Onko riparin käyneiden nuorten elämä turvallisempaa kuin ennen? Kun on siunaukset saatu sun muut jutut. Eli ei siis voi käydä onnettomuuksia ym.?
Onko riparin jälkeinen elämä turvallisempaa?
kysyntaas
5727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumala voi mielenhäiriössään ihan tahallaan järjestää onnettomuuden, jossa samanaikaisesti kuolee useampikin rippikoulun käynyt nuori. Lehdessä olisi hyvä mainita aina, että oliko onnettomuuden uhrit käyneet rippikoulun vai ei, niin voitaisiin tehdä tarkempaa tutkimusta. Minulle on kerrottu, että mitään ei tapahdu ilman jumalaa.
Työssäni kohtaan paljon uskovaisia ihmisiä, ja jokainen heistä on monella tavalla sairaampi (fyysisesti ja psyykkisesti) kuin uskomaton ihminen. Eiköhän nämä uskikset ole rippikoulunsa käyneitä, sillä pienemmällä todennäköisyydellä olisivat silloin uskiksia.
Uskovainen lössähtää elämässään, eikä motivoidu tekemään itse elämänsä eteen mitään. Odottaa vain, että jumala hoitaa ja ohjaa kaiken. Uskovainen elää myös harhaisessa maailmankuvassa, ainaisessa ahdistuksessa ja aggressiivisuudessa muuta maailmaa kohtaan. Nämä kaikki lisäävät onnettomuus- ja sairastavuusriskiä.
Riparin käymättömällä nuorella on paremmat mahdollisuudet elää tasapainoisempaa elämää, kuin riparin käyneellä.
taidat olla taas näitä tosiuskovaisia. itselläni ei elämä muuttunut rippikoulun jälkeen mitenkään
olla se, joka kehtaa tällsta soopaa kirjoittaa julkisesti. Siis niin huuhaata on, että sais ihminen tuntee jonkinmoista katumusta.
Mä voin sanoa myös työni puolesta, joka ei ole siis mitenkään hengellinen, ei kirkollinen, että tämä yleistys on karmaisevaa luettavaa. Se, miten edes erotellaan uskova epäuskovaisesta, ei ole mustavalkoinen rajanveto. Ateismi, agnostismi (ei voi olla varma, onko Jumalaa), deismi (on Jumala, muttei vaikuta), evolutionismi ovat kaikki ajateltavissa uskonnoiksi.
Minulla jäi myös epäselväksi ovatko nämä uskovat minkä uskon julistajia. Jos kristittyihin kohdistat väitteesi, saanen sanoa, että tämä on aivan sinun oma pikku mielipiteesi, jolla ei ole minkäänlaisia todistusaineistoja. Tunnen satoja tohtorin ja lääkärin, maisterin, tuomarin ja opettajan koulutuksen saaneita uskovia ja he ovat erityisen tasapainoisia, tyyniä, onnellisia ja viisaita ihmisiä.
Tajuatko itsekään mitä väität? Saanen kysyä mikä tämä työsi on, sillä jos olet esim sairaanhoitaja tai mielenterveysterapeutti, niin ei ihmekään, että tapaat työssäsi sairaita ihmisiä. Voin kertoa, että kristityt ovat ihan yhtä ihmisiä kuin kaikki muutkin ja heillä on samoja ongelmia kuin muillakin. Miten edes vertaat kahden ihmisen henkisiä sairauksia toisiinsa. Miten voit väittää, että toisen ihmisryhmän monitasoiset ja vaikeasti diagnosoitavat sairaudet ovat vakavampia kuin toisen ja pistät sen heidän uskomustensa piikkiin.
Mieti ennenkuin ensikerran julkaiset mielipiteitäsi rippikouluikäisten keskuudessa. Luulevat vielä, että tosissaan olisit perehtynyt asiaan.
ainoastaan sen, että sen jälkeen Jumala on valmis antamaan rauhan ja johdattamaan sua elämän läpi. Suurin osa ihmisistä vähät välittää mitä Jumala toivoo heidän tekevän elämällään, eikä siksi käytä siunausta hyväkseen, vaan elää kieltäen ja rillutellen ja mokailee, tekee typeriä vaarallisia asioita ja pitää pilkkanaan Jumalan huoltapitoa. Siks Jumala vaan joutuu kattoo vierestä kun ihminen jatkaa elämäänsä riparin jälkeen, vaikka Jumala vois antaa sen varjeluksen, et hän suojelis sua vaaroilta.
Esim mä jouduin puoli vuotta sitten todistamaan auto-onnettomuuden kun olin riihimäellä päin ajelemassa ja yhtäkkiä viisivuotias siskoni sanoi takapenkiltä, että "käänny vasemmalle". Mä en katsonut taakseni, vaan naurahdin, et Lahteen on vielä matkaa. Sisko sanoi uudestaan varmemmalla äänellä "käänny vasemmalle". Nyt katsoin siskoani, joka oli kyyneleet silmissä ja tuijotti mua vakavan näköisenä. Kysyin mikä oli hätänä. "Eiku musta vaan tuntuu et sun pitää kääntyä..NYT!" Siirsin katseeni takas tiehen ja ehdin juuri ja juuri kääntyä risteyksestä ennenkuin hieman kauempana edessäni ollut rekka yhtäkkiä pysähtyi kuin seinään ja sen takana tullut mersu murskaantui ajaessaan sen perään. Mä pysäytin auton ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Jäädyin hetkeksi, mutta käännyin pian katsomaan oliko siskoni kunnossa. Hän istui takapenkillä kädet ristissä ja kuiskasi hiljaa, hymysuin "kiitti Jumala".