sektio vai alateitse?

mulla on kokemusta molemmista, ja toivon että tämäkin lapsi aikanaan syntyy sektiolla.Minun kohdalla kaikki synnytykset on olleet vaikeita, ja edellinen oli samanlainen kuin sulla; katastrofaalinen. Siksi toivon sektion.Ei toipuminen minusta ole ollut kummallakaan tavalla mitenkään erityistä, tosin sektion jälkeen kyljen kääntäminen vihloi vatsan sivuja pari viikkoa, muttei sen kummempaa. Kysyn mielenkiinnosta miksi sinut leikattiin? mulla nimittäin kaikki 3 synnytystä on noudattaneet samaa kaavaa ja viimeisin sitten päätyi leikkuriin.Jos olisit mun bestis ja leikkauksen syy muu kuin lapsen sydänäänien heikkeneminen, suosittelisin sektiota:)

Esikko syntyi perätilan takia sektiolla ja toinen alateitse. Aluksi halusin toisenkin, koska pelkäsin itse synnytystä, ja vauvan vaurioitumista ja lisäksi vielä pelkäsin sektioarven repeävän (kohdunrepeämä). Kuitenkin pikkuhiljaa loppua kohden kallistuin alatiesynnytykseen ja minulle luvattiin, että jos kaikki ei mene oppikirjojen mukaan, mennään herkästi sektioon. No käynnistelyksihän se meni yliaikaisena, mutta loppujen lopuksi synnytys meni sitten nopeasti ja hyvin.

Molemmista tavoista hyvä kokemus ollut ja ihan hyvä mieli jäänyt. Fyysisesti se alatiesynnytys on toki huomattavasti rankempi ja kivuliaampi. Sektio meni kivuttomasti ja jo kahden viikon päästä siitä kannoin painavia kauppakasseja (olosuhteiden pakosta) ja hoidin kaikki kotihommat itse. Kyllähän sitä sektion jälkeen saa varoa äkkinäisiä liikkeitä ja esim sängyssä liikkuminen ja sieltä nouseminen oli todella epämukavaa, mutta en sanoisi toipumista kuitenkaan kivuliaaksi. Kyllähän se vatsaa vihlaisi vielä muutama kuukausi sektion jälkeen, kun aivasti, mutta ei ollut paha ollenkaan. Muuten normaali olo oli noin kuukausi sektiosta.

Alatiesynnytys meni myös loppujen lopuksi ok, ja nopeasti, vaikkakin käynnistettynä todella kivuliaasti. Epiduraalin jälkeen (ensin 6 tuntia todella kovia supistuksia) en tuntenut enää kipua, edes ponnistusvaiheessa. Episiotomia leikattiin, ja sen kanssa toipuminen oli inhottavaa. Muuten olisin ollut elämäni kunnossa vaikka heti, mutta tuo epparihaava hankaloitti kyllä normaalielämää aika lailla. istuminen oli kivuliasta pari viikkoa, ja haavaa sai koko ajan varoa. Ei onneksi vessassa kirvellyt. Jälkivuodon kanssa oli todella paskamaista, kun haavan alue olisi kuitenkin pitänyt olla koko ajan puhtaana ja siteiden kanssa alapää muhi aika lailla, vaikka kuinka usein koitti vaihtaa. Se oli kyllä niiiiiiiin rasittavaa.
Kesti noin 2 vkoa, kunnes en enää edes huomannut epparihaavaa. Tikit sulivat viikossa. Sen jälkeen olo ollut normaali ja hyvä.

Tulipas pitkä sepustus, mutta loppujen lopuksi kallistun kolmannen lapsen kanssa alatiesynnytykseen. Tämä johtuu siitä, että toipuminen alatiesynnytyksestä oli kuitenkin loppujen lopuksi hieman nopeampaa ja siitä, että synnytys meni kuitenkin hyvin ja vauva syntyi terveenä ilman komplikaatioita.
Jos synnytyksessä olisi jotain mennyt pieleen (isommat repeämät, pahemmat kivut, vauva vaurioitunut jotenkin), haluaisin todennäköisesti sektion seuraavalla kerralla. Mutta muuten molemmista tavoista jäänyt hyvä mieli.

Alateitse synntyksestä palautuu nopeammin!

Eka perätilan vuoksi sektiolla toien luomuna alakautta.
Nyt on tulossa kolmas, joka oli pitkään perätilassa ja olin ihan masentunut kun luulin joutuvani uudestaan sektioon.
En tiedä miksi, mutta minusta se alatie oli paljon parempi vaihtoehto, vaikka sektiossakin kaikki meni hyvin.

Toipuminen kesti tietenkin leikkauksen jälkeen kauemmin, alatiesynnytyksestä olin kunnossa suihkun jälkeen. Tietysti hanuri on vähän hellä parikin viikkoa, mutta ei häiritsevästi.
Leikkauksen jälkeen pelkäsin kuollakseni tikkien poistoa koska haava oli niin kipeä. Vielä parin vuodenkin päästä aivastaminen ja yskiminen vihloivat haavaa.