Siis, olen seurustellut nyt kuukauden tai kaksi (en ole ihan varma mistä asti ollaan seurusteltu.. sama kai se.) ihanimman pojan kanssa, ketä olen tavannut. Tiedän että tämä ei ole vielä kovin pitkä suhde, mutta tiedän että tämä tulee kestämään, sen tuntee. Rakastamme toisiamme ihan oikeasti tosissaan, eikä suhteessamme ole ongelmia.
Minua vain vähän häiritsee se, että tämä mies, jota kutsun tässä nyt vaikka Jussiksi, ei ole todellakaan mikään adonis. Siis hän on todella suloinen ja komea ja hyvännäköinen, mutta vähän ylipainoinen. Minulle se ei ole todellakaan mikään ongelma enkä ajattele siitä mitään pahaa, mutta hän itse on todella ahdistunut kropastaan eikä kukaan ole nähnyt häntä yli viiteen vuoteen ilman paitaa. En halua pakottaa Jussia mihinkään, ja hän tietää että en ajattelisi hänestä mitään pahaa vaikka näkisinkin hänet ilman vaatteita. Ongelma tässä on se, että minusta tuntuu, että hän pelkää seksiä. Monesti kun suutelemme etc, Jussi alkaa peitellä stondistaan tosi paljon (luulee raukka etten huomaa) ja kääntyy pois, eikä anna minun koskea. Emme ole myöskään puhuneet seksistä vielä.
Hänen itsetuntonsa on siis todella huono, ja vaikka tiedän että hän tietää etten tuomitse häntä ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, minua silti häiritsee se että Jussi on niin ujo ja niin päin pois. Tällä hetkellä se ei tietenkään ole nyt niin oleellista, seksi ei ole minulle edes kovin tärkeä asia, mutta poidemmän päälle se saattaa alkaa vähän häiritsemään.
eli siis, mitä teen, kun itse haluan toimintaa, mutta mies pelkää seksiä ja alastomuutta?
Minua vain vähän häiritsee se, että tämä mies, jota kutsun tässä nyt vaikka Jussiksi, ei ole todellakaan mikään adonis. Siis hän on todella suloinen ja komea ja hyvännäköinen, mutta vähän ylipainoinen. Minulle se ei ole todellakaan mikään ongelma enkä ajattele siitä mitään pahaa, mutta hän itse on todella ahdistunut kropastaan eikä kukaan ole nähnyt häntä yli viiteen vuoteen ilman paitaa. En halua pakottaa Jussia mihinkään, ja hän tietää että en ajattelisi hänestä mitään pahaa vaikka näkisinkin hänet ilman vaatteita. Ongelma tässä on se, että minusta tuntuu, että hän pelkää seksiä. Monesti kun suutelemme etc, Jussi alkaa peitellä stondistaan tosi paljon (luulee raukka etten huomaa) ja kääntyy pois, eikä anna minun koskea. Emme ole myöskään puhuneet seksistä vielä.
Hänen itsetuntonsa on siis todella huono, ja vaikka tiedän että hän tietää etten tuomitse häntä ja rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on, minua silti häiritsee se että Jussi on niin ujo ja niin päin pois. Tällä hetkellä se ei tietenkään ole nyt niin oleellista, seksi ei ole minulle edes kovin tärkeä asia, mutta poidemmän päälle se saattaa alkaa vähän häiritsemään.
eli siis, mitä teen, kun itse haluan toimintaa, mutta mies pelkää seksiä ja alastomuutta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo taitaa olla aika paljon kiinni miehestä. Keskustellahan tuossa pitäisi, mutta ei ehkä itse seksistä niinkään vaan ylipäänsä siitä, mitä mies itsestään ajattelee. Jos et saa häntä vakuuttuneeksi siitä, että hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on, suhteellanne ei ole toivoa.
Itselläni kävi niin, että avioliittoni kaatui pitkälti miehen itsetunto-ongelmiin. Tavatessamme hän oli sellainen pyykkilautavatsainen komistus ja seksikin sujui. Mutta avioliittomme aikana hänelle kertyi ylipainoa ja hän alkoi vihata itseään ja kroppaansa. Minä rakastin häntä ja pidin yhtä haluttavana kuin ennenkin, mutta eipä niistä vakuutteluistani apua ollut. Mies muuttui kylmäksi ja seksielämämme lakkasi lähes tyystin. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin erota, jos aioin säilyttää oman itsetuntoni ja mielenterveyteni.
Toivon, ettei tämä sinun miehesi niin itsepäinen ole. Voit vain olla tukena ja rakastaa, mutta älä tuhoa itseäsi siinä prosessissa, jos et saa hänen päätään kääntymään.
En ikein usko aloittajan kertomusta. Miksi mies,jos hänellä stondaa kovasti, niin alkaisi jarrutella? Eiköhän, jos on huono itsetunto, niin silloin ennemmin pysy muna lerppana.
En oikeastaan osaa auttaa kovin hyvin, koska olen itse ollut tuollainen samanlainen ujo joskin tyttö, joka ei suostunut kahteen kuukauteen ottamaan edes paitaa pois poikaystävän edessä. Se vaati tosi paljon luottamista ja itsensä voittamista ja kaikkea, koska vihasin vartaloani tosi paljon ja siinä vaiheessa kaikki vakuuttelut ja kauniit sanat kuulosti sanahelinältä. Mua ehkä auttoi kaikenlainen muu halailu ja lähellä olo, kun huomas, että poikaystävä kunnioittaa mua ja malttaa odottaa, vaikkakin samalla selkeesti ei meinannu kyetä pitää näppejään erossa jne.. ;D Se on hirveästi omasta asenteesta kiinni ja sun tehtävä on oikeastaan vaan olla varma ja vakuuttava. Tarraat vaan kiinni kun pussailette ja et oo moksiskaan, vaikka sarvet kasvais päähän - jostain pikku seisokista puhumattakaan! ; ))