Mikä saa ihmisen sairastumaan pakko-oireisiin? kiinnostaisi kuulla mitä kaikkia yhdistävii piirteitä pakko-oireisilla henkilöilllä on?
kertokaa luonteen piirteistänne. sosiaalisuudesta tai siitä oletteko tosikkoja vai huumorintajuisia, ootteko tunnollisia kaikessa, suurpiirteisiä, herkkiä, itsevarmoja, älykkäitä, luovia mielestänne jne... ja siitä millaisia olitte ennen pakko-oireiden alkamista? onko muutoksia tapahtunut? Ja sit siitä, onko jotain traumaattista tapahtunut elämässänne, oliko teillä hyvä lapsuus, ootteko joutuneet koulukiusatuiksi, tai oletteko eläneet suorituskeskeisissä piireissä tms.. minkä ikinä kuvittelettekin vaikuttavan sairauteen. (ei noil toki välttis oo mitään tekemistä pakko-oireilun kans, mut musta tuntuu et voisi olla)
kertokaa myös yltääkö pakko-oireisuutenne usealle alalle ja entä häiritseekö ne elämäänne paljon?
itselläni se TUNTUU kaikessa, vaikkei kukaan enää näe päälle päin että kärsisin mistään, ellen aukaise suutani.
voiko vaikeasti pakkoneuroottinen ihminen edes olla luova?
itse olen ollut pakko-oireiden invalidisoima täysin ja se rajoitti niin paljon tunnemaailmaani ja muutaki elämää että sairastuin psykoottiseen masennukseen .perus luonteeltani olen sosiaalinen ,tilanne herkkyyttä, tunneälyä ja oikeetaki älyä löytyy, mut luovuuden puute ja liian kova älyllistäminen sairastutti pakko-oireisiin, joka söi kaiken edellä mainitun pois. nyt hyvän pakko-oire lääkityksen ansiosta asiat ovat reilusti korjaantuneet, enkä varsinaisesti osaa nimetä enää yhtäkää pakko-oiretta, mt tunnen neuroottisuuden olemassa olon yhä esim. luovuuden puutteena ja vaikeutena hyväksyä tietyntyyppisiä ristiriitoja
kertokaa luonteen piirteistänne. sosiaalisuudesta tai siitä oletteko tosikkoja vai huumorintajuisia, ootteko tunnollisia kaikessa, suurpiirteisiä, herkkiä, itsevarmoja, älykkäitä, luovia mielestänne jne... ja siitä millaisia olitte ennen pakko-oireiden alkamista? onko muutoksia tapahtunut? Ja sit siitä, onko jotain traumaattista tapahtunut elämässänne, oliko teillä hyvä lapsuus, ootteko joutuneet koulukiusatuiksi, tai oletteko eläneet suorituskeskeisissä piireissä tms.. minkä ikinä kuvittelettekin vaikuttavan sairauteen. (ei noil toki välttis oo mitään tekemistä pakko-oireilun kans, mut musta tuntuu et voisi olla)
kertokaa myös yltääkö pakko-oireisuutenne usealle alalle ja entä häiritseekö ne elämäänne paljon?
itselläni se TUNTUU kaikessa, vaikkei kukaan enää näe päälle päin että kärsisin mistään, ellen aukaise suutani.
voiko vaikeasti pakkoneuroottinen ihminen edes olla luova?
itse olen ollut pakko-oireiden invalidisoima täysin ja se rajoitti niin paljon tunnemaailmaani ja muutaki elämää että sairastuin psykoottiseen masennukseen .perus luonteeltani olen sosiaalinen ,tilanne herkkyyttä, tunneälyä ja oikeetaki älyä löytyy, mut luovuuden puute ja liian kova älyllistäminen sairastutti pakko-oireisiin, joka söi kaiken edellä mainitun pois. nyt hyvän pakko-oire lääkityksen ansiosta asiat ovat reilusti korjaantuneet, enkä varsinaisesti osaa nimetä enää yhtäkää pakko-oiretta, mt tunnen neuroottisuuden olemassa olon yhä esim. luovuuden puutteena ja vaikeutena hyväksyä tietyntyyppisiä ristiriitoja
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ennenkaikkea olen herkkä, vaativa itselleni ja älyllistävä. Pyrkimys synnittömyyteen on ollut ohjaava tekijä elämässäni, taivas-/helvetti -ajattelu iskostunut lapsena mieleen. Lapsena olen myös pyrkinyt miellyttämään vanhempiani. Koulukiusattu lapsena kyllä. Luova olen vaikka en itse sitä tunnista itsessäni. Älykäs...njoo, melko älykäs. Itsevarma en ole ollut todellakaan. Matemaattinen.
Lapsuus on ollut turhankin turvallinen. Epävarmuutta on vaikea sietää. Lapsena sairastuin masennukseen jonka jälkeen tuo koulukiusaus sai minut tuntemaan itseni B-luokan ihmiseksi. Luottamus ihmisiin meni aika tyystin. Eksistentialismiin liittyvät pelot ovat järisyttäneet 'kivijalkaa' todella pahasti.
Nykyään pakkoajatukset klassisessa muodossa eivät niinkään hallitse elämääni, enemmänkin niihin liittyvä menneisyys ja maaginen ajattelu hävettää ja kaduttaa. Tietyt asiat (esim. työtehtävät) haluan selvittää juurta jaksain mikä menee usein neuroottisuuden puolelle.