jos joku asia herättää tunteita.
Silloin on kuulemani mukaan
hyvä jos
5350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toki näin. Mutta, jos esim. vihaa pahantekijäänsä niin täytyy siitä vihasta joskus päästä eroon. Tai jos on yksipuolisesti rakastunut niin silloin sama juttu. Ei kannata jumittua tai jäädä roikkumaan tunteisiin.
Positiiviset tunteet jotka saavat vastakaikua ovat tietysti hienointa mitä maailmassa on. Ystävyys, rakkaus jne.
mene kovin hyvin, koska mikään ei herätä minussa mitään tunteita. Tai tunnen ainoastaan ehkä jonkinlaista surua. Mua itkettää nykyisin helposti, jos esim. lapsilla on hauskaa tai jossakin pieni vauva itkee tai jos vaikka näen jonkun olevan liikuttunut jostakin syystä. Muakin alkaa itkettää ja täytyy pakottaa itseni ajattelemaan jotakin täysin muuta asiaa. Vaikka nuo asiat tapahtuisi ventovieraille ihmisille. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa ja alan olla huolissani tästä :(. Jos joku on ystävällinen mulle, sekään ei ole kovin hyvä asia em. syystä.
Eikö se vihan määrä ole suoraan verrannollinen pahuuden määrään/laatuun, mitä kyseinen ilkeä henkilö sai aikaiseksi. Olen lukenut vihan käsittelystä, ja joissakin teoksissa puhutaan jopa vuosien prosessista. Onko sinulla jotain hyviä neuvoja tai omakohtaisia kokemuksia, kuinka siitä pääsee nopeasti ja vaivattomasti eroon? On kauhean helppo kirjoittaa, että vihasta pitää päästä eroon, mutta mitkä on ne keinot, millä se tehdään?
Harva varmaan jää tahallaan roikkumaan yksipuoliseen rakkauteen; eiköhän se ole niin, että ne omat tunteet pitää käsitellä ennen kuin voi jatkaa elämässä eteenpäin. Se viekö tunteiden käsittely kuukausia tai vuosia on yksilöllistä; sitä ei voi kukaan ulkopuolinen määrittää, että nyt jatkat matkaa, kun aikaakin on jo kulunut niin ja niin kauan. Nämä palstat on varmaan monille henkilöille hyvä paikka tunteiden tuulettamiseen, kun ei niitä ajatuksiaan/tuntemuksiaan voi aina ystäville sysätä, joku kohtuushan siinäkin pitää olla.
Toisaalta on hyvä, että asia herättää tunteita, mutta toisaalta se on erittäin huono, jos asiaan ei voi kuitenkaan itse mitenkään vaikuttaa. Tai ehkäpä se onkin niin, että alkaa pohtimaan miten siihen asiaan voisi vaikuttaa, muuten kuin nousemalla barrikadeille!
Lisäisin vielä sen, että tunteiden olemassaolo ja tunteiden osoittaminen on vielä kaksi eri asiaa.
Siis jos tuntee vihaa jotakuta kohtaan niin on ihan hyvä olla näyttämättä sitä. Tai jos joku asia harmittaa niin eipä se ole kanssaihmistenkään kovin mukavaa saada todistella esim. työpaikalla jonkun aikuisen ihmisen itkupotkuraivareita.
Positiivisten tunteiden osoittamisessakin pitää noudattaa tiettyä tyylikkyyttä, ettei esim. ala ahdistelemaan yksipuolisen rakkauden kohdettaan ylenpalttisella huomioimisella, joka pahimmillaan voidaan tulkita jopa häirinnäksi.
Tunteellisuus on hyvä ominaisuus, mutta senkään varjolla ei saisi rasittaa kanssaihmisiään esim. itkupotkuraivareilla tai ahdistelulla.