Mun vanhemmat on piettävät minua olosuhteissa josta kärsii myös minun koulunkäyntini.
Itse olisin valmis muuttamaan pois kotoakin, mutta tässätapauksessa se olis sinänsä aika outoa että minä joudun 'uhrina' lähtemään. Muuten se olisi ihan ok, mutta joutuisin menemään opiskeliakämppään kun on vanhemmilla muka (kelan mielestä) liian isot tulot. Eli tuloja ei ole saatavissa mistään ja opiskelia kämppään en halua.
Itse ongelma on kuultuna melkeempä lapsellisenkuulonen, mutta olesuhteet kokeneena mieli muuttuu varmasti jokaisella. Siihen liittyy muunmuassa tappelemiselle tahtomattani altistumisia (ei tosin vanhempieni kanssa). Itse en sitä tässä aio kertoa ettei henkilöllisyys paljastu.
noh sen verran voin sanoa että tässä tapauksessa olen mm joutunut luopumaan minun työrahoillani hankitusta kalliista esineestä vasten tahtoani ja ilman korvausta.
Sitä tässä kyselen, että kun olen vanhemilleni puhunu järkeä, ja he ovat sen tajunneet, mutta asia on niille liian nolo tunnustettavaksi joten he aina päättävät puolustaa itseänsä sanomalla että 'hänellä (minulla) on murrosikä selvästikkin' (Se vaihe murrosiästä mulla on menny jo 2vuotta sitten.) . Ja kaikkea vastaavaa mitä voitte kuvitella. Juuri sellasia että se teinellä ja jopa vähän erinlaisilla minunikäisilläkin olisi mahdollista. Mutta minä olen kyllä ihan järkevä nuori ja minun vanhemmatkin sen tietävät, ja tiedostavat oman tyhmyydensäkin.
Koulustakaan ei ole mukava tulla kotia kun tietää että millasta menoa siellä on.
Tämä ei nyt hirveästi teille kerro, mutta päätin kirjottaa. Vaikka ihan avautumismielessä.
Itse olisin valmis muuttamaan pois kotoakin, mutta tässätapauksessa se olis sinänsä aika outoa että minä joudun 'uhrina' lähtemään. Muuten se olisi ihan ok, mutta joutuisin menemään opiskeliakämppään kun on vanhemmilla muka (kelan mielestä) liian isot tulot. Eli tuloja ei ole saatavissa mistään ja opiskelia kämppään en halua.
Itse ongelma on kuultuna melkeempä lapsellisenkuulonen, mutta olesuhteet kokeneena mieli muuttuu varmasti jokaisella. Siihen liittyy muunmuassa tappelemiselle tahtomattani altistumisia (ei tosin vanhempieni kanssa). Itse en sitä tässä aio kertoa ettei henkilöllisyys paljastu.
noh sen verran voin sanoa että tässä tapauksessa olen mm joutunut luopumaan minun työrahoillani hankitusta kalliista esineestä vasten tahtoani ja ilman korvausta.
Sitä tässä kyselen, että kun olen vanhemilleni puhunu järkeä, ja he ovat sen tajunneet, mutta asia on niille liian nolo tunnustettavaksi joten he aina päättävät puolustaa itseänsä sanomalla että 'hänellä (minulla) on murrosikä selvästikkin' (Se vaihe murrosiästä mulla on menny jo 2vuotta sitten.) . Ja kaikkea vastaavaa mitä voitte kuvitella. Juuri sellasia että se teinellä ja jopa vähän erinlaisilla minunikäisilläkin olisi mahdollista. Mutta minä olen kyllä ihan järkevä nuori ja minun vanhemmatkin sen tietävät, ja tiedostavat oman tyhmyydensäkin.
Koulustakaan ei ole mukava tulla kotia kun tietää että millasta menoa siellä on.
Tämä ei nyt hirveästi teille kerro, mutta päätin kirjottaa. Vaikka ihan avautumismielessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun tilanteessa kääntyisin sosiaalityöntekijöiden puoleen ja kyselisin millaista toimeentuloa saat jos muutat. Selittäisin hieman tilannettakin et rahaa heruu enemmän. Onhan noita "tavallisiakin" asuntoja joissa ei ole niin korkea vuokra ja Kelasta saat melko varmasti yleistä asumistukea vuokranmaksuun. Ei nuo tuet mitään huikeita ole mutta kyllä niillä toimeen tulee.
En usko et tilantees paranee ellet muuta. Itselläni välit vanhempiin parani heti kun muutin. Otin vaan ja lähdin. Myöhemmin vasta ilmoitin vanhemmille et oon muuttanu omaan asuntoon. Eihän ne voinu arvata muuttooni kun olin aina jossain teillä tietämättömillä. Olihan se shokki niille, mut lopulta ne tajus et parempi niin.
Välimatka tekee monen nuoren ja vanhempien välillä hyvää kun on tilaa miettiä asioita.
Tällähetkellä ollaan porukoitten kans todella hyvissä väleissä ja on kiva käydä kylässä puolin ja toisin!
Eihän sun opiskelustakaan tuu mitään jos kotona on paha olla! Päätös on sun, mutta harkitte tarkkaan mitä haluat! Tsemppistä!
Muuttoa minäkin suosittelen, jos tilanne tuntuu kestämättömältä. Itse lähdin vastaavassa tilanteessa 16-vuotiaana.
Et kertonut ikääsi, mutta oletan että se on alle 18. Oletko selvittänyt asuinpaikkakuntasi nuorisopalveluja? Tyttäreni 15-vuotias ystävätär on juuri muuttamassa kotoaan kunnalliseen nuorten vastaanottokotiin, johon "viran puolesta" sijoitetaan huostaanotetut, vailla sijaiskotia olevat alaikäiset, mutta sinne voi muuttaa myös omasta hakemuksesta vaikean kotitilanteen vuoksi. Käsittääkseni tällainen pitäisi olla kaikissa kunnissa.
Selvitä ehdottomasti asuinkuntasi nuorisoasemalta tai sosiaalitoimistosta, millaisia mahdollisuuksia sinulla on käytettävissäsi. Et todellakaan ole täysin vanhempiesi armoilla.
Olen -86 vuosimallia
Kiitoksia vastauksista, pitää heti lähtä selvittämään asioita.