Millaisena muistat hänet?

vielä äsken miinuksen ja jonkun kirjoituksen tuolla toisella palstalla. Jos olen väärässä noiden ajatusten suhteen niin siinä tapauksessa perun sanani. On vain tuntunut aika pahalta maanantaista asti. Enkä ole oikein saanut nukutuksi.. Väsy painaa aika kovasti..

Huomasin tuossa.. kirjoitti:

vielä äsken miinuksen ja jonkun kirjoituksen tuolla toisella palstalla. Jos olen väärässä noiden ajatusten suhteen niin siinä tapauksessa perun sanani. On vain tuntunut aika pahalta maanantaista asti. Enkä ole oikein saanut nukutuksi.. Väsy painaa aika kovasti..

Ihastuin hänen herttaiseen ja rehelliseen luonteeseensa, hänen uskonnollinen taustansa antoi varmuuden että häneen voi luottaa.
Ulkonäkönsä oli tyrmäävä,pitkä ja kaunis vaalea nainen.
Hän oli ihana,parasta mitä minulle oli tapahtunut.
Kerrasta poikki ja hän oli muuttunut ihan päinvastaiseksi juonittelevaksi valehtelevaksi naiseksi joka keräili elämänkokemuksiaan leikkien toisten tunteilla.
Silti haluaisin hänet vielä tavata,nyt ystävänä ja antaa mahdollisuus kertoa miten kaikki meni.
Nooh,tulipahan mieleeni ap:n jutusta tämä tapaus vuosien takaa.

ei PAHA kirjoitti:

Ihastuin hänen herttaiseen ja rehelliseen luonteeseensa, hänen uskonnollinen taustansa antoi varmuuden että häneen voi luottaa.
Ulkonäkönsä oli tyrmäävä,pitkä ja kaunis vaalea nainen.
Hän oli ihana,parasta mitä minulle oli tapahtunut.
Kerrasta poikki ja hän oli muuttunut ihan päinvastaiseksi juonittelevaksi valehtelevaksi naiseksi joka keräili elämänkokemuksiaan leikkien toisten tunteilla.
Silti haluaisin hänet vielä tavata,nyt ystävänä ja antaa mahdollisuus kertoa miten kaikki meni.
Nooh,tulipahan mieleeni ap:n jutusta tämä tapaus vuosien takaa.

aloittajalle. En ole kaipaamasi ihminen. Ei ole vanha juttu kyseessä. Ja tosiaan ihastuksesta kyse. Muutenkaan nuo sun jutut ei täsmää ollenkaan, sorry.

ei PAHA kirjoitti:

Ihastuin hänen herttaiseen ja rehelliseen luonteeseensa, hänen uskonnollinen taustansa antoi varmuuden että häneen voi luottaa.
Ulkonäkönsä oli tyrmäävä,pitkä ja kaunis vaalea nainen.
Hän oli ihana,parasta mitä minulle oli tapahtunut.
Kerrasta poikki ja hän oli muuttunut ihan päinvastaiseksi juonittelevaksi valehtelevaksi naiseksi joka keräili elämänkokemuksiaan leikkien toisten tunteilla.
Silti haluaisin hänet vielä tavata,nyt ystävänä ja antaa mahdollisuus kertoa miten kaikki meni.
Nooh,tulipahan mieleeni ap:n jutusta tämä tapaus vuosien takaa.

Ulkonäkönsä oli tyrmäävä,pitkä ja komea vaalea mies :)
Hän oli ihana,parasta mitä minulle oli tapahtunut.
http://best-image.ucoz.ru/_ph/24/394757120.gif

:)

kenties naisesta?

.. kirjoitti:

kenties naisesta?

Huomasinpa olevani itsekäs ja omahyväinen mies.

Muistan hänet naisena joka oli minulle kaikkea,muistan hänet suuren vääryyden tekijänä jättäessään minut,muistan hautovani revanssia loukatuille tunteilleni,muistan kuulleeni hänen kertoneen etten ollut sopiva hänelle,muistan hänet hyvästelemässä minua "pusu poskelle ja pidä itsestäsi huolta",muistan miettineeni oliko hän sittenkin lintu vai kala...

Tiimalasin hiekkaa on valunut kilokaupalla kun huomaan toivovani että kohtalo lennättäisi hänet eteeni,huomaan kaipaavani tuota muinaisjäännettä - en ole varma onko kyse rakkaudesta .
Valo syttyy vihdoin pääni ylle, haluan edelleen sen revanssin näyttääkseni menestykseni,näyttääkseni mikä minusta on kuoriutunut,itsekästä eikö totta?
Olenko hullu,mitä minä keski-iän ylittäneelle naiselle haluan todistella elämästäni ,on parempi unohtaa.

ajatuksiani kirjoitti:

Huomasinpa olevani itsekäs ja omahyväinen mies.

Muistan hänet naisena joka oli minulle kaikkea,muistan hänet suuren vääryyden tekijänä jättäessään minut,muistan hautovani revanssia loukatuille tunteilleni,muistan kuulleeni hänen kertoneen etten ollut sopiva hänelle,muistan hänet hyvästelemässä minua "pusu poskelle ja pidä itsestäsi huolta",muistan miettineeni oliko hän sittenkin lintu vai kala...

Tiimalasin hiekkaa on valunut kilokaupalla kun huomaan toivovani että kohtalo lennättäisi hänet eteeni,huomaan kaipaavani tuota muinaisjäännettä - en ole varma onko kyse rakkaudesta .
Valo syttyy vihdoin pääni ylle, haluan edelleen sen revanssin näyttääkseni menestykseni,näyttääkseni mikä minusta on kuoriutunut,itsekästä eikö totta?
Olenko hullu,mitä minä keski-iän ylittäneelle naiselle haluan todistella elämästäni ,on parempi unohtaa.

Jos joskus hänelle pääset näyttämään hänelle voitonriemusi, uskotko sen todella helpottavan? Vai oletatko, että hän edelleen kuitenkin kaipaa sinua?

Onhan se jossakin todistettu, että kosto on lääkkeistä paras. Se kannattaa punnita tarkoin. Käänteisesti ilmeisesti toivot, että hänellä menisi huonosti ja saisit näyttää hänelle, kuinka sinä olisit tehnyt hänestä onnellisen. Jos näin ei kuitenkaan ole, kostosi ja kaikki menestymisen näyttämisesi menisi hukkaan ja olosi olisi entistäkin surkeampi.

Sanoisin, että kosto ei kannata -koskaan. Hyväksymällä tosiasiat ja myöntämällä itselleen että hän ei rakastanut sinua -hän oli se ambivalentti ja epästabiili ihminen voit antaa hänelle anteeksi ja muistamalla kuitenkin sen kauniin tunteen, jonka hän sinussa herätti.

"revanssi" kirjoitti:

Jos joskus hänelle pääset näyttämään hänelle voitonriemusi, uskotko sen todella helpottavan? Vai oletatko, että hän edelleen kuitenkin kaipaa sinua?

Onhan se jossakin todistettu, että kosto on lääkkeistä paras. Se kannattaa punnita tarkoin. Käänteisesti ilmeisesti toivot, että hänellä menisi huonosti ja saisit näyttää hänelle, kuinka sinä olisit tehnyt hänestä onnellisen. Jos näin ei kuitenkaan ole, kostosi ja kaikki menestymisen näyttämisesi menisi hukkaan ja olosi olisi entistäkin surkeampi.

Sanoisin, että kosto ei kannata -koskaan. Hyväksymällä tosiasiat ja myöntämällä itselleen että hän ei rakastanut sinua -hän oli se ambivalentti ja epästabiili ihminen voit antaa hänelle anteeksi ja muistamalla kuitenkin sen kauniin tunteen, jonka hän sinussa herätti.

Kysymys ei ole perinteisestä kostosta,ainoastaan itseisarvosta osoittaa etten ollutkaan niin surkimus joiden vuoksi hän ilmeisesti luotani lähti.
Elämä voi muuttua ja ihminen voi muuttua ajan saatossa,minulle olisi itseni kannalta tärkeää näyttää hänelle että olen sittenkin pärjännyt elämässäni mitä hän suuresti epäili.
Hänelle elämässä pärjääminen oli itsestään selvyys eikä siitä ollut epäilystäkään ,tämä oli seikka jonka vuoksi arvostin häntä ihmisenä.
Sukupuoli rooleilla ei ole merkitystä,koska monella saattaa olla menneisyydessä henkilö jolle haluaisi näyttää pärjäävänsä.
Rakkautta häneen ei ole,eikä tule.

its Me kirjoitti:

Kysymys ei ole perinteisestä kostosta,ainoastaan itseisarvosta osoittaa etten ollutkaan niin surkimus joiden vuoksi hän ilmeisesti luotani lähti.
Elämä voi muuttua ja ihminen voi muuttua ajan saatossa,minulle olisi itseni kannalta tärkeää näyttää hänelle että olen sittenkin pärjännyt elämässäni mitä hän suuresti epäili.
Hänelle elämässä pärjääminen oli itsestään selvyys eikä siitä ollut epäilystäkään ,tämä oli seikka jonka vuoksi arvostin häntä ihmisenä.
Sukupuoli rooleilla ei ole merkitystä,koska monella saattaa olla menneisyydessä henkilö jolle haluaisi näyttää pärjäävänsä.
Rakkautta häneen ei ole,eikä tule.

Hei!
Uskoisin että hän epäili sinun elämässä pärjäämistä koska sisällä omassa mielessään hän ei ollut ollenkaan niin varma omasta pärjäämisestään. Ihminen voi antaa ymmärtää jotain aivan muuta mitä todellisuus on. En myöskään usko että hän lähti luotasi koska olisi pitänyt sinua surkimuksena, hän oli itsensä kanssa hukassa.
Itse toivoin myös kun oma eroni oli vielä tuore että entinen mieheni saisi nähdä minun menestymiseni. Nyt kun eletään todellisuutta voin sanoa että tämä on kaukana mukavasta! Hän lähti hymysuin uuden naisen kanssa "rakentamaan" menestystä. Minun kanssa se ei hänen mielestään ollut mahdollista. Nyt he ovat sossun rahoilla työttöminä pienessä vuokra-asunnossa. Uusi nainen sokaisi hänet niin että hän unohti ystävänsä, joten heitäkään ei enään hänellä ole. Parisuhde ei myöskään enää kuki.
Voin sanoa että tuntuu todella pahalta nähdä häntä! Hän näkee nyt kuinka olen yksin rakentanut kaiken mihin hän ei uskonut. Olen kouluttautunut, saanut työasiat hyvään järjestykseen, toteuttanut unelmani talon (oli yhteinen) remontissa, kasvattanut YKSIN lapsista fiksuja ja iloisia jotka pärjäävät, ja oikeastaan muutenkin elän nyt unelmassani.
Mutta mitään kiksejä en saa siitä että näen hänet kurjuudessa. En myöskään sääli, enkä takaisin ottaisi ikinä, mutta mitään tarvetta minulla ei ole hänelle näyttää, parempi vaan kun pitää huolen omasta elämästään.

- kirjoitti:

Hei!
Uskoisin että hän epäili sinun elämässä pärjäämistä koska sisällä omassa mielessään hän ei ollut ollenkaan niin varma omasta pärjäämisestään. Ihminen voi antaa ymmärtää jotain aivan muuta mitä todellisuus on. En myöskään usko että hän lähti luotasi koska olisi pitänyt sinua surkimuksena, hän oli itsensä kanssa hukassa.
Itse toivoin myös kun oma eroni oli vielä tuore että entinen mieheni saisi nähdä minun menestymiseni. Nyt kun eletään todellisuutta voin sanoa että tämä on kaukana mukavasta! Hän lähti hymysuin uuden naisen kanssa "rakentamaan" menestystä. Minun kanssa se ei hänen mielestään ollut mahdollista. Nyt he ovat sossun rahoilla työttöminä pienessä vuokra-asunnossa. Uusi nainen sokaisi hänet niin että hän unohti ystävänsä, joten heitäkään ei enään hänellä ole. Parisuhde ei myöskään enää kuki.
Voin sanoa että tuntuu todella pahalta nähdä häntä! Hän näkee nyt kuinka olen yksin rakentanut kaiken mihin hän ei uskonut. Olen kouluttautunut, saanut työasiat hyvään järjestykseen, toteuttanut unelmani talon (oli yhteinen) remontissa, kasvattanut YKSIN lapsista fiksuja ja iloisia jotka pärjäävät, ja oikeastaan muutenkin elän nyt unelmassani.
Mutta mitään kiksejä en saa siitä että näen hänet kurjuudessa. En myöskään sääli, enkä takaisin ottaisi ikinä, mutta mitään tarvetta minulla ei ole hänelle näyttää, parempi vaan kun pitää huolen omasta elämästään.

Muistan hänet kauniina ja hieman erillaisena luonteeltaan ,kalakukkojen maahan pudonneena enkelinä.
Hän opetti minut elämään aikuisten lailla,hän muisti pitää minua kaikin tavoin hyvänä unohtamatta pieniä yllätyslahjoja joista olin aina aivan mykistynyt.
Minulla oli tunne että olimme samaa lihaa ja verta jota ei erota kirves eikä kuolema.
Ihanat ja nostalgiset muistot mieleeni jäi,kauniit sen ajan kestohitit palauttavat aina hänet mieleeni ja kuinka ihanaa oli tanssia ja bailata yhdessä,aamuisin hieman sekavana herätä samasta sängystä uuteen aamuun ainoana lohtuna että olimme yhdessä.
Ainoa pettymykseni oli ettei me pidetty yhteyttä toisiimme vaikka niin sovimme,yritin häntä kesällä tavoittaa muttei sitä halukkuutta ilmeisesti löytynytkään.
Toisaalta en varmaan olisi enää edustava mies hänen rinnalleen ja parempi onkin ettei hän minua näe näin keski-ikäisenä,koska häpeäisin ,mutta mielelläni hänen kanssaan puhelimitse vanhoja muistelisin jos vaan se joskus olisi mahdollista.
Nuoruus on ihanaa aikaa,silloin kannattaa elää että on näin vanhemmiten hyviä muistoja..

häntä muistaisin kirjoitti:

Muistan hänet kauniina ja hieman erillaisena luonteeltaan ,kalakukkojen maahan pudonneena enkelinä.
Hän opetti minut elämään aikuisten lailla,hän muisti pitää minua kaikin tavoin hyvänä unohtamatta pieniä yllätyslahjoja joista olin aina aivan mykistynyt.
Minulla oli tunne että olimme samaa lihaa ja verta jota ei erota kirves eikä kuolema.
Ihanat ja nostalgiset muistot mieleeni jäi,kauniit sen ajan kestohitit palauttavat aina hänet mieleeni ja kuinka ihanaa oli tanssia ja bailata yhdessä,aamuisin hieman sekavana herätä samasta sängystä uuteen aamuun ainoana lohtuna että olimme yhdessä.
Ainoa pettymykseni oli ettei me pidetty yhteyttä toisiimme vaikka niin sovimme,yritin häntä kesällä tavoittaa muttei sitä halukkuutta ilmeisesti löytynytkään.
Toisaalta en varmaan olisi enää edustava mies hänen rinnalleen ja parempi onkin ettei hän minua näe näin keski-ikäisenä,koska häpeäisin ,mutta mielelläni hänen kanssaan puhelimitse vanhoja muistelisin jos vaan se joskus olisi mahdollista.
Nuoruus on ihanaa aikaa,silloin kannattaa elää että on näin vanhemmiten hyviä muistoja..

Ei ole helppo vastata tähän kysymykseen, kun erosta on vasta niin vähän aikaa. Varmaan sen kaksi ja puoli kuukautta ja vasta eilen yöllä sain tietää miten hän nykyään voi.

Hän oli joka tapauksessa hienoin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Hän oli herkkä, hyväntahtoinen, hauska, pirteä, positiivinen, suloinen, viisas, luotettava, rehellinen ja jääräpäinen. Hänen silmänsä olivat hyvin surulliset. Hän opetti minua ajattelemaan positiivisemmin. Hän auttoi minua kasvamaan pojasta mieheksi. Hän oli minulle erittäin hyvä.

Pahinta tässä kaikessa oli se, että hän ei koskaan itse halunnut jättää minua. Masennuslääkkeiden yliannostus kuitenkin aiheutti sen, että häneltä katosi kaikki tunteet minua kohtaan. Lopulta hän jätti minut. Nyt tiedän, että hänellä on uusi mies ja heillä yhteinen asunto. Hän on saanut apua ja voi paremmin. Kaikkea hyvää hänelle.

tällä tiellä kirjoitti:

Ei ole helppo vastata tähän kysymykseen, kun erosta on vasta niin vähän aikaa. Varmaan sen kaksi ja puoli kuukautta ja vasta eilen yöllä sain tietää miten hän nykyään voi.

Hän oli joka tapauksessa hienoin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Hän oli herkkä, hyväntahtoinen, hauska, pirteä, positiivinen, suloinen, viisas, luotettava, rehellinen ja jääräpäinen. Hänen silmänsä olivat hyvin surulliset. Hän opetti minua ajattelemaan positiivisemmin. Hän auttoi minua kasvamaan pojasta mieheksi. Hän oli minulle erittäin hyvä.

Pahinta tässä kaikessa oli se, että hän ei koskaan itse halunnut jättää minua. Masennuslääkkeiden yliannostus kuitenkin aiheutti sen, että häneltä katosi kaikki tunteet minua kohtaan. Lopulta hän jätti minut. Nyt tiedän, että hänellä on uusi mies ja heillä yhteinen asunto. Hän on saanut apua ja voi paremmin. Kaikkea hyvää hänelle.

Millaisena muistat hänet?
-Kauniina. Uskomattoman kauniina. Hän oli täydellinen. Tämän vuoksi ajattelin että jos hän on noin häikäisevä, niin millainen hän on sisältä? Onko hän leikittelijä vai luonteeltaan sopimaton ja stressaava? Ja vaikkakin hän olisi edelleen täydellinen, olisinko minä hänelle täydellinen? Tottakai yrittäisin kaikkeni suhteessa (Vaikken tiedä miten suhteessa toimitaan..). Ajattelin että pettyisin kenties lopulta noin täydellisen ihmisen rinnalla, että hän lähtisi etsimään toista, tai että tarrautuisin häneen liikaa ja päätyisiin tilanteeseen johon en haluaisi tulla - satuttaisin häntä tarrautuneisuudellani.
Oletko vihannut häntä joskus? Miksi?
-Katkeruudessani ehkä. Mutta en vihannut, tunsin vain syvää katkeruutta häntä kohtaan, koska hän ei suostunut paljastamaan tunteitaan. Mutta samalla olin katkera myös itselleni koska olin tehnyt itse aivan samoin hänelle..
Satutitko häntä tahallasi?
En tiedä satutinko - mutta sen tiedän etten haluaisi koskaan satuttaa häntä, en fyysisesti enkä henkisesti.
Miksi teit, niin kuin teit?
Olin epävarma ja kenties epäkypsäkin. Tunsin etten ollut vielä valmis sitoutumaan toiseen henkilöön. Mutta nyt ymmärrän ettei siinä tarvitse ajatella että "Tässä nyt ollaan, loppuelämä. Tähänkö päättyi vapaus?", vaan nauttia jokaisesta hetkestä hänen kanssaan ja nauttia edelleen vapaudesta - hänen vierellään.
Mitä sanoisit hänelle nyt?
-"Olen pahoillani jos satutin sinua joskus tahtomattani. En ollut silloin vielä valmis ja rakensin muurin ympärilleni. Silti, minulla oli syviä tunteita sinua kohtaan. Ajan myötä jouduin lukitsemaan tunteeni kai lopullisesti piiloon, sillä en olisi muuten kestänyt itseäni ja tilannetta. Se oli välttämätöntä."