On kovasti kirkastettu omanvarhurskauden olemusta lakihenkisyyden puolelta. Mutta onko omavanhurskaus silloin vaarallisimmillaan. Eikö silloin vielä se ole tunnistettavissa, eli suden karvat näkyvissä. Mutta silloin kun omavanhurskaus muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi, silloin se on todella vaarallinen. Eli kun se haluaa itse tulla kristityksi.
Se alottaa työnsä lakihenkisyydellä, mutta kun ihminen huomaa ettei tästä pääse kuitenkaan paremmaksi, omavanhurskaus kääntää kelkkansa ja alkaa saarnaamaan ainoastaan armoa. Ilman katumusta ja ilman parannusta. Se sanoo: usko vain, halki synnin ja poikki synnin, ei se mitään tee, jos vähän ryyppäät, pelaat korttia, koreilet, tällaisiahan me ihmiset vain olemme - heikkoja, usko vain.
Kehitys on useasti seuraavanlainen:
Ihminen aloittaa tiensä(useimmiten kristityn kodin lapsi) ilman uudestisyntymistä, joka tapahtuu Kristuksen tulikasteessa(yksi kaste). Vaellus aloitetaan kristillisyyden neuvojen seuraamisella. Näitä aletaan täyttämään, kuin joitain sääntöjä(koska ei ole uskoa, josta myös kuuliaisuus seuraa). Kun lopulta aletaan huomaamaan, että tie on loppumaton, en kykene täyttämään kaikkea, niin aletaan pikkuhiljaa epäilemään juuri näitä neuvoja, ja sitä kautta koko kristillisyyden opetuksia. Luovutaan yhdestä ja toisesta asiasta, sillä ajatuksella, ettei tämä ole niin tarkkaa, ulkonaisiahan nämä ovat, uskohan on sydämen asia. Näin omanvanhurskauden vihollinen saa kuljetettua aina pidemmälle. Ja vielä kun saa tukea joltakin joka on samassa tilassa, niin toki siitä voimaa saa(en ole yksin).
Ja kristityt, jotka kuuliaisuudessa vaeltavat alkavat tuntua omanvanhurskauden palvelijoilta, koska luullaan, että he ovat siinä tilassa, jossa itse olin aikaisemmin. Nyt aletaan sitten vastustamaan näitä.
Ja matkanvarrella saatetaan tuntea joskus ennättäväisen armon tuntemisia, ja näiden varaan lasketaan uudestisyntyminen ja autuus, ja kun tuntemisia ei aina ole, niitä kehitetään musiikilla ja muilla sen kaltaisilla konsteilla, ja luotetaan kuitenkin ylösnousemisen armoon.
Eli on kirkastusvuorelta(ennättäväisen armon tuntemiset) menty suoraan ylösnousemisen kedolle(usko ilman murhetta, katumusta ja parannusta). On jäänyt väliin Getsemane ja Golgata. Eli ei ole ollut koskaan omista synneistä sellaista murhetta joka on Jumalan mielen jälkeen. Ei ole helvettiä löytynyt juuri omasta rinnasta. Jumalan poika ei siis ole koskaan kärsinyt juuri minun syntieni tähden(tottelemattomuus, armottomuus, anteeksiantamattomuus, maailmanmielisyys, tekosynnit ja muut senkaltaiset mitä saattaa olla). Kyllä se uskotaan, että Jumalan poika on sovittanut kaikki maailman synnit, mutta sen lähemmäksi ei ole ristiä päästy.
Nyt sitten tänkaltaisessa tilassa olevat, jotka on toisensa löytäneet(niitä on varmasti joukossa mukana), alkavat parantamaan kristillisyyttä, etsitään vikoja, ristiriitaisuuksia ja kaikkea sellaista. Juuri tämä sianrapa on niiden todellinen ravinto, josta he elävät ja saavat nautintonsa.
Vielä on armonaika! Herätkää! Vihollisella on kiire tietäen hänellä vähänaikaa olevan! Mutta vieläkin paistaa Goosenin maassa aurinko kirkkaana. Ja onnellisia on ne jotka eivät ole niin sokeiksi tulleet, etteikö sitä näkisi.
Se alottaa työnsä lakihenkisyydellä, mutta kun ihminen huomaa ettei tästä pääse kuitenkaan paremmaksi, omavanhurskaus kääntää kelkkansa ja alkaa saarnaamaan ainoastaan armoa. Ilman katumusta ja ilman parannusta. Se sanoo: usko vain, halki synnin ja poikki synnin, ei se mitään tee, jos vähän ryyppäät, pelaat korttia, koreilet, tällaisiahan me ihmiset vain olemme - heikkoja, usko vain.
Kehitys on useasti seuraavanlainen:
Ihminen aloittaa tiensä(useimmiten kristityn kodin lapsi) ilman uudestisyntymistä, joka tapahtuu Kristuksen tulikasteessa(yksi kaste). Vaellus aloitetaan kristillisyyden neuvojen seuraamisella. Näitä aletaan täyttämään, kuin joitain sääntöjä(koska ei ole uskoa, josta myös kuuliaisuus seuraa). Kun lopulta aletaan huomaamaan, että tie on loppumaton, en kykene täyttämään kaikkea, niin aletaan pikkuhiljaa epäilemään juuri näitä neuvoja, ja sitä kautta koko kristillisyyden opetuksia. Luovutaan yhdestä ja toisesta asiasta, sillä ajatuksella, ettei tämä ole niin tarkkaa, ulkonaisiahan nämä ovat, uskohan on sydämen asia. Näin omanvanhurskauden vihollinen saa kuljetettua aina pidemmälle. Ja vielä kun saa tukea joltakin joka on samassa tilassa, niin toki siitä voimaa saa(en ole yksin).
Ja kristityt, jotka kuuliaisuudessa vaeltavat alkavat tuntua omanvanhurskauden palvelijoilta, koska luullaan, että he ovat siinä tilassa, jossa itse olin aikaisemmin. Nyt aletaan sitten vastustamaan näitä.
Ja matkanvarrella saatetaan tuntea joskus ennättäväisen armon tuntemisia, ja näiden varaan lasketaan uudestisyntyminen ja autuus, ja kun tuntemisia ei aina ole, niitä kehitetään musiikilla ja muilla sen kaltaisilla konsteilla, ja luotetaan kuitenkin ylösnousemisen armoon.
Eli on kirkastusvuorelta(ennättäväisen armon tuntemiset) menty suoraan ylösnousemisen kedolle(usko ilman murhetta, katumusta ja parannusta). On jäänyt väliin Getsemane ja Golgata. Eli ei ole ollut koskaan omista synneistä sellaista murhetta joka on Jumalan mielen jälkeen. Ei ole helvettiä löytynyt juuri omasta rinnasta. Jumalan poika ei siis ole koskaan kärsinyt juuri minun syntieni tähden(tottelemattomuus, armottomuus, anteeksiantamattomuus, maailmanmielisyys, tekosynnit ja muut senkaltaiset mitä saattaa olla). Kyllä se uskotaan, että Jumalan poika on sovittanut kaikki maailman synnit, mutta sen lähemmäksi ei ole ristiä päästy.
Nyt sitten tänkaltaisessa tilassa olevat, jotka on toisensa löytäneet(niitä on varmasti joukossa mukana), alkavat parantamaan kristillisyyttä, etsitään vikoja, ristiriitaisuuksia ja kaikkea sellaista. Juuri tämä sianrapa on niiden todellinen ravinto, josta he elävät ja saavat nautintonsa.
Vielä on armonaika! Herätkää! Vihollisella on kiire tietäen hänellä vähänaikaa olevan! Mutta vieläkin paistaa Goosenin maassa aurinko kirkkaana. Ja onnellisia on ne jotka eivät ole niin sokeiksi tulleet, etteikö sitä näkisi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oli vähän sekavaa tekstiä..ei meinannut jaksaa lukea.
Ja kova keiturin karva on kyljissäsi. Jo olet kahdelle jalalle noussut Jeesuksen lampaita puskemaan. Ei ole sinulla lampaan villa ei, eikä lämmitä totta totisesti keiturin karva paimentakaan.
Ei Kristus ole Beliar kuten sinä valehtelija väität.
Minä olen Kristuksessa ja Kristus ON minussa. Henki on joka sen todistaa, yhdessä veren ja veden kanssa.
Jos sinä et kristioppia tunne, niin se ei ole minun vikani.
Mutta pidä kuitenkin suuri suusi kiinni ja lue Raamattusi, äläkä rupea vääräksi tuomariksi Jeesuksen opetuslapsille.
Siitä ei koskaan hyvä seuraa.
"Sinä et tunne kristinoppia". Sen sinä sanot kaikille. Ei sinänsä uutta, mutta jonkinmoista frustraatiota se aiheuttaa.
Mitä muutakaan siihen voisi sanoa?
Eihän tällaisia keskusteluja käytäisi ollenkaan jos vanhoillislestadiolaiset tuntisivat kristiopin, edes jonkin verran.
Tällaisia kommentteja et heittelisi, jos sinä tuntisit vanhoillislestadiolaisuuden, edes jonkin verran.
Mutta kun et tunne niin et tunne.
Hän asuu minussa.
Minä niin muodoin erotan minussa asuvan Pyhän Hengen kautta välittömästi vuohen lampaasta jo lausutun yhden sanan perusteella.
Ei tarvitse vanhoillislestojen ihmisoppeja montaa sekuntia täältä lukea, eikä liioin heidän satujaan "Jumalan valtakunnasta" joka on muka heidän yhdistyksensä. Ja Jumalan Sanasta johon Pyhä Henki tulee muka ihmisestä, joka on katolisen perimysopin mukaan peritynyt Pyhän Hengen Pyhältä Pietarilta.
Silloin kun Kristus puhtaan evankeliumin Sanan kautta asuu omassa sydämessä, on tällaisia oman vanhurskauden satuja turha totena Jumalan elävälle lapselle kertoa.
Jumala itse on Sanassaan läsnä kaikessa voimassaan, ja pitää just sen, minkä lupaakin, jos vaan Sana otetaan USKOLLA vastaan.
Kun tunnet Kristuksen ja Kristuksen opin niin valtavan hyvin, niin pidä myös se, koska eiauta yhtään mitään, jos vain tietää ja toimii ihan muuten kuin Kristus opettaa.
12 Sentähden joka luulee seisovansa, katsokaan, ettei hän lankee.
13 Eipä yksikään kiusaus ole teitä käsittänyt, vaan inhimillinen; mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän voimanne; vaan hän tekee myös kiusauksesta lopun, että te sen voisitte kärsiä.
14 Sentähden, minun rakkaani, paetkaat epäjumalain palvelusta!
15 Minä puhun niinkuin toimellisille: tuomitkaat te, mitä minä sanon.
Onko sinulla jotakin pelastuksesi lunnaiksi?
Ei mitään! Olet itse ontuva köyhä sokea ja alaston, mutta muita neuvot olemaan virheettömiä pikkikristuksia, eli omavanhuskaita.
Minun ei ole yhtään vaikea myöntää sitä, että olen köyhä sokea ja alaston koska sitä olen. Ja siksi, juuri siksi minä uskonkin yksin Kristukseen. Ja kehotan kaikkia muitakin niin tekemään.
Immaanuel mun valoni.
Älkää te hyvät erehtymättömät sokeat rakentako mitään itsenne varaan, se perustus ei tule kestämään. Se on Yksi mikä on aivan varma asia.
Sinullako on kaikki tieto ja oikeus julistaa se, kuka tuntee Kristuksen ja kuka ei? Olet sen oikeuden ottanut itsellesi, mutta ei voi mitään. On aivan sama, mitä sinä huudat, mutta minulta et voi Jumalan rauhaa viedä millään konstilla. Ihminen ei sitä voi varastaa, minkä Jumala on lahjoittanut.
Saat ajattelemattomat sanasi anteeksi.
Sama litania kaikille: mitään muuta et osaa sanoa muille. Olet kuin Melperi, samat kuluneet fraasit aina käytössä!
Sen Jumalan Henki ilmoittaa kaikille niille jotka Hengestä syntyneet ovat.
Jumalan rauhaa ei ole halu eikä tarkoitus keneltäkään POIS viedä, eikä se ole edes mahdollista. PÄINVASTOIN, ON TARKOITUS KERTOA ETTÄ OTA SINÄKIN ILMAISEKSI YLLESI JUMALAN RAUHA, JOKA ON TARJOLLA JEESUKSESSA KRISTUKSESSA. Ja omistettavissa ainoastaan uskomalla häneen ilman omia tekoja.
Jumalan henki ei puhu monella tavalla, sillä Jumala on yksi ja vanhurskauttaa vain sen, jolla on USKO KRISTUKSEEN, ei muita.
Uskolla itseensä ja omiin tekoihinsa, ajallisista yhdistyksistä nyt puhumattakaan, ei kukaan pelastu, valitettavasti.
Ei voi muuta, kun toivottaa, että rukoilet Jeesusta Kristusta pelastamaan sinut tulevasta helvetin vaivasta.
Kannattaisi kuitenkin muistaa, että henkien erottamisen lahjaa ei liene erehtymättömänä annettu kenellekään tämän maan päällä, koska erehtymättömän henkien tunnistamisen edellytyksenä olisi, että vanha ihminen olisi jo kokonaan kadonnut. Ja sitähän ei tapahdu ennen kuin vasta ylösnousemuksessa.
Kaikilla uskovaisilla varmaankin on jonkinlainen henkien erottamisen lahja, toisilla tarkempi toisillla heikompi, mutta kannattaisi kuitenkin muistaa oma vanhasta ihmisestä johtuva vajavaisuutensa, ettei joutuisi tekemään vääriä kadotustuomioita (sellaisiahan vääräksi hengeksi tuomitsemiset pahimmillaan ovat), koska väärällä tuomiolla vetää samalla itse itsensä päälle tuomion.
Jokaisessa uskovaisessa varmasti on myös väärän hengen vaikutuksia, ja on tarpeellista, että niistä varotetaan. Mutta se on parempi tehdä jollain muulla tavalla kuin toista ylhäältä päin sormella osoitellen ja omalla puhdashenkisyydellään ylpeillen. Ja missään nimessä ei tule lukea kadotustuomioita kenellekään uskovaiseksi itsensä tunnustavalle.
En olisi uskonut sinua noin ylpeäksi. Olet ylentänyt itsesi niin korkealle, että sieltä tullaan lujaa alas!
lääkkeet ottamatta.
Kuka tunnustaa ansiottomanna saatavan maallisista yhdistyksistä ja kaikenlaisista isäin säädoksistä vapaan lahjavanhurskauden
Jeesuksessa Kristuksessa.
Kysymys ei ole siis jotakin erehtymättömästä ihmisestä, tai ylimaallisesta lahjasta erottaa henkiä.
Ota nyt ihmeessä heti ne lääkkeesi, älä sitä minulle valita.
hoidostahan tässä on kysymys.
Miten pimeitä te voitte ollakaan. Tee parannus uskomalla evankeliumi, niin huomaat itse sen sairautesi.
...on monien tuskien äiti.
Ei käy sinua raukkaa kateekseni ollenkaan.
Oman vanhurkauden rääpäleet rieppaavat polviesi ympärillä ja kuitenkin tulet neuvomaan Kristuksen lunastamia ja verellään puhdistamia
Jumalan lapsia.
Kirjotus oli ehkä vähän epäselvä, koska olen tällainen kouluja käymätön ihminen. Mutta yritin kuvailla siinä sitä tietä, mitä kirjoituksista päätellen olet kulkenut. En mielestäni juurikaan kirkastanut armonjärjestystä, eli sitä kuinka ihminen uudestisyntyy.
Sanon vielä, että on kahdenlaista uskoa, elävää ja kuollutta. Ja kuolleen uskon tunnustajat kyllä löytävät raamatusta kuolleelle uskolleen vahvistusta, niistä paikoista jotka ovat tarkoitettu katuvalle ja syntinsä tuntevalle kristitylle lohdutukseksi. Mutta hedelmistään puu tunnetaan. Usko ilmat töitä on kuollut(löytyy raamatusta).
Teidänlaistenne todellisesta ravinnosta, siitä sianravasta, sanon sen, että kirjoituksesi sen todistaa, että näin on.
Laista herännyt ja omalta puoleltaan täysin kelvottomaksi, tyhjäksi ja syntiseksi tullut ei enää voi luottaa omiin tekoihinsa vaan ainoastaan Kristukseen.
Mutta niin kauan kun ihmisellä on viedä Jumalalle joitakin tekoja hän elää omassa vanhurskaudessa.
Armojärjestys on ihan lestadiolaisten kehittelemä sana ja käsite.
Armo on armo, kuten Raamatusta voit todeta ja ne järjestykset on ihmisoppia. Kyllä minä ne järjestykset tiedän toki tarkkaan, mutta ei ole olemassa tikapuita joita myöten ihminen voisi kävellä taivaaseen jonkun järjestyksen noudattamisella.
Eli järjestykset armossa on käsite joka pitää sisällään oman vanhurskauden opin (tikapuut taivaaseen).
Jumalan armo on lahja joka otetaan vastaan uskolla täysin ilman omia ansioita. Uskolla, jonka Jumala yksin voi antaa ihmiselle, siinä on Jumalan järjestys.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiansa. Hän on antanut meille uskovilleen tehtävän saarnata sovinnosta Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen tähden.
Luther on selittänyt uuden syntymisen, eikä siihen ole lisättävää. Kristus itse sanoo, että joka ei syny vedestä ja hengestä ei voi tulla Jumalan valtakuntaan. Ihminen ei uudestisynny tekojensa tai tunteidensa kautta vaan taivaasta Jeesuksen Kristuksen kautta kasteessa jossa Kristuksen vanhurskaus puetaan ihmisen ylle. Annetaan synnit anteeksi ja ihminen saa Pyhän Pengen kotiopettajakseen. Kuten Pietari Helluntaina saarnasi suurelle väkijoukolle.
Ap. t. 2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Näin opettaa Raamattu ja näin opettaa Martti Luther.
Lestadiolaisuudessa on paljon kristinopillista hämäryyttä ja käsitteitä sotketaan tämä on tosiasia, joka tulisi tunnustaa.
Tämä tietämättömyys evankeliumin totuudesta ja Raamatun tuntemattomuus on yksi syy, miksi lestadiolaisuudessa jatkuvasti sekoillaan lain ja uskonvanhurskauden kanssa, eli huorataan hengellisesti.
Osta nyt hyvä ihminen tämä Svebiliuksen Vähäkatekismus, ennen kun käyt muita kristinopissa opettamaan, sitä on myynnissä ainakin es.lest. rukoushuoneilla.
1. Joh. 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
1. Joh. 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
1. Joh. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
1. Joh. 5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
1. Joh. 5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
Hämäryyttä on siinäkin kirjassa, enpä ottaisi selkänojaksi enkä päänaluseksi.
Olipa ilahduttavaa lukea kirjoituksesi. Huomaan, että olet elävässä uskossa Kristukseen. Selvästi ymmärrät nämä kiemurat. Ajattelen ja uskon kanssasi samalla tavalla.
Tätä sielunelämän tuntemusta on jonkin verran kertynyt, kun on täytynyt itse tutkailla omallakin kohdalla näitä vihollisen koukeroita. Kyllähän se piru on, joka saa aikaiseksi juuri tuollaista Nuinin kaltaista epäuskoa, jota ihminen yrittää sitten pitää uskona. Piru lukee Raamattua juuri noin, että se kääntää asiat päälaelleen.
Uudestisyntynyt tuntee toisen uudestisyntyneen jo muutamasta sanasta ja siitä hengestä, joka huokuu sanojen takaa.
Muuten, vaikka ihminen joskus olisi tuntenutkin murhetta omista synneistään ja uskonut evankeliumin kohdalleen, niin siihen armontilaan ei voi jäädä luottamaan, kun elämä jatkuu. Elämä on jatkuvaa kilvoittelua ja synnin pois panemista. Matkasauva on se voimanlähde, joka meidät virvoittaa ja saa meidät iloiseksi. Ihmisen usko voi kuolla ja kuolleella uskolla sitten varastetaan armoa ja eletään luulouskossa omavanhurskaina. Kaikenlisäksi aletaan sitten repimään sitä uskoa, johon ensiksi on synnytty.
Kirjoituksesi vahvisti minua, kiitos sinulle, ei nuin, ja Taivaan Isälle.
Eksyin tälle palstalle, ja kirjoitin tämän kirjoituksen senkin takia, koska huomasin kommenteistasi että olet totuutta puolustamassa ja elävässä uskossa. Vahvistukseksi tällä maisella matkallamme, ettemme ole kuitenkaan yksin, vaan on niin ihana kristittyjen lauma ympärillämme.
Lisään vielä, että eipä täällä juuri muita ole. Mutta sinun kirjoituksista tunsin heti, että Henki on sama. Tämäkään palsta ei taida olla paras paikka kristitylle. Sellaista järjen sotkua, pitää varoa, ettei siitä tarttuisi itsellemme mitään vahingollista ainetta. Joten ainakin minä koetan poistua nyt täältä.
Olen täysin samaa mieltä.
Näitä valkeuden enkeleiksi naamioituneita näkyy olevan koko joukko näillä palstoilla mutta voi olla joitakin vilpittömiä etsijöitäkin, joille voisi jotain kylvöä saada perille. Työtä riittää ja tuloksen tietää vain Jumala itse.
Kun on itse kokenut niin mielellään evankelioisi muitakin taivastielle. En tiedä sitten onko täällä hedelmällistä maaperää.