Syntymä ja kuolema ovat asioita mihin me itse emme yleensä voi vaikuttaa ja ne ovat väistämättömiä.
Minua ihmetyttää se, miksi se kuolema on niin pelottava. Ei varmaankaan ole helppo juttu, mutta ei kait se syntymäkään ollut, emme vaan muista siitä mitään.
Molemmat kuitenkin kuuluvat elämäämme. Joskus synnyimme ja joskus kuolemme, lähdemme täältä pois. se nyt vaan on niin.
Kenelle sillä sitten on merkitysta. Ehkä heille jotka jäävät jälkeemme, lapset ja lapsenlapset, muut läheiset, ystävät, jne.
Ennen tuo kuoleminen oli ehkä luonnollisempi juttu, kun se tapahtui kotioloissa.
Nykyisin kuolema on laitettu esim. sairaalaan, niin siihen ei enää osata suhtautua luonnollisena juttuna.
Samaan aikaan vielä kaikkialla julkisuudessa ja mediassa ylläpidetään illuusiota siitä, että joku olisi jos ei nyt kuolematon niin ainakin pitkäikäinen ja nuori ja kaunis ja energinen alusta loppuun asti.
Näinhän ei kuitenkaan ole.
Minua ihmetyttää se, miksi se kuolema on niin pelottava. Ei varmaankaan ole helppo juttu, mutta ei kait se syntymäkään ollut, emme vaan muista siitä mitään.
Molemmat kuitenkin kuuluvat elämäämme. Joskus synnyimme ja joskus kuolemme, lähdemme täältä pois. se nyt vaan on niin.
Kenelle sillä sitten on merkitysta. Ehkä heille jotka jäävät jälkeemme, lapset ja lapsenlapset, muut läheiset, ystävät, jne.
Ennen tuo kuoleminen oli ehkä luonnollisempi juttu, kun se tapahtui kotioloissa.
Nykyisin kuolema on laitettu esim. sairaalaan, niin siihen ei enää osata suhtautua luonnollisena juttuna.
Samaan aikaan vielä kaikkialla julkisuudessa ja mediassa ylläpidetään illuusiota siitä, että joku olisi jos ei nyt kuolematon niin ainakin pitkäikäinen ja nuori ja kaunis ja energinen alusta loppuun asti.
Näinhän ei kuitenkaan ole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse olen alle 18. oireet sopii syöpään muttei kukaan usko koska "syöpä on vanhempien ihmisten tauti". Itse ainakin pelkään sitä, ja pelkään kuolemaa. Jos olisin vanhempi, en ehkä pelkäisi niin paljon. Mutta olen nuori. Olen yksin tämän kanssa. Pelkään kuolla koska en ole ehtinyt edes elää. :(
Ymmärrän hyvin huolestuneisuutesi ja suosittelen että käyt terveydenhoitajan tai lääkärin juttusilla puhumassa oireistasi. He ovat ammattilaisia ja osaavat opastaa asiassa ja tarvittaessa ohjata Sinut tarvittaessa eteenpäin.
Yksikseen näitä asioita ei kannata miettiä, koska ammattiauttajiakin on tarjolla. Sitäpaitsi itsekseen sitä kuvittelee vaikka mitä tapahtuvaksi. Niin minäkin kuvittelin joskus aikanaan ja se kaikki osoittautui lopulta turhaksi.
Uskon, että Sinunkin tapauksessa asia kyllä selkiytyy kunhan puhut siitä ammattilaisten kanssa. Ja, sinulla todennäköisesti on ihan hieno tulevaisuus edessä.
Tsemppiä.