Monissa täällä olevissa kirjoituksissa tulee esiin, että monet eivät edes halua seuraa "pinnallista" ihmisistä ja usein tämä tuntuu tarkoittavan suunnilleen kaikkia oman ikäisiä. Varmasti niissä päällepäin pinnallisissakin on ihmisiä, jotka kaipaavat muutakin kuin kevyttä läpän heittoa tai tv-ohjelmista juttelua, mutta kukapa alkaisi jossain meluisassa baariympäristössä tai vaikkapa työpaikan taukohuoneessa puhua syntyjä syviä. Syvällisiin puheisiin tarvitaan joko luottamusta tai ehkä tunne, ettei tätä ihmistä tapaa enää milloinkaan, joten hänen hyväksynnällään ei ole niin väliä. Osittain jälkimmäisen vuoksi on paljon helpompi tutustua ihmisiin matkoilla.
Luottamusta voi yrittää rakentaa vähitellen esim. joissain harrastusryhmissä, mutta tuokin vaihtelee todella paljon. Saman harrastuksen kaksi eri ryhmää voivat olla ihan erilaiset. Parempi olisikin kai, että harrastaa vain sellaista mikä aidosti kiinnostaa. Esim. itse harrastan jonkin verran lautapelejä ja olen kokeillut kahta erilaista pelikerhoa eri paikkakunnilla asuessani. Toisessa pelaajat olivat tosiaan vain pelaamassa siellä ja koin vaikeaksi yrittää tutustua keneenkään, mutta pelit olivat kyllä hyviä. Toisessa porukka suunnitteli kerhon yhteisiä pikkujouluja tms. ja vähitellen sieltä sai seuraa myös muihin juttuihin kuin vain lautapelaamiseen. Koin kuitenkin, että se lautapelaaminen oli sellainen helppo tapa totutella niihin ihmisiin. Peleissähän ollaan sosiaalisia, mutta hyvin kaavamaisella tavalla, joka ei vaadi ujoltakaan itsensä likoon laittamista, ja pelata voi melkein kenen kanssa tahansa.
Tanssikurssille minusta ei olisi ilman paria.
Luottamusta voi yrittää rakentaa vähitellen esim. joissain harrastusryhmissä, mutta tuokin vaihtelee todella paljon. Saman harrastuksen kaksi eri ryhmää voivat olla ihan erilaiset. Parempi olisikin kai, että harrastaa vain sellaista mikä aidosti kiinnostaa. Esim. itse harrastan jonkin verran lautapelejä ja olen kokeillut kahta erilaista pelikerhoa eri paikkakunnilla asuessani. Toisessa pelaajat olivat tosiaan vain pelaamassa siellä ja koin vaikeaksi yrittää tutustua keneenkään, mutta pelit olivat kyllä hyviä. Toisessa porukka suunnitteli kerhon yhteisiä pikkujouluja tms. ja vähitellen sieltä sai seuraa myös muihin juttuihin kuin vain lautapelaamiseen. Koin kuitenkin, että se lautapelaaminen oli sellainen helppo tapa totutella niihin ihmisiin. Peleissähän ollaan sosiaalisia, mutta hyvin kaavamaisella tavalla, joka ei vaadi ujoltakaan itsensä likoon laittamista, ja pelata voi melkein kenen kanssa tahansa.
Tanssikurssille minusta ei olisi ilman paria.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.