sairastuin pahaan masennukseen noin 13-vuotiaana.
elämä tuntui turhalta ja kaikki meni aina päin persettä,vaikka oli hyviäkin asioita elämässä mukana.
meidän perhe-elämä ei ollut helppoa. isäpuoli oli seksi-fetissi,käytti paljon alkoholia ja sit tuli myös huumeet kuvaan. hakkasi äitiä jne.yritti lähennellä minua...
muutama vuosi meni siinä elämässä,sitten vihdoinkin äitini sai voimat lopettaa lopullisesti suhteen.
sen jälkeen alkoi vainoaminen,mikä sekin on nyt onneksi loppunut!
mulla oli aika huono kaveripiiri siihen aikaan,rupesin itsekin juomaan hyvin nuorena ja paljon...
viiltelin itseäni,ja nykyään kun katson käsiäni niin hävettää ...
monta kertaa mietin itsemurhaa,mutta sitten ajattelin äitiäni,siskoani ja muita läheisiäni ketkä tarvitsivat minua.
lopulta äitinikin sai tietää masennuksestani ja passitti minut heti lääkäriin,äiti näki vahingossa viilto jälkeni ja tajusi kuinka paljon olin laihtunutkin,laihdutin itseni olemattomiin koska en tahtonut että isäpuoleni kommentoi muuttunutta varataloani.
lääkäri määräsi minut psykologille ja siitä alkoi sit pitkä ja raskas tie ja selvittely ongelmiini.
muutaman vuoden söin mielialalääkkeitäkin.
minulta kuoli monta ystävää noina vuosina,syynä oli pääasiassa alkoholi ja huumeet,se pisti mua miettimään että mitä mä tosiaan haluan elämältä.
ja nyt kun olen reilu 20-vuotias ja katson elämääni taaksepäin,niin olen hyvin onnellinen että nousin siitä suosta!
ja jaksoin taistella! tällä hetkellä odotan viimeisilläni esikoistani,olen kihloissa,pian häät tiedossa ja elämä hymyilee :) !
halusin vain jakaa tarinani jotta ne nuoret jotka ovat masentuneita,ymmärtäisivät että myös raskaista asioista voi selvitä. ja elämä voi tuoda onnen :) !
pitää jaksaa taistella ja olla avoin.
en kaipaa mitään kamalia syyttely kommentteja enkä haukkumisia kiitos!
elämä tuntui turhalta ja kaikki meni aina päin persettä,vaikka oli hyviäkin asioita elämässä mukana.
meidän perhe-elämä ei ollut helppoa. isäpuoli oli seksi-fetissi,käytti paljon alkoholia ja sit tuli myös huumeet kuvaan. hakkasi äitiä jne.yritti lähennellä minua...
muutama vuosi meni siinä elämässä,sitten vihdoinkin äitini sai voimat lopettaa lopullisesti suhteen.
sen jälkeen alkoi vainoaminen,mikä sekin on nyt onneksi loppunut!
mulla oli aika huono kaveripiiri siihen aikaan,rupesin itsekin juomaan hyvin nuorena ja paljon...
viiltelin itseäni,ja nykyään kun katson käsiäni niin hävettää ...
monta kertaa mietin itsemurhaa,mutta sitten ajattelin äitiäni,siskoani ja muita läheisiäni ketkä tarvitsivat minua.
lopulta äitinikin sai tietää masennuksestani ja passitti minut heti lääkäriin,äiti näki vahingossa viilto jälkeni ja tajusi kuinka paljon olin laihtunutkin,laihdutin itseni olemattomiin koska en tahtonut että isäpuoleni kommentoi muuttunutta varataloani.
lääkäri määräsi minut psykologille ja siitä alkoi sit pitkä ja raskas tie ja selvittely ongelmiini.
muutaman vuoden söin mielialalääkkeitäkin.
minulta kuoli monta ystävää noina vuosina,syynä oli pääasiassa alkoholi ja huumeet,se pisti mua miettimään että mitä mä tosiaan haluan elämältä.
ja nyt kun olen reilu 20-vuotias ja katson elämääni taaksepäin,niin olen hyvin onnellinen että nousin siitä suosta!
ja jaksoin taistella! tällä hetkellä odotan viimeisilläni esikoistani,olen kihloissa,pian häät tiedossa ja elämä hymyilee :) !
halusin vain jakaa tarinani jotta ne nuoret jotka ovat masentuneita,ymmärtäisivät että myös raskaista asioista voi selvitä. ja elämä voi tuoda onnen :) !
pitää jaksaa taistella ja olla avoin.
en kaipaa mitään kamalia syyttely kommentteja enkä haukkumisia kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.