Sain eilen keskellä yötä selville, että entiseni on löytänyt uuden miehen. Muuttanut hänen kanssaan yhteen ja saanut 11 vuotta kestäneeseen masennukseensa apua. Se oli täydellinen yllätys mitään, kun en ole hänestä ainakaan kahteen kuukauteen kuullut.
Yritin olla onnelinen hänen puolesta, mutta silti sain vasta aamun viimeisillä tunneilla nukuttua. Aamulla ruoka ei maistunut ja elämän tarkotus on nyt ollut koko päivän kateissa. Itkin, vaikka mun kuuluisi olla hänen puolestaan onnellinen.
On vaan vaikea hyväksyä, että sen kaiken jälkeen kuinka paljon me toisistamme rakastettiin ja kuinka paljon me toisistamme välitettiin niin kaikki päättyi lopulta masennuslääkkeiden yliannostuksen takia.
Menetti kaikki tunteet mua kohtaan. Jätti ja otti uuden tilalle. Näin lyhyesti sanottuna.
Tosin meidän suhde oli tosi vaikea, mutta silti tuntuu väärältä. Ehkäpä mun seuraava suhde olisi vähän helpompi, jos sellaista edes koskaan tulee. En välttämättä haluaisi taas pitkäaikaisesti masentunutta tyttöystävää, vaikka en mä muille kelpaa, kun vaan niille joilla on vaikeeta, vaikka mä tarvitsisin positiivista ihmistä parikseni.
Olen pääsyt hänestä jo aika hyvin yli. Ymmärrän, että asiat menivät nyt näin, eikä niitä kannata yrittää muuttaa. Hän on miehensä kanssa onnellinen ja vihaa minua masennuslääkkeiden takia, joten ei ole pelkoa, että hän minua enää kaipaisi. Eihän halunnut puhua minun kanssa, kun viimeisen kerran soitin hänelle. Sain puhua hänen miehensä kanssa.
Lopuksi vielä:
Tottakai mä haluun, että sä oot onnellinen,
mutta minkä takia se tapahtuu mun kustannuksel?
Sä rakastit mua niin paljon,
mut tunteet unohtuu lääkkeitä syödes.
Yritin olla onnelinen hänen puolesta, mutta silti sain vasta aamun viimeisillä tunneilla nukuttua. Aamulla ruoka ei maistunut ja elämän tarkotus on nyt ollut koko päivän kateissa. Itkin, vaikka mun kuuluisi olla hänen puolestaan onnellinen.
On vaan vaikea hyväksyä, että sen kaiken jälkeen kuinka paljon me toisistamme rakastettiin ja kuinka paljon me toisistamme välitettiin niin kaikki päättyi lopulta masennuslääkkeiden yliannostuksen takia.
Menetti kaikki tunteet mua kohtaan. Jätti ja otti uuden tilalle. Näin lyhyesti sanottuna.
Tosin meidän suhde oli tosi vaikea, mutta silti tuntuu väärältä. Ehkäpä mun seuraava suhde olisi vähän helpompi, jos sellaista edes koskaan tulee. En välttämättä haluaisi taas pitkäaikaisesti masentunutta tyttöystävää, vaikka en mä muille kelpaa, kun vaan niille joilla on vaikeeta, vaikka mä tarvitsisin positiivista ihmistä parikseni.
Olen pääsyt hänestä jo aika hyvin yli. Ymmärrän, että asiat menivät nyt näin, eikä niitä kannata yrittää muuttaa. Hän on miehensä kanssa onnellinen ja vihaa minua masennuslääkkeiden takia, joten ei ole pelkoa, että hän minua enää kaipaisi. Eihän halunnut puhua minun kanssa, kun viimeisen kerran soitin hänelle. Sain puhua hänen miehensä kanssa.
Lopuksi vielä:
Tottakai mä haluun, että sä oot onnellinen,
mutta minkä takia se tapahtuu mun kustannuksel?
Sä rakastit mua niin paljon,
mut tunteet unohtuu lääkkeitä syödes.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.