Olen aiemmin ollut paljoltikin pakkoruotsin ja kaksikielisyyden kannattaja, mikä johtuu hyvin pitkälti siitä, että en ole juurikaan itä- ja pohjoissuomessa käynyt enkä heidän asukkaitaan tuntenut. Olen asunut ja käynyt lähinnä länsirannkikon isoimmissa kaupungeissa ja Helsingissä sekä ulkomailla,
Kun olen nyt jonkin aikaa tutustunut itäisen ja pohjoissuomen ihmisiin, olen huomannut, että heille pakkoruotsi on tosiaan turha. Ei heillä ole ilmoituksia, kadunnumiä tai viittoja kuin ainoastaan suomeksi. Eiväthän he osaa puhua edes kelvollista suomea. "Miulla on piä kipiä." Kulttuurikin on merkillistä, äiti ei ole ilmeisesti opettanut, että ei puhuta tuntemattomille. Kadullakin ihmiset tulevat puhumaan minulle, heti ensimmäisenä olettaen, että puhun suomea. Tai oikeammin heidän alkeellista murrettaan. "Mahtakeeko siul olla antaa miulle yhthää tupakkia?". Joudun vastaamaan, että "Anteeksi, minä en puhu työtöntä. Voisitko toistaa asiasi kelvollisella suomenkielellä?". Asiakaspalvelussakin toimivien lauseet mielelläni toistan heti perään kielioppivirheet korjattuna, että tietävät jatkossa olla niin törkeästi loukkaamatta foneettista kauneudentajuani.
Eivätkä he osaa pukeutua, eivätkä käyttäytyä, ovat umpimielisiä ja agressiivisia, peittelemättömän rasistisia, lihavia ja laiskoja, eivät osaa käyttää aterimiakaan, pöytätavat ovat kuin orangutangilla. Pihat ovat kuin kaatopaikan ja kompostin risteytyksiä, eivätkä tarkasti hoidettuja puutarhoja kuten ruotsinkielisellä länsirannikolla. Asiakaspalvelun taso on olematonta, ravintolassakin kysytään, että "Mitäs sulle?". Minä en tietääkseni ole tehnyt sinunkauppoja keittiöhenkilökunnan tai muunkaan työväenluokan ja marginaalikansan edustajien kanssa.
Ehkäpä ajatus siitä, että onko Suomi yksi- tai kaksikielinen on aika heittää romukoppaan. Minusta jokainen kaupunki/kunta voisi päättää itse, että onko se kaksikielinen vai ei ja onko siellä pakkoruotsi käytössä. Turha opettaa niin kaunista kieltä kuin ruotsi noille ihmisille, jotka ovat sekä sisäisesti että ulkoisesti niin rumia. Tampere, Helsinki, Turku, Vaasa ja Kokkola voivat nähdä hyvinkin eri tavalla kaksikielisyyden ja pakkoruotsin tarpeen kuin Lappeenranta, Joensuu, Mikkeli tai Rovaniemi. Maassa maan tavalla ja miksei siis maakunnassakin. Esimerkiksi Joensuu ja Helsinki ovat kuin kaksi eri planeettaa. Kenties parasta olisi antaa jokaisen päättää laajemmin omista asioistaan, myös kielikysymyksessä.
Tästä olisi etu myös kaksikielisille kunnille, jotka sitten turisteillekin profiloituisivat sivistyneenä osana maata. Maahan tulevat turistit ja yritykset tietäisivät, missä ollaan urbaanilla tavalla eurooppalaisia ja dynaamisia ihmisiä, joilla on kehittynyt kulttuuri ja ymmärtäisivät suomenkieliset osat maassa olevan takapajuisia, jossa asukkaat ovat itsetunnottomia ja puhevikaisia, kaupunki täynnä sisältä tyhjiä ihmisiä, jotka täyttävät tyhiötään roskaruoalla, roskaviihteellä, oluella ja ennakkoluuloilla.
Kun olen nyt jonkin aikaa tutustunut itäisen ja pohjoissuomen ihmisiin, olen huomannut, että heille pakkoruotsi on tosiaan turha. Ei heillä ole ilmoituksia, kadunnumiä tai viittoja kuin ainoastaan suomeksi. Eiväthän he osaa puhua edes kelvollista suomea. "Miulla on piä kipiä." Kulttuurikin on merkillistä, äiti ei ole ilmeisesti opettanut, että ei puhuta tuntemattomille. Kadullakin ihmiset tulevat puhumaan minulle, heti ensimmäisenä olettaen, että puhun suomea. Tai oikeammin heidän alkeellista murrettaan. "Mahtakeeko siul olla antaa miulle yhthää tupakkia?". Joudun vastaamaan, että "Anteeksi, minä en puhu työtöntä. Voisitko toistaa asiasi kelvollisella suomenkielellä?". Asiakaspalvelussakin toimivien lauseet mielelläni toistan heti perään kielioppivirheet korjattuna, että tietävät jatkossa olla niin törkeästi loukkaamatta foneettista kauneudentajuani.
Eivätkä he osaa pukeutua, eivätkä käyttäytyä, ovat umpimielisiä ja agressiivisia, peittelemättömän rasistisia, lihavia ja laiskoja, eivät osaa käyttää aterimiakaan, pöytätavat ovat kuin orangutangilla. Pihat ovat kuin kaatopaikan ja kompostin risteytyksiä, eivätkä tarkasti hoidettuja puutarhoja kuten ruotsinkielisellä länsirannikolla. Asiakaspalvelun taso on olematonta, ravintolassakin kysytään, että "Mitäs sulle?". Minä en tietääkseni ole tehnyt sinunkauppoja keittiöhenkilökunnan tai muunkaan työväenluokan ja marginaalikansan edustajien kanssa.
Ehkäpä ajatus siitä, että onko Suomi yksi- tai kaksikielinen on aika heittää romukoppaan. Minusta jokainen kaupunki/kunta voisi päättää itse, että onko se kaksikielinen vai ei ja onko siellä pakkoruotsi käytössä. Turha opettaa niin kaunista kieltä kuin ruotsi noille ihmisille, jotka ovat sekä sisäisesti että ulkoisesti niin rumia. Tampere, Helsinki, Turku, Vaasa ja Kokkola voivat nähdä hyvinkin eri tavalla kaksikielisyyden ja pakkoruotsin tarpeen kuin Lappeenranta, Joensuu, Mikkeli tai Rovaniemi. Maassa maan tavalla ja miksei siis maakunnassakin. Esimerkiksi Joensuu ja Helsinki ovat kuin kaksi eri planeettaa. Kenties parasta olisi antaa jokaisen päättää laajemmin omista asioistaan, myös kielikysymyksessä.
Tästä olisi etu myös kaksikielisille kunnille, jotka sitten turisteillekin profiloituisivat sivistyneenä osana maata. Maahan tulevat turistit ja yritykset tietäisivät, missä ollaan urbaanilla tavalla eurooppalaisia ja dynaamisia ihmisiä, joilla on kehittynyt kulttuuri ja ymmärtäisivät suomenkieliset osat maassa olevan takapajuisia, jossa asukkaat ovat itsetunnottomia ja puhevikaisia, kaupunki täynnä sisältä tyhjiä ihmisiä, jotka täyttävät tyhiötään roskaruoalla, roskaviihteellä, oluella ja ennakkoluuloilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi kyllä loukata jotakin.