Mitä mieltä olette olleet helsingin päiväsairaaloista (ns päivosastoista)?
Onko hoito auttanut, millainen paikka on ollut kyseessä, mitä tehdään jne?
Mulle tehdään ilmeisesti lähete tällaiseen ja olisin kysynyt mielipiteitä. (en vielä tiedä mikä noista viidestä on kyse)
Onko hoito auttanut, millainen paikka on ollut kyseessä, mitä tehdään jne?
Mulle tehdään ilmeisesti lähete tällaiseen ja olisin kysynyt mielipiteitä. (en vielä tiedä mikä noista viidestä on kyse)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lähete tehdään ensisijaisesti oman alueesi päiväsairaalaan. Aurorassa toimivat päiväsairaala 10 ja 9-1. Kympissä on muihin verrattuna tiukemmat säännöt tai niitä ainakin noudatetaan melko neuroottisesti. Laakson päiväsairaala on akuutti ja hoidot ovat kestoltaan lyhyempiä kuin muualla. Malmilla itse olleena, voin suositella lämpimästi; henkilökunta lämmin (muutamaa aivomänttiä lukuunottamatta) ja ilmapiiri salliva ja hyväskyvä. Kympissä tuli oltua myös n. kolme vuotta sitten. Ihan jees sekin. Idän päiviksestä en osaa sanoa mitään.
Kiitos!
Mitäs siellä sitten tehdään?
Eli sama kysymys vielä, jos joku osaa vastata.
Mitäs siellä sitten tehdään, miten se eroa "tavallisesta" osastohoidosta, jossa siis ollaan 24/7?
Keskusteluita, terapiaa, onko lääkäri, taiteilua- vai mitä?
aikuisten päiväkoti. Lastentarha;((
Ainakaan Laakson päiväsairaalaan en enää uskaltaisi mennä, vaikka tiedän että siitä monet pitävät. Siellä ollaan päätetty yhdistää hoito lastensuojelu ajatuksella, että jokainen erityissairaanhoitoon tuleva on huolestuttavasti apua vailla ja siksi jokaisesta on tehtävä lastensuojeluilmoitus - sairaanhoitajan mukaan se tehdään rutiininomaisesti jokaisesta sisääntulevasta ilman mitään harkintaa.
Potilaalle sanotaan, että tämä on sinun omaksi parhaaksesi tulee tukemaan sinua ja auttamaan hoitoasi - ei tästä voi olla mitään haittaa!
Jah tuota tämähän ei pidä paikkaansa... jos jotain lastensuojelusta puuttuu niin väylät antaa jotain tukea ja apua, valvontaa tokikin ja takuuvarmoja huolia ja kriisejä.
Aurorassakin tehdään nykyään suuresta osasta näitä ilmoituksia, mutta Malmin päiväsairaala ei käsittääkseni tähän noitajahtiin ole vielä mukaan lähtenyt. Ehkä liittyy sittenkin kun muutkin riskejä sisältävät potilasryhmät demonisoidaan (krooniset kipupotilaat, syöpäsairaat, ms-tautiset, näkövammaiset, neurologisista häiriöistä kärsivät jne).
Asiasta lisää: http://jormaheikkinen.wordpress.com/
Tottakai pitää tehdä lastensuojeluilmoitus mikäli vanhemmalla on kyky huolehtia itsestään ja lapsistaan alentunut.
Mielestäni jopa tilanteissa, että vain toinen vanhemmista on sairas pitäisi lapsien kotiolot tarkistaa ja saada lapsillekin jonkinlaista jutteluapua tai ainakin turvallinen aikuinen johon ottaa yhteyttä mikäli asiat kotona alkavat mennä huononpaan suuntaan. Sitä on ulkopuolelta usein hyvä sanoa, että onhan niitä sukulaisia ja tuttavia johon lapset voivat tukeutua, mutta lapset ovat yleensä hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja peittelevät vaikeita asioita koska mielenterveysasioihin edelleen liittyy häpeää.
Isäni sairastaa skitsofreniaa. Ulkopuoleta katsoen varmaan asiani olivat aina hyvin koska äitini oli terve. Perhedynamiikat ovat kuitenkin jännä juttu, se oli meinaan minä joka oli isäni mielialojen tasoittajana, minä olin se johon hankalat tunteet kohdistettiin ja purettiin. Jos minut olisi lapsena huostaanotettu, olisin tietysti ikävöinyt äitiäni... mutta ainakin olisin ollut turvassa. Ja nykyään on lastensuojelussa muitakin tukimuotoja kuin huostaanotto.
Lastensuojelu ei ole turvallista nimenomaan lapsille! Se on yksi suurimpia uhkia ja riksejä tämän päivän suomalaisella lapselle, joutua lastensuojelun kanssa mihinkään tekemisiin! Ei siinä auteta vanhempaa eikä lasta!
http://www.lokakuunliike.com/lokakuun-liike.html
Olisi hyvä, kun joku tukisi mielenterveysongelmista kärsivien lapsia, sellaista pitäisi kuulua hoitoon automaattisesti! Sitäkään ei kuitenkaan lastensuojelun suunnalta ole tiedossa...
Olin viime talvena 2 jaksoa idän päiväsairaalassa Kulosaaressa, ja henkilökunnasta vain hyvää sanottavaa. Jaksot olivat kokonaisuutena ihan ok, mutta masennukseeni ne eivät merkittävästi vaikuttaneet.