Aurinko paistaa 24h vuorokaudessa jos niksit tietää. Niitä löytyy painetuilta sivuilta niin kirjastoista kuin netistäkin.
Miten niin aurinko paistaa tänäänkin kun ilman valoa ei näe sisätiloissa? Elämme fiktiivisessä maailmassa. Myös auringosta virtaava neutriinovuo läpäisee meidät kosmisella nopeudella joka hetki.
Nämä vipeltävät lähes massattomat eivät juuri menetä nopeuttaan maapallon kivivaipan läpäistessäänkään.
Rönkä lukee jo iltauutisia. Soon moro ny.
Miten niin aurinko paistaa tänäänkin kun ilman valoa ei näe sisätiloissa? Elämme fiktiivisessä maailmassa. Myös auringosta virtaava neutriinovuo läpäisee meidät kosmisella nopeudella joka hetki.
Nämä vipeltävät lähes massattomat eivät juuri menetä nopeuttaan maapallon kivivaipan läpäistessäänkään.
Rönkä lukee jo iltauutisia. Soon moro ny.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyetäkseen ajattelemaan noin ilmavasti kuin kirjoitit, ei voi olla mielentilassa jota kutsutaan masennukseksi tai diagnosoiduksi depressiivisyydeksi.
Siinä se dilemma.
Ihan sama vaikka mitkä neutronit ja positiivisuuden säteet pommittaisi 24/7, jos mielessä myllää hallitsematon negatiivinen mylly. Se pitää saada ensin pysähtymään, vasta sitten tietää todelliset "niksit" ja kykenee vaikkapa näkemäänkin nuo luonnon näkymättömätkin apujoukot, jos niin päättää.
Kohti apatiaa voi käynnistyä meikällä hetkessä. Ongelman nimi tässä lievän autistisuuden kohtaaminen perheen parissa ja sitten yhteiskunnan.
Uskon että jos aivojen välittäjäaineet toimisivat keskimääräisesti ns. norm. ihmisten tavoin, mitään häikkää ei olisi. Eilen oli hyvä päivä. Ei enää tänään.
Oikeasti noihin 'korkeisiin sfääreihin' pääsee vain meditoidessa tai sen jälkivaikutuksessa.
Muistan paahimman 'vapaan pudotustapahtuman' joskus 10v sitten. Pienellä fillarimatkalla sisäinen maailma äkkiä skitsoidisti romahti. Tututkin ihmiset näyttivät avaruusolioilta.
Pakenin sisätiloihin 'latautumaan'. Pilkkakirveet sanoivat: "se kytki verkkovirran ranteisiinsa latautuakseen".
Näin ne fiilikset sinkoilevat. Ylös alas. Vaikka aamu oli aurinkoinen, silti putosin tuttuun henkiseen tyrmääni. Tänään ei yhteyksiä 'ulkomaailman' ihmisiin.
Tuttujen kaa moikattiin, muutama sana säästä. Kivi tai puu olisi ajanut saman asia, tässä tilassa olen esine, kuten tapaamani ihmisetkin.
En käytä lääkkeitä, koska påystyn kontrolloimaan ajatuksiani ja tekojani. Ilman lääkkeitä palautuminen saattaa palata jo illalla, huomenna tai ensiviikolla.
Bibolaarisuuteen sanotaan olevan täsmälääkkeitä. Kun niitä 1980 luvun taitteessa lääkäri kirjoitti, en nähnyt niitä pitemmän päälle käytettyinä hyväksi.
Näihin mielialafiiliiksiin alkoholilla on pelkästään vahingollisia vaikutuksia. Pari grogia auttaisi, mutta vanhalle tuurijuopolle se johtaisi uuteen riippuvuuteen.
Masennuskin on aivoihin ja keskushermostoon liittyvä tila. Liian köykäisin perustein ei ehkä pitäisi aloittaa voimakkaiden psyykenlääkkeiden käyttöä.