Katainen puhuu asiaa -taas kerran -
Omantunnon asia
280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
- Toivoisin, että Suomessa säilyisi sellainen kulttuuri, jossa uskontoa ei käytettäisi politiikan välineenä, Katainen toteaa.
Niinhän me kaikki. Uskontoa ei pidä käyttää omien näkemysten ajamiseen, me kaikki se tiedetään Kataisen sitä toistamattakin.
Tiedätkö mitä sanoi Espoon piispa Mikko Heikka valtiovarainministeri sanoo valtiovallalle, siis Kataiselle ja muille ministereille?
Mikko Heikka (Espoon piispa, Kirkkohallituksen diakonian ja yhteiskuntatyön toimikunnan puheenjohtaja):
"Suuri määrä köyhiä kääntyy kirkon puoleen, koska he tuntevat jäävänsä ilman yhteiskunnan terveyspalveluja".
Heikkan mukaan Suomi on terveyspalvelujen saamisessa yksi epäoikeudenmukaisimmista OECD-maista. Maamme lääkäripalveluissa suositaan suurituloisia. Myös terveyserot kasvavat edelleen. Korkeakoulututkinnon suorittaneen suomalaisen 35-vuotiaan miehen keskimääräinen elinajanodote on 80 vuotta, kun taas perusasteen koulutuksen saanut samanikäinen mies elää keskimäärin vain 74 vuotiaaksi. Ero on kasvanut 20 vuodessa merkittävästi sekä miehillä että naisilla, toteaa Heikka.
Terveyserojen kasvu näkyy Heikkan mukaan kirkon diakoniatyön tilastoissa. Diakoniatyöntekijöiden luokse tultiin ennen erityisesti taloudellisten ongelmien vuoksi. Nyt tilanne on toinen. Vuonna 2008 kirjattiin 146.000 terveyteen liittyvää yhteydenottoa. Niitä oli lähes yhtä monta kuin taloudellisiin ongelmiin liittyviä yhtedenottoja.
Muutos on merkittävä. Se osoittaa, että talouden kiristyminen on synnyttänyt suuren joukon köyhiä, jotka kääntyvät kirkon puoleen tuntiessaan jäävänsä yhteiskunnan terveydenhuoltopalvelujen ulkopuolelle.
Sairaiden köyhien joukossa on Heikkan mukaan neljä syrjäytyneiden ryhmää:
- ensimmäiseen kuuluvat omaehtoiset köyhät, jotka suostuvat ottamaan vastaan apua vasta viimeisessä hädässä.
- toinen ryhmä ei osaa hakea apua.
- kolmanteen ryhmään kuuluvat ovat menettäneet luottamuksensa yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin.
- neljännen ryhmän muodostavat näköalattomat ja toivottomat ihmiset, jotka ovat ajautuneet kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Heikka muistuttaa valtiovaltaa (Katainen, Risikko ynnä muut ministerit) siitä että terveyserojen kasvaessa ja syrjäytymisen lisääntyessä PERUSTUSLAIN MUKAAN JULKISEN VALLAN ON TURVATTAVA RIITTÄVÄT TERVEYSPALVELUT JOKAISELLE. Terveyseroissa on kysymys ihmisoikeuksista.
Pitäisiköhän valtiovarainministeri Kataisen keskittyä omaan työhönsä, sen hoitamiseen, siten, että kirkon diakonityön ei tarvitse paikata puutteellista sosiaaliturvaa. Pitäisikö Kataisen kantaa huolta siirtä suuresta joukosta suomalaisia, jotka eivät saa kansainvälisten sopimusten ja Suomen laisäädännön mukaisisia terveyspalveluita ja perusturvaa. On hälyttävää, että osa suomalaisista on vaipunut toivottomuuteen, osa ei osaa tai jaksa käyttää monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää ja suuri osa köyhiä on jätetty heitteille kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Ei niinkään hälyttävää ole se, että kristillisdemokraattien Päivi Räsänen saa lausunnoillaan ihmisiä eroamaan kirkosta. Valtiovarainministerin tehtävä ei ole puolustaa tai tuomita oppositiopuolueen kansanedustajan lausumia - vaan hänen tulisi kantaa huolta suomalaisten kahtiajaosta ja köyhien heitteillejätöstä.
Piispa Heikk lopettaa Hesarissa olleen kirjoituksensa näin:
"Terveyserojen kasvuun on kiinnitettävä huomiota ajoissa. Nopea reagointi kertoo, että huono-osaisilla on täysi ihmisarvo. Viivyttely taas kielii välinpitämättömyydestä. Se on ajan mittaan kaikkein kallein ratkaisu.
Hallituksen viivyttely kertoo välinpitämättömyydestä ja siitä että hallitus ei välitä yhtään mitään huono-osaisten ihmisarvosta. Kun leipäjonot sen kun kasvavat ja EU-ruokaa jaetaan tänä vuonna yli miljoona kiloa enemmän kuin viime vuonna. Ei ole Kataisen tai ministereidensä omatunto kolkutellut, vaikka näkevät satojen tuhansien suomalaisten köyhyyden, työttömien, pieneläkeläisten, yksinhuoltajien, vanhusten ja sairaiden hädän näiden kerjätessä ruokaa leipäjonoissa ja/tai asunnottomina. Köyhissä perheissä on 155.000 syrjäytymisvaarassa olevaa lasta.
nimillä.