. Jos taas itsekseen elelee, on täysin oma asiansa mihin aikansa käyttää.
samoja "harrastukset"!
Mulle tuosta tulee vähä kahlehtimis -fiilis..
Mut meitähän on joka lähtöön!!)
Ei tarvitse yrittää jos ei halua.
Itse tingin omasta elämästäni turhaan 22 vuotta ja päätin etten enää samaa kokeile. Jos toinen kerta tulee, se menee näin päin, ja onnistuu tietysti jos se toinen harrastaa samaa kuin minä ihan spontaanisti ja omasta tahdostaan ja siis jo ennen kuin mahdollisesti tapaamme.
sitte mahdollisesti harrastuksen parissa.
Niinhän sitä sanotaan, oppia ikä kaikki ;)
Oppiskin joskus..*omakohtainen huomio*
Niin, tai sitten ei. Ehdottomasti mukavinta on varmasti viettää itsekseen juuri sellaista elämää kuin haluaa, esimerkiksi harrastustensa parissa.
sattuma kuljettaa kuin tuuli laivaa.. :)
koskaan ajatellut,että harrastaisin jotakin.Tykkään monenlaisesta tekemisestä,mutta se on vaan tekemistä. :) Hartaat saa jäädä kirkon puolelle...;)
tus!
Vitsit, oot säkin aika sanailija.. mä luen näitä palstoja ihan liian vähä.. Vaikkei harrastukset ookaan esteenä ;)
Eihän se tekeminen oo "vaan" !) Usein voi olla paljokin mielenkiintoisempaa kun vaikka jokin laumassa.. no vaikka pomppiminen..:)
Minäkään en oikein pidä sanasta, tai siitä miten se nykyään usein tunnutaan ymmärtävän.
Tein meille sängyn. Tarvitsimme ja halusimme sängyn, jollaista ei edes kaupasta löytyisi. Siinä hyöty ja huvi yhdistyivät, tykkään nikkaroida puusta. Toiset sanoo sitä harrastamiseksi. Sama asia esim. puutarhan hoidon, kodin remontoinnin yms. kanssa.
Mutta jos en tykkäisi nikkaroinnista ja sänky olisi kuitenkin pitänyt tehdä. Mitäs se sitten olisi ollut, pakkopullaa?
No hyvä mies olisit sitten mennyt kauppaan ja ostanut sen sängyn. Minäkin meinasin ruveta tänään leipomaan (sekin yksi lempiharrastus) mutten viitsinytkään. Ajattelin sitten ensi viikolla:)
just sanomasta, ettei kaupasta edes löydy. On sen verran erikoinen tapaus, tilankäytön maksimointi säilytystilan ollessa kortilla. Mutta nyt onkin sitten sänky viimeisen päälle ja oikein seniorisänky;)
Leipomiset ja nikkaroinnit sun muut sellaiset onkin oikeita harrastuksia siinä mielessä, että niitä voi harrastaa juuri silloin kuin itselle sopii ja sattuu huvittamaan. Ne "varsinaiset harrastukset" kun usein tapahtuu kalenterin ja kellon mukaan, jolloin niistä saattaa tullakkin sitä pakkopullaa.
että aikas monet sun lisäksi on hiffannu, mitä avauksella ajoin takaa.
Nyt tulee itelle vähä ajatus, miksi tuo sana jopa ärsyttää jossain yhteyksissä, jos normiasioiden yhteydessä
käytetään.
Oisko jotenkin, että nykyään on "hienoa" harrastaa.. jos niitä harrastuksia sitte alettais vertailla.. ;)