Olen saanut muutaman kerran kohtuu voimakkkaita kouristuksia menettämättä kuitenkaan tajuani. Tietääkö joku voivatko nämäkin liittyä epilepsiaan (joka minulla on siis kyllä todettu)?
Toinen asia, josta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä on epilepsiadiagnoosin hyväksyminen. Sain diagnoosin noin puoli vuotta sitten ja vaikka minulla on ollut GM-kohtauksiakin, minusta ei yhä tunnu todelliselta se, että sairastan epilepsiaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Toinen asia, josta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä on epilepsiadiagnoosin hyväksyminen. Sain diagnoosin noin puoli vuotta sitten ja vaikka minulla on ollut GM-kohtauksiakin, minusta ei yhä tunnu todelliselta se, että sairastan epilepsiaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseessä on paikallisalkuiset epilepsiakohtaukset.
"Yksinkertaisessa paikallisalkuisessa kohtauksessa aivosähkötoiminnan häiriö pysyy paikallisena. Potilas kokee kohtauksen subjektiivisena tuntemuksena ja/tai hänellä voi esiintyä ulkopuolisenkin havaitsema oire, mutta hän säilyttää tajuntansa ja muistaa kohtauksen aikaiset tapahtumat." (Kälviäinen & Keränen: Neurologisest oireet ja sairaudet. Teoksessa Sooinila, Kaste, Somer (toim.): Neurologia. 2-4.painos., sivu 337).
On yksilöllistä, miten epilepsia haittaa elämää. Toisia se kiusaa päivittäin esim. lääkkeiden väsyttävällä vaikutuksella ja runsailla kohtauksilla, toisille se ei aiheuta ylimääräistä vaivaa.
Mä saan nykyään noita kuvaamiasi kohtauksia. Taju ei enää lähde mutta olotila sitäkin kauheampi.
Kyllä mullakin oli alussa samaa epätodellisuutta sairaudesta: GM:ja pari-kolme takana, lääkitys päällä mutta koko tarina omassa päässä epäuskottava (varsinkaan kun muita, ns. säännöllisiä/päivittäisiä muistuttajia ei ollut). Pikku hiljaa epätodellisuus hiipuu ja vaihtuu sellaiseksi arkipäiväiseksi hyväksynnäksi, ilman mitään isoa ahaa-elämystä (siis minulla). Nykyään muistutuksia tulee turhankin usein ja toivon parempien aikojen palaavan.