Kävin äskettäin ensimmäistä kertaa paskusuolen tähystyksessä. Luin muiden kokemuksia ja suurin osa tuntui olevan varsin negatiivisia. Etukäteen luin tietenkin netistä enemmän tai vähemmän kurjia kokemuksia, joiden jälkeen tähystys alkoi pelottaa. Tähystys meni kuitenkin todella hyvin ja minulle jäi siitä hyvä mieli, joten ajattelin jakaa hyvän kokemukseni, jos se jotakuta sitten helpottaisi.
Tyhjennyksen tein moviprepillä. Olin kuullut, että se on kamalan pahaa ja niinhän se olikin. Sain sen kuitenkin kohtuu hyvin alas. Join aina n. kaksi desiä "ykkösellä alas". Heti perään join mehukatin mehutiivistettä. Pidin koko ajan nenästä kiinni, kunnes olin nielaissut mehutiivisteen. Litku ei maistunut niin vahvasti juodessa ja tiivisteen jälkeen suuhun jäi ok maku. Aivan kuin olisi syönyt juuri mehujään. Minulla tämä toimi ja sain juotua litkun kohtuu helposti. Homma helpottuu myös, jos juodessa ei ajattele sen olevan pahaa, koska ei se NIIN pahaa nenästä kiinni pitäessä edes ole. Testasin myös litkun juomista pillillä, jolloin suolainen maku ei maistu koko suussa, mutta totesin, että isot kulaukset olivat parempia, koska lasi tyhjeni niin nopeammin ja litkua tarvitsi maistella lyhyemmän aikaa. Viimeinen desi jäi kuitenkin juomatta, koska ei mahtunut enää. Aamulla join vain 6 desiä, koska uloste oli jo pelkkää kirkasta nestettä, eikä enää erityisemmin huvittanut juoda sitä litkua. Minulle moviprep ei ainakaan aiheuttanut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.
Tähystys tehtiin Helsingissä. Minä en yhtään tiennyt mitä odottaa. Yllätyin saadessani sairaalavaatteet, samoin siitä millainen operaatiohuone oli. Näytti melkein leikkaussalilta. Paikalla oli mieslääkäri ja kaksi naishoitajaa. Etukäteen olin toivonut naislääkäriä (olen siis nainen), mutta yllätyksekseni mieslääkäri ei loppujen lopuksi häirinnyt minua yhtään. Toinen hoitajista oli oikein mukava ja ystävällinen ja selitti minulle ensin tarkkaan mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja kuinka paljon mikäkin sattuu. Sanoi, että jos kipu alkaa olla liian kova voivat antaa minulle lääkitystä.
Tähystys sujui alkuun oikein hyvin. Ilman puhaltelu suoleen ei sattunut yhtään. Ensimmäinen mutka sattui vähän, mutta se meni nopeasti ohi. Toinen mutka sattui jo todella paljon ja lääkäri veti tähystimen hetkeksi takaisin päin. Sen jälkeen kysyivät haluanko lääkityksen ja minä suostuin. Lääkitys laitettiin ranteeseen. Lääke vähän pyörytti, mutta ei erityisen paljon. Sen jälkeen loppu tähystys meni oikein hyvin, eikä sattunut käytännössä melkein ollenkaan. Lääkäri selosti koko ajan mitä tapahtuu.
Sen jälkeen sain omat vaatteet päälle ja menin pienessä tokkurassa toipumishuoneeseen. Mahassa oli vielä aika paljon ilmaa, mutta mitään kipuja ei ollut. N. 1,5 tunnin kuluttua sain lähteä kotiin ja olo oli oikein hyvä. Oikein harmitti, kun sekä lääkäri, että hoitaja lähtivät sen verran nopeasti pois, etten vuolaammin ehtinyt kiitellä ja antaa hyvää palautetta hienosti tehdystä työstä.
Tyhjennyksen tein moviprepillä. Olin kuullut, että se on kamalan pahaa ja niinhän se olikin. Sain sen kuitenkin kohtuu hyvin alas. Join aina n. kaksi desiä "ykkösellä alas". Heti perään join mehukatin mehutiivistettä. Pidin koko ajan nenästä kiinni, kunnes olin nielaissut mehutiivisteen. Litku ei maistunut niin vahvasti juodessa ja tiivisteen jälkeen suuhun jäi ok maku. Aivan kuin olisi syönyt juuri mehujään. Minulla tämä toimi ja sain juotua litkun kohtuu helposti. Homma helpottuu myös, jos juodessa ei ajattele sen olevan pahaa, koska ei se NIIN pahaa nenästä kiinni pitäessä edes ole. Testasin myös litkun juomista pillillä, jolloin suolainen maku ei maistu koko suussa, mutta totesin, että isot kulaukset olivat parempia, koska lasi tyhjeni niin nopeammin ja litkua tarvitsi maistella lyhyemmän aikaa. Viimeinen desi jäi kuitenkin juomatta, koska ei mahtunut enää. Aamulla join vain 6 desiä, koska uloste oli jo pelkkää kirkasta nestettä, eikä enää erityisemmin huvittanut juoda sitä litkua. Minulle moviprep ei ainakaan aiheuttanut mitään ikäviä sivuvaikutuksia.
Tähystys tehtiin Helsingissä. Minä en yhtään tiennyt mitä odottaa. Yllätyin saadessani sairaalavaatteet, samoin siitä millainen operaatiohuone oli. Näytti melkein leikkaussalilta. Paikalla oli mieslääkäri ja kaksi naishoitajaa. Etukäteen olin toivonut naislääkäriä (olen siis nainen), mutta yllätyksekseni mieslääkäri ei loppujen lopuksi häirinnyt minua yhtään. Toinen hoitajista oli oikein mukava ja ystävällinen ja selitti minulle ensin tarkkaan mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja kuinka paljon mikäkin sattuu. Sanoi, että jos kipu alkaa olla liian kova voivat antaa minulle lääkitystä.
Tähystys sujui alkuun oikein hyvin. Ilman puhaltelu suoleen ei sattunut yhtään. Ensimmäinen mutka sattui vähän, mutta se meni nopeasti ohi. Toinen mutka sattui jo todella paljon ja lääkäri veti tähystimen hetkeksi takaisin päin. Sen jälkeen kysyivät haluanko lääkityksen ja minä suostuin. Lääkitys laitettiin ranteeseen. Lääke vähän pyörytti, mutta ei erityisen paljon. Sen jälkeen loppu tähystys meni oikein hyvin, eikä sattunut käytännössä melkein ollenkaan. Lääkäri selosti koko ajan mitä tapahtuu.
Sen jälkeen sain omat vaatteet päälle ja menin pienessä tokkurassa toipumishuoneeseen. Mahassa oli vielä aika paljon ilmaa, mutta mitään kipuja ei ollut. N. 1,5 tunnin kuluttua sain lähteä kotiin ja olo oli oikein hyvä. Oikein harmitti, kun sekä lääkäri, että hoitaja lähtivät sen verran nopeasti pois, etten vuolaammin ehtinyt kiitellä ja antaa hyvää palautetta hienosti tehdystä työstä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen neljässä Colonoskopiassa ollut kaksi kertaa 90-luvun lopulla ja nyt pari kertaa viime vuosien aikana. Ihan hetki sitten viimeksi.
Sanotaan nyt näin, että yksi positiivisimpia yllätyksiäni nykyisessä sairastelujen ja lääketieteen kehityksen suhteen on ollut se, miten tyhjennys suoritetaan tätä nykyä. 90-luvulla koin sen ihanuuden kahdesti, kun se tehtiin neljällä litralla ei-todellakaan-hyvää hieman vettä paksumpaa litkua joka oli valmiina pulloissa ja itse sait sitten valita mihin sekoittelit. Muistaisin ohjeen olleen sekoittaa juomat fifty-fifty. Jo kun mietit mikä määrä se on alkaa litkiä tuosta oliko ohjeistus ilta 17-18 ja puoleen yöhön. Ensimmäisellä kertaa minulla oli 5 litraa Valion omenamehua, kahteen ja puoleen litraan asti meni ihan ok mutta sitten alkoi sellainen tökkiminen, että hyi hemmetti:) Toisella kertaa olin viisaampi ja valikoin lukuisia eri nesteitä ja valinnan varaa. Tosin silloinkin viimeiseen litraan jäi kaveriksi aivan kammottavan makuista jotain light-ananasmehua, joten taas meni vikaan se keissi...
Toiseksi viimeisen tein jollain yksityislekurilta saamalla reseptillä noutamillani n. lukkosulapullon kokoisilla nesteillä jotka otettiin muistaakseni molemmat iltapäivän ja illan aikana, ilman lantrinkipakkoakin muistaakseni. Vai oliko pari desiä per pullo.... Nyt viimeisimmän juuri Moviprepillä. Liekö sitten nuo vanhat muistot tehneet helppouden tunteen, mutta sekä aamulla että illalla varasin yhden mehulitran kylkeen ja join puoli litraa puoli litraa erissä reilu tunnissa. Tuntui edelleen uskomattoman helpolta. Tosin kovana tyyppinä en sitten ottanut viimeisimpään tähystykseen mitään esilääkitystä siihenkään, kun yhden kerran menin niin kuutamolle ja jouduin jättämään autonkin lasaretille (ei hajuakaan mitä esilääkitys tarkoitti, kun kysyttiin että otanko niin otin). Nyt sitten viimeisimmällä kertaa tietysti olikin löydöksiä vaikka ei varsinaisia oireita ollutkaan ja kun paikalla oli pari nuorta hoitajatyttöä suorittamassa toimenpidettä apulaisina, niin eihän sitä kipua voinut näyttää. Mutta suoraan sanoen parissa mutkassa luulin, että taju lähtee ja silmissä sumeni:) Ja ei tietty tehnyt kipeätä kun kysyttiin. Jälkikäteen kyllä lekuri naurahti, että hyvin sä muuten salasit että taisi sattua aika lailla pari kertaa, mutta hän sen kyllä huomasi reaktioista. Noh, taas olen viisaampi. Ja vaivaisempi...