Eli: olen joutunut erään runoni kanssa sellaiseen vaikeuteen, etten saa siitä järjellistä japanilaisten runojen tavutussääntöjen mukaan kulkemalla. Ehkä paras keino olisi vain jättää nämä säännöt ja tehdä vapaamittainen runo kuten nykyaikana lähes poikkeuksetta tehdään, mutta kysyisin silti Sinulta, mahdolliselta tämän alan asiantuntijalta, että onko niin tapahtunut tuossa vanhemman japanilaisen runouden kanssa, että joskus oltaisiin lipsuttu näistä tavutussäännöistä? Esim. Wikipediassa törmäsin wakaa koskevassa artikkelissa seuraavaan:
"Alunperin wakan tavumäärä ei ollut rajattu ja se saattoi vaihdella standardista 5:stä ja 7:stä myös 3, 4, 6 tai yli 7:ään."
"Alunperin wakan tavumäärä ei ollut rajattu ja se saattoi vaihdella standardista 5:stä ja 7:stä myös 3, 4, 6 tai yli 7:ään."
Vastaukset 4
Vanhimmat
jokainen taiteilija luo omat sääntönsä, miksi noudattaa aasialaisen maailman säännöstöjä? Toki niinkin saa tehdä, mutta mietin vain, että miksi vaivata ulkoisilla ongelmilla tekstissä, eikös se sisältö hae ja pukkaa ulos tietyn muodon ja mallin?
Kaiketi johtuen siitä, että juuri näiden runosääntöjen kautta runoni tällä alalla ovat juuri syntyneet. Tunnen siis kaiketi jonkinlaista kiitoksensekaista "velkaa" näitä sääntöjä kohtaan, ja jostain sanoin selittämättömästä mutta itselleni selvästä syystä vain haluaisin näiden runojen pysyvän tässä tietyssä mallissa - kysy esim. Arto Lapilta miksi hänkin kirjoittaa näiden mukaan, jos hän osaisi paremmin kertoa.
Tavumäärä ei ratkaise,
eikä syksyä tuo,
keltaisten lehtien määrä ikkunalaudalla.
haiku
pysyttäytyisin
viisi seitsemän viisi
kaavassa itse
tanka
aihe muotoutuu
kuin itsestään ajallaan
perusasiat
oppii vain laskemalla
kannatan perinteitä
Mutta taitelijan vapaus on taiteilijan vapaus. Itse näitä kahta muotoa opettelen käyttämään.