Olin seitsemän viikkoa sitten kolme päivää sairalomalla masennuksen vuoksi. Tuolloin täytin "masennukaavakkeen" ja kävin työterveyslääkärillä sekä -psykologilla. Olen nyt käynyt siellä psykalla juttelemassa muutamaan otteeseen, mutta en voi enää jatkaa siellä käyntiä, koska masennukseni syyt ovat muualla kuin työyhteisössä / itse työssä.
Kävin tänään työterveyslääkärillä, koska olen parin viime viikon ajan vain itkenyt iltaisin ja mielessä on alkanut olla jopa itseni satuttaminen, mitä en ole koskan tehnyt. Tämä pelottaa. Olisin halunnut hiukan sairaslomaa, koska jo työhön lähteminen tuntuu raskaalta. En jaksaisi nähdä ihmisiä ollenkaan. Työssäni tapaan päivittäin kymmeniä ihmisiä ja työn luonne on erittäin hektinen. Se vie kaikki viimeisetkin voimat.
Työterveyslääkäri ei kuitenkaan antanut sairaslomaa, koska "työ toimii terapiana" ja en kuulemma "parane sohvalla makaamalla". Joo, en varmaan niin, mutta en varmasti myöskään parane sillä, että pidättelen itkuani töissä ja mietin itseni satuttamista.
Lähdin tuosta tapaamisesta niin vihaisena ja surullisena - psykologin tapaamiseen, joka totesi minun kanssani juteltuaan (ja uuden testin tehtyäni) että masennukseni on keskivaikeaa laatua.
Miten minun pitäisi menetellä tämän tilanteen kanssa? Tunnen olevani puun ja kuoren välissä.
Jatkossa minun on tarkoitus aloittaa terapia, mikäli sellaiseen pääsen, mutta siihen menee toki aikaa (kuulemma ainakin puoli vuotta) - mitä ihmettä minun pitäisi tehdä se aika? Olla ajattelematta ranteideni auki viiltämistä?
Kävin tänään työterveyslääkärillä, koska olen parin viime viikon ajan vain itkenyt iltaisin ja mielessä on alkanut olla jopa itseni satuttaminen, mitä en ole koskan tehnyt. Tämä pelottaa. Olisin halunnut hiukan sairaslomaa, koska jo työhön lähteminen tuntuu raskaalta. En jaksaisi nähdä ihmisiä ollenkaan. Työssäni tapaan päivittäin kymmeniä ihmisiä ja työn luonne on erittäin hektinen. Se vie kaikki viimeisetkin voimat.
Työterveyslääkäri ei kuitenkaan antanut sairaslomaa, koska "työ toimii terapiana" ja en kuulemma "parane sohvalla makaamalla". Joo, en varmaan niin, mutta en varmasti myöskään parane sillä, että pidättelen itkuani töissä ja mietin itseni satuttamista.
Lähdin tuosta tapaamisesta niin vihaisena ja surullisena - psykologin tapaamiseen, joka totesi minun kanssani juteltuaan (ja uuden testin tehtyäni) että masennukseni on keskivaikeaa laatua.
Miten minun pitäisi menetellä tämän tilanteen kanssa? Tunnen olevani puun ja kuoren välissä.
Jatkossa minun on tarkoitus aloittaa terapia, mikäli sellaiseen pääsen, mutta siihen menee toki aikaa (kuulemma ainakin puoli vuotta) - mitä ihmettä minun pitäisi tehdä se aika? Olla ajattelematta ranteideni auki viiltämistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
emmää tiijä, mut sit sitq rupeet kuuleen ääniä otat lopputilin ;) Ettei tule toosi pitkää sairaslomaa. Sinä varmaan ihan itse tiedät mitä sun pitää tehdä.
No menet uudestaan sinne lääkäriin. Pyydät psykologin soittamaan sille lääkärille. Kerro kaikesta itsesi satuttamis ajatuksista yms...
yksityiselle psykiatrille, se työterv.lääkäri tuskin on erikoistunut psykiatriaan.
Ei tarvitse edes mitään psykiatria hakea, mille on tosi vaikea "pelkän" keskivaikean masennuksen takia päästä, vaan ihan normaalisti toiselle lääkärille. Psykiatria ei vielä tuohon vaivaan tarvita, vaan ihan lääkäreilläkin on tieto normaaleista masennuksista. Työpaikkalääkärit ei oikein millään kirjoita sairaslomaa, niin se vaan menee.
on kyllä psykiatrin erikoisalaa, eli sen vuoksi minäkin suosittelen samaa kuin tuolla aiemmin on suositeltu, varaamaan psykiatrilta aikaa.
Ja psykiatrin lausuntoa (sekä 3 kk hoidossa oloaika) vaaditaan jos aiotaan saada KELA:n tukemaa psykoterapiaa....asia ei tullut esille että mitä terapiaa ollaan aloittamassa....
"Psykiatria ei vielä tuohon vaivaan tarvita, vaan ihan lääkäreilläkin on tieto normaaleista masennuksista. "
"Vaan ihan lääkäreilläkin"..., niin no, lääkärihän se on psykiatrikin;))
työterveyslääkäri sinulta kliinisen kokeen eli laboratoriotestin masennuksen todisteeksi? Mikäli masennustasi ei ole laboratoriokokein määritelty, et voi olla lääketieteellisessä merkityksessä masentunut. Haastattelut, testien tekeminen ym. eivät vastaa 100 prosenttisesti sitä tulosta., mikä saadaan joko selkäydinnesteestä tai verestä. Myöskin muita kliinisiä tutkimuksia on olemassa neurologian puolella, joilla saadaan masennus ja masennuksesta kärsivän ihmisen aivoista kuvattua dgn masennus. Onko siis jotain tällaisia tutkimuksia sinulle tehty?
Jos joku väittää ettei sellaisia ole, niin puhuu soopaa. Niitä tutkimuksia on olemassa ja lähinnä laboratoriokokeita tehdään lääketehtaiden tutkimuksia varten tutkittaessa masennuslääkkeiden vaikutuksia ym. Tavallisessa lääketieteessä, ei edes erikoislääketieteessä, psykiatriassa ko. kliinisiä kokeita saa tehdä, koska voisit pärjäillä labratulosten mukaan ilman lääkkeitä.
Pyydä lääkäriltäsi lähete laboratorioon masennuksen selvittämiseksi. Muutama putkellinen verta ja siinä kaikki.
kliiniset testit/kokeet jätetään tekemättä suodaan lääkäreille mahdollisuus kirjoittaa masennuslääkeresepti, vaikka potilas todellisuudessa ei olisi lääkkeen tarpeessa(nyt en tarkoita aloittajaa). lÄÄKETEHTAAT SANELEVAT SEN, ETTÄ LÄÄKE KIRJOITETAAN.
linkkejä näihin väittämiisi asioihin, kiitos.
"Pyydä lääkäriltäsi lähete laboratorioon masennuksen selvittämiseksi. Muutama putkellinen verta ja siinä kaikki. " No just...
Toki esim. PET-kuvanta on itselleni tuttu, ihan oman työsarankin vuoksi, ja olempa kys.tutkimuksessa itsekin ollut, mutta et kai nyt ihan vakavasti ehdota että työterv.lääkäri kirjoittaisi esim. edellä mainittuun kuvantamiseen lähetteen?