En tiedä miten kaiken kuvaisin, ainakin tunnen suurta rakkauden kaipuuta ja tarvitsen apua!! en tarvitse sääliä, vaan reilua kohtelua ja että minut hyväksyttäisiin. sairastan vakavaa psyykkistä sairautta, tietenkin tätä säikähdetään... mutta joudun jo oikeasti rukoilemaan että olisi vielä yksikin valon pilkahdus, sekin vain kiduttaa munut hengiltä jos joku ei auta.
Sairastan siis skitsofreniaa ja olen lääkkeillä täysin normaali. on kuitenkin niin että koska olen aina ollut suora ja rehellinen, en tehnyt pahoja virheitä.. en sellaista että ansaitsisin tämän kaiken surun. minut on tuomittu ja aina kun olen kertonut melkein kaiken elämästäni, olen saanut kaikkien hyeenojen ja suurien massojen juoruamisen osakséni. en siis voi tutustua juuri keneenkään, sillä ihmisillä on kaikki paskapuheet minusta mielessä. en tietenkään ole täydellinen ja virheitäkin tehnyt.
Ne harvat jotka minut tuntevat sanovat aina kuinka hyvän luonteinen ja nöyrä olen, minulle on tärkeää puhdas omatunto. minua kuitenkin pelottaa. ensinnäkin, on totta että minulla on kavereita, jään kuitenkin aina yksin koska jokaiselle joku sanoo minusta pahaa. olen mm. riepotellut kaikki omat asiani facebookissa.. en juuri koskaan sotke muita pahaan olooni. yritän olla reilu!!!
Olen nyt niin lopussa, vaikkakin yritän ja tulen aina yrittämään. olen ruvennut miettimään että vian on oltava minussa kun kaikki kaikkoavat ja jättävät yksin, sukuni ei soittele ja minua hävetään, vaikka pitäisi olla ylpeä kuinka sisuttelen vaikka tunnen näin: Kukaan ei rakasta ja olen ikuisesti yksin.
Olen vuosissa nähnyt ettei monikaan asia muutu, todelliset ystävät soittaisivat tai kävisivät kylässä, eikö totta? olen kovin surullinen ja umpikujassa, mutta en syytä ketään sillä en voi vaatia. jotku ajattelevat tämän säälin hakemiseksi, se ei ole sitä ja sitä en suostu ottamaan vastaan... sillä murentaisin viimeisenkin rippeen itsekunnioituksestani. toivoisin että olisi muutama reilu ihminen... joudun aina vääntämään kaiken rautalangasta, se vain pahentaa asioita. en voi siis tehdä enää mitään, en vain voi ymmärtää. niin saatanasti sattuu!!
En ole juuri ikinä ollut kenellekkään ilkeä, toki suutus päissäni sanonut pahasti ja myöhemmin pyytänyt anteeksi. minua katsotaan kuitenkin suurennuslasilla koska olen ns. "hullu" ,minut tuomitaan ja poljetaan ja ihmiset viestittävät että jään yksin. minulle riittäisi rakastava ihminen, sellainen joka antaisi minun tuntea etten ole yksin, halaisi tai silittäisi. toivotaan ettei se ole liikaa vaadittu, näin kuitenkin tuntuu olevan, mutta en menetä toivoa.
Ellen ikinä kertoisi että minuun myös voi "sattua" kaikki paha, ei minua ikään ymmärrettäisi tai käsitettäisi. en kyllä usko että pystyn kasaamaan kaiken yksin, ette te ymmärrä kun teillä jokaisella on tälläkin hetkellä joku rakas useimmilla. yritän ajatella että kaikki järjestyy, niin on vain pakko tehdä. en tietenkään ole ainut tässä maailmassa joka kärsii, en halua sanoa etten jaksaisi, koska on vain pakko jaksaa, mutta miksen ansaitsisi reilua kohtelua.
Kirjoitan tässä teille sydämmestäni ja suoraan, on niitä jotka ymmärtävät, mutta on nähty että tämä on rukoilua turhaan jossa kulutan itseni vain loppuun. olen erittäin herkkä ihminen, minulle jokainen on tärkeä, jokainen elävä ja tunteva ihminen. myös ne kaikki jotka eivät koskaan ymmärrä.
En pelkää sanoa mitään, en häpeä ja jos tällaisena en kelpaa niin pidän itsekunnioitukseni sillä minua ei enää liikuta pätkääkään pahaa haluavat ja vahingon iloiset ihmiset. ei ole ikinä liikuttanut, siksi näistä asioista on helppo puhua. olen täällä ehkä saattamassa inhimillisyyttä ja ymmärrystä jotta huomaisimme kaikki lähimmäisemme ja koittaisimme arjen keskellä ymmärtää kuinka moni on täysin yksin. kenen luona sinä et ole hetkeen käynyt?uskotko sen mitä kuulet ja onko sinulla valta tuomita kysymättä?tai voisiko hullun kaverin pyytää käymään vaikka kukaan muu ei sitä teekkään? ihan minkälaisessa yksinäisessä tilanteessa vain olevan.
Alan olla kovin väsynyt ja niin monesti kaiken kirjoittaneena tunnen tämän turhaksi, lukekaa nyt kuitenkin vaikka meinasinkin pyyhkäistä tyhjäksi koko sepustuksen, ei tästä tarvitse vetää johtopäätöstä etten pärjäisi!!! mutta toivon että joku ymmärtää, tai antaa edes mahdollisuuden itse sanoa miten asiat todellisuudessa ovat, vaikkakaan ei tarvitse tilittää vittujakaan kun en ole mitään velkaa.
Te jotka tämän luette, teillä on valta valita kaverinne. minulle kaikki ovat sellaisia, eli lisätkää jos herätti joitain ajatuksia!! olokin on jo paljon parempi hetkellisesti, ei tällaista ranea mikään lopullisesti lannista ennen kuolemaa. pitkää ikää ja persaukiasia päiviä!!
enempää ei jaksanut vääntää... kyl se tästä, jos oikein itelleni pakosta valehtelen. ELÄMÄÄPÄ VAIN!!
[email protected]
Sairastan siis skitsofreniaa ja olen lääkkeillä täysin normaali. on kuitenkin niin että koska olen aina ollut suora ja rehellinen, en tehnyt pahoja virheitä.. en sellaista että ansaitsisin tämän kaiken surun. minut on tuomittu ja aina kun olen kertonut melkein kaiken elämästäni, olen saanut kaikkien hyeenojen ja suurien massojen juoruamisen osakséni. en siis voi tutustua juuri keneenkään, sillä ihmisillä on kaikki paskapuheet minusta mielessä. en tietenkään ole täydellinen ja virheitäkin tehnyt.
Ne harvat jotka minut tuntevat sanovat aina kuinka hyvän luonteinen ja nöyrä olen, minulle on tärkeää puhdas omatunto. minua kuitenkin pelottaa. ensinnäkin, on totta että minulla on kavereita, jään kuitenkin aina yksin koska jokaiselle joku sanoo minusta pahaa. olen mm. riepotellut kaikki omat asiani facebookissa.. en juuri koskaan sotke muita pahaan olooni. yritän olla reilu!!!
Olen nyt niin lopussa, vaikkakin yritän ja tulen aina yrittämään. olen ruvennut miettimään että vian on oltava minussa kun kaikki kaikkoavat ja jättävät yksin, sukuni ei soittele ja minua hävetään, vaikka pitäisi olla ylpeä kuinka sisuttelen vaikka tunnen näin: Kukaan ei rakasta ja olen ikuisesti yksin.
Olen vuosissa nähnyt ettei monikaan asia muutu, todelliset ystävät soittaisivat tai kävisivät kylässä, eikö totta? olen kovin surullinen ja umpikujassa, mutta en syytä ketään sillä en voi vaatia. jotku ajattelevat tämän säälin hakemiseksi, se ei ole sitä ja sitä en suostu ottamaan vastaan... sillä murentaisin viimeisenkin rippeen itsekunnioituksestani. toivoisin että olisi muutama reilu ihminen... joudun aina vääntämään kaiken rautalangasta, se vain pahentaa asioita. en voi siis tehdä enää mitään, en vain voi ymmärtää. niin saatanasti sattuu!!
En ole juuri ikinä ollut kenellekkään ilkeä, toki suutus päissäni sanonut pahasti ja myöhemmin pyytänyt anteeksi. minua katsotaan kuitenkin suurennuslasilla koska olen ns. "hullu" ,minut tuomitaan ja poljetaan ja ihmiset viestittävät että jään yksin. minulle riittäisi rakastava ihminen, sellainen joka antaisi minun tuntea etten ole yksin, halaisi tai silittäisi. toivotaan ettei se ole liikaa vaadittu, näin kuitenkin tuntuu olevan, mutta en menetä toivoa.
Ellen ikinä kertoisi että minuun myös voi "sattua" kaikki paha, ei minua ikään ymmärrettäisi tai käsitettäisi. en kyllä usko että pystyn kasaamaan kaiken yksin, ette te ymmärrä kun teillä jokaisella on tälläkin hetkellä joku rakas useimmilla. yritän ajatella että kaikki järjestyy, niin on vain pakko tehdä. en tietenkään ole ainut tässä maailmassa joka kärsii, en halua sanoa etten jaksaisi, koska on vain pakko jaksaa, mutta miksen ansaitsisi reilua kohtelua.
Kirjoitan tässä teille sydämmestäni ja suoraan, on niitä jotka ymmärtävät, mutta on nähty että tämä on rukoilua turhaan jossa kulutan itseni vain loppuun. olen erittäin herkkä ihminen, minulle jokainen on tärkeä, jokainen elävä ja tunteva ihminen. myös ne kaikki jotka eivät koskaan ymmärrä.
En pelkää sanoa mitään, en häpeä ja jos tällaisena en kelpaa niin pidän itsekunnioitukseni sillä minua ei enää liikuta pätkääkään pahaa haluavat ja vahingon iloiset ihmiset. ei ole ikinä liikuttanut, siksi näistä asioista on helppo puhua. olen täällä ehkä saattamassa inhimillisyyttä ja ymmärrystä jotta huomaisimme kaikki lähimmäisemme ja koittaisimme arjen keskellä ymmärtää kuinka moni on täysin yksin. kenen luona sinä et ole hetkeen käynyt?uskotko sen mitä kuulet ja onko sinulla valta tuomita kysymättä?tai voisiko hullun kaverin pyytää käymään vaikka kukaan muu ei sitä teekkään? ihan minkälaisessa yksinäisessä tilanteessa vain olevan.
Alan olla kovin väsynyt ja niin monesti kaiken kirjoittaneena tunnen tämän turhaksi, lukekaa nyt kuitenkin vaikka meinasinkin pyyhkäistä tyhjäksi koko sepustuksen, ei tästä tarvitse vetää johtopäätöstä etten pärjäisi!!! mutta toivon että joku ymmärtää, tai antaa edes mahdollisuuden itse sanoa miten asiat todellisuudessa ovat, vaikkakaan ei tarvitse tilittää vittujakaan kun en ole mitään velkaa.
Te jotka tämän luette, teillä on valta valita kaverinne. minulle kaikki ovat sellaisia, eli lisätkää jos herätti joitain ajatuksia!! olokin on jo paljon parempi hetkellisesti, ei tällaista ranea mikään lopullisesti lannista ennen kuolemaa. pitkää ikää ja persaukiasia päiviä!!
enempää ei jaksanut vääntää... kyl se tästä, jos oikein itelleni pakosta valehtelen. ELÄMÄÄPÄ VAIN!!
[email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
oikea on: [email protected] ,uudet kaverit tervetulleita=) facebook löytyy nimel rauno kujanpää, welkommen!! kyl se onni jostain vielä löytyy.
Aika surullinen meinaa olla=( mänyt toivoisin vaan löytäväni elämääni kumppanin jota rakastaa,kunnioittaa/huolehtia. ei mua naurata... tos numero ja email: [email protected] ja numero prepidiin: 0417217459
Vaikutat hyvältä sekä rehelliseltä tyypiltä. Kävin kattomassa facebook kuvat etkä normaalista eroa ja ulkonäkö vaikuttaa naisiin vetoavalta. Vinkkinä voisin sanoa että kerro vaikka jostain asioista mistä pidät tai mitä teet. Harrastukset, vapaa-ajan puuhat, elokuvia ja niin edelleen, että löytyy jotain millä aloittaa. Aina löytyy joku joka pitää samoista asioista ja niistä on hyvä lähteä alkuun. Nyt tämä jättää vähän tyhjäksi ettei jää sanottavaa.
Skitsofreniaan on kalaöljystä hyötyä. Ajattelin mainita kun olen tuolaisen uutisen nähnyt. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8490937.stm