Millainen on spanielin ja pystykorvan sekoitus ?

Yleensä sekarotuinen on puoliksi emänsä rotuinen ja puoliksi isänsä rotuinen: niin sisäisesti kuin ulkoisesti :-) Mutta uskon tuollaisen sekoituksen tarvitsevan ainakin runsaasti liikuntaa ja aktivointia.

mix.vix kirjoitti:

Yleensä sekarotuinen on puoliksi emänsä rotuinen ja puoliksi isänsä rotuinen: niin sisäisesti kuin ulkoisesti :-) Mutta uskon tuollaisen sekoituksen tarvitsevan ainakin runsaasti liikuntaa ja aktivointia.

Lue lisää

Ei ole puoliksi ja puoliksi. Rotujen piirteet yhdistyvät ennalta arvaamattomalla ja usein mielenkiintoisella tavalla. Voi tulla molempien rotujen kaikki piirteet korostuneesti tai sitten vain toisen... seropit on yksilöitä (vielä suuremmassa määrin kuin muut koirat).

hoo hei hou hoi kirjoitti:

Ei ole puoliksi ja puoliksi. Rotujen piirteet yhdistyvät ennalta arvaamattomalla ja usein mielenkiintoisella tavalla. Voi tulla molempien rotujen kaikki piirteet korostuneesti tai sitten vain toisen... seropit on yksilöitä (vielä suuremmassa määrin kuin muut koirat).

Lue lisää

Tuskin molempien rotujen vietit näkyvät selkeinä seropissa. Kyllä koiralle kehittyy normaalisti vietit kuin rotukoirilla. Ainakin minun tuntemani rotusekoitukset ovat aivan normaaleita rotujensa sekoituksia. Onko se muka mahdollista, että koiralla samalla on yhtä voimakas vahtivietti kuin suomenpystykorvaisällään ja yhtä heikko vahtivietti kuin spanieliäidillään ? Kyllä kaikki minun tuntemani seropit ovat aivan yhtä normaaleiksi hekittyneitä kuin rotukoirat sekä täysin puolisksi isänsä ja emänsä rotuisia.

Mutta kullakin meillä on omat kokemuksemme ja käsityksemme. Kumpi tahansa saattaa olla oikeassa tai väärässä :-) Rotukoirienkin vietit ja perusluonteet voivat vaihdella yhtä lailla yksilöllisesti kuin sekarotuisilla.

Mutta hyvää syksynjatkoa kaikille ! Kuka onkaan oikeassa ja kuka väärässä, niin jokainen ottaa vastuun koirastaan.

Seropeilla ja rotukoirilla ei loppujen lopuksi ole mitään eroja.

mix.vix kirjoitti:

Tuskin molempien rotujen vietit näkyvät selkeinä seropissa. Kyllä koiralle kehittyy normaalisti vietit kuin rotukoirilla. Ainakin minun tuntemani rotusekoitukset ovat aivan normaaleita rotujensa sekoituksia. Onko se muka mahdollista, että koiralla samalla on yhtä voimakas vahtivietti kuin suomenpystykorvaisällään ja yhtä heikko vahtivietti kuin spanieliäidillään ? Kyllä kaikki minun tuntemani seropit ovat aivan yhtä normaaleiksi hekittyneitä kuin rotukoirat sekä täysin puolisksi isänsä ja emänsä rotuisia.

Mutta kullakin meillä on omat kokemuksemme ja käsityksemme. Kumpi tahansa saattaa olla oikeassa tai väärässä :-) Rotukoirienkin vietit ja perusluonteet voivat vaihdella yhtä lailla yksilöllisesti kuin sekarotuisilla.

Mutta hyvää syksynjatkoa kaikille ! Kuka onkaan oikeassa ja kuka väärässä, niin jokainen ottaa vastuun koirastaan.

Seropeilla ja rotukoirilla ei loppujen lopuksi ole mitään eroja.

Lue lisää

Mitä tämä yhdistelmä palvelee,miksi se on teetetty? On aivan turha kuvitella että perimä on puoliksi.Mikä ajatus kiehtoisi kyllä kasvattajiakin,jos se olisi noin yksinkertaista.

ONKO JÄRKEVÄÄ kirjoitti:

Mitä tämä yhdistelmä palvelee,miksi se on teetetty? On aivan turha kuvitella että perimä on puoliksi.Mikä ajatus kiehtoisi kyllä kasvattajiakin,jos se olisi noin yksinkertaista.

Lue lisää

Kukaan ei pakota sinua hankkimaan tuollaista rotusekoitusta, mutta miksi joku ei saisi sellaisia kasvattaa tai ostaa ? Onko siitä jotakin haittaa koiralle tai omistajalle ?

Jos tuo yhdistelmä ei ketään palvele, niin ketä mielestäsi palvelee vaikkapa bullterrierit, vinttikoirat, mastiffit, pinserit, chihuahuat, laumikset, lunnikoirat tai akitat ? Voihan pystykorvan ja spanielin sekoituksen kanssa harrastaa vaikka mitä, kuten tokoa, agilitya, hakua, koirajuoksua, valjakkohiihtoa, jäljestystä tai riistan noutamista. Ja koira on aina loistava seuralainen ja lenkkikaveri, rodusta riippumatta.

Tulet noin vain pilaamaan toisen ihmisen ilon uudesta koirastaan, josta ei itsellesi ole mitään haittaa. Minun mielestä tulisi olla onnellinen toisen puolesta, kun hän saa perheeseensä uuden, nelijalkaisen jäsenen.

mix.vix kirjoitti:

Tuskin molempien rotujen vietit näkyvät selkeinä seropissa. Kyllä koiralle kehittyy normaalisti vietit kuin rotukoirilla. Ainakin minun tuntemani rotusekoitukset ovat aivan normaaleita rotujensa sekoituksia. Onko se muka mahdollista, että koiralla samalla on yhtä voimakas vahtivietti kuin suomenpystykorvaisällään ja yhtä heikko vahtivietti kuin spanieliäidillään ? Kyllä kaikki minun tuntemani seropit ovat aivan yhtä normaaleiksi hekittyneitä kuin rotukoirat sekä täysin puolisksi isänsä ja emänsä rotuisia.

Mutta kullakin meillä on omat kokemuksemme ja käsityksemme. Kumpi tahansa saattaa olla oikeassa tai väärässä :-) Rotukoirienkin vietit ja perusluonteet voivat vaihdella yhtä lailla yksilöllisesti kuin sekarotuisilla.

Mutta hyvää syksynjatkoa kaikille ! Kuka onkaan oikeassa ja kuka väärässä, niin jokainen ottaa vastuun koirastaan.

Seropeilla ja rotukoirilla ei loppujen lopuksi ole mitään eroja.

Lue lisää

No enpä tosiaankaan ole mitään niin järjetöntä mieltä kuin että "koiralla samalla on yhtä voimakas vahtivietti kuin suomenpystykorvaisällään ja yhtä heikko vahtivietti kuin spanieliäidillään". Niiden ominaisuuksien osalta joita toisella on ja toisella ei, voi tulla tulla tuplat, puolet ja puoleta, tai jompaan kumpaan.

Esim. ystäväni bordercollie sai vahinkopennut naapurin vinttarin kanssa. Yksi pennuista, minun koirani, on sekä ulkoisesti että luonteeltaan melkein täysi borderi. Yksi lähtee innolla riistan perään, paimentaa, ei tippaakaan miellyttämisenhalua, vahva eye, itsepäinen... muut kaksi enemmän tai vähemmät puolet emää ja isää, esim. miellyttämishalun suhteen keskivaiheilla.

Ja siis, lisättäköön, olen seropien suuri ystävä. Hyvät syksyt!

hoo hei hou hou kirjoitti:

No enpä tosiaankaan ole mitään niin järjetöntä mieltä kuin että "koiralla samalla on yhtä voimakas vahtivietti kuin suomenpystykorvaisällään ja yhtä heikko vahtivietti kuin spanieliäidillään". Niiden ominaisuuksien osalta joita toisella on ja toisella ei, voi tulla tulla tuplat, puolet ja puoleta, tai jompaan kumpaan.

Esim. ystäväni bordercollie sai vahinkopennut naapurin vinttarin kanssa. Yksi pennuista, minun koirani, on sekä ulkoisesti että luonteeltaan melkein täysi borderi. Yksi lähtee innolla riistan perään, paimentaa, ei tippaakaan miellyttämisenhalua, vahva eye, itsepäinen... muut kaksi enemmän tai vähemmät puolet emää ja isää, esim. miellyttämishalun suhteen keskivaiheilla.

Ja siis, lisättäköön, olen seropien suuri ystävä. Hyvät syksyt!

Lue lisää

Nimenomaan Suomen pysty´korvan ominaisuudet ainakin joissain asioissa vahvastikin läpi, joissa se on toisena rotuna. Se ei ole välttämättä mitenkään erityisen huono asia, ei sillä, mutta pystäreissä on kyllä aika vinkeitä tapauksia, usein ovat omapäisiä, erittäin riistaviettisia, sekä myöskin tavallaan sellaisia hyvin itsenäisiä.

Voisin ajatella, että tässäkin tapauksessa kannattaa varautua ainakin herkkähaukkuisuuteen, jämptiin koulutukseen (pystykorva on erittäin viisas ja oppivainen, jos se haluaa, Spanieli taas on todella omansalainen). Jos perii tarmoaan pystäriltä, niin toimintaa tarvitsee paljon, pystäri on erittäin kestäväkin, cavaljeeri taas ei samoin. Kuuna päivänä en ole nähnyt laiskaa pystärisekoitusta :) En tiedä, jotenkin on sellainen kutina, että ei saattaisi olla paras mahdollinen tokokoira:) Mutta en väitä, ettei olisi hyvä koira, ja ihana lemmikki, kun sen saa. Ne ovat vaan jotenkin niin kaukana toisistaan, että mitä vaan voi tulla.

sekaantuja... kirjoitti:

Nimenomaan Suomen pysty´korvan ominaisuudet ainakin joissain asioissa vahvastikin läpi, joissa se on toisena rotuna. Se ei ole välttämättä mitenkään erityisen huono asia, ei sillä, mutta pystäreissä on kyllä aika vinkeitä tapauksia, usein ovat omapäisiä, erittäin riistaviettisia, sekä myöskin tavallaan sellaisia hyvin itsenäisiä.

Voisin ajatella, että tässäkin tapauksessa kannattaa varautua ainakin herkkähaukkuisuuteen, jämptiin koulutukseen (pystykorva on erittäin viisas ja oppivainen, jos se haluaa, Spanieli taas on todella omansalainen). Jos perii tarmoaan pystäriltä, niin toimintaa tarvitsee paljon, pystäri on erittäin kestäväkin, cavaljeeri taas ei samoin. Kuuna päivänä en ole nähnyt laiskaa pystärisekoitusta :) En tiedä, jotenkin on sellainen kutina, että ei saattaisi olla paras mahdollinen tokokoira:) Mutta en väitä, ettei olisi hyvä koira, ja ihana lemmikki, kun sen saa. Ne ovat vaan jotenkin niin kaukana toisistaan, että mitä vaan voi tulla.

Lue lisää

Pelkissä ulkohäkeissä elävistä suomenpystäreistä kasvaa varmuudella häiriökäytöksisiä, mutta lempeästi kohdeltuna ja paljon liikuntaa ja aktivointia saaneina perhe- ja harrastuskoirina ne eivät välttämättä edes turhia hauku, eivätkä metsissäkään lähde turhaan omille teilleen :-) Suomenpystykorvalla on huono maine siitä syystä, että niitä ei usein kohdella oikein, vaan ne vain pidetään ulkohäkeissä koko muun ajan kuin metsästyskauden, jolloin ne varmasti stressaantuvat muuttuvat käytöshäiriöisiksi. Tiedän kerrostaloissa asuvia, hyvin kohdeltuja suomenpystykorvia, eivätkä ne juurikaan hauku tai lähde ulkona vapaana ollessaan omille teilleen :-) Ne myös ovat miellyttämisenhaluisia :-) ... oikein kohdeltuja !

edellinen" kirjoitti:

Pelkissä ulkohäkeissä elävistä suomenpystäreistä kasvaa varmuudella häiriökäytöksisiä, mutta lempeästi kohdeltuna ja paljon liikuntaa ja aktivointia saaneina perhe- ja harrastuskoirina ne eivät välttämättä edes turhia hauku, eivätkä metsissäkään lähde turhaan omille teilleen :-) Suomenpystykorvalla on huono maine siitä syystä, että niitä ei usein kohdella oikein, vaan ne vain pidetään ulkohäkeissä koko muun ajan kuin metsästyskauden, jolloin ne varmasti stressaantuvat muuttuvat käytöshäiriöisiksi. Tiedän kerrostaloissa asuvia, hyvin kohdeltuja suomenpystykorvia, eivätkä ne juurikaan hauku tai lähde ulkona vapaana ollessaan omille teilleen :-) Ne myös ovat miellyttämisenhaluisia :-) ... oikein kohdeltuja !

Lue lisää

...Mutta edelleenkin jatkan, että se paljon liikuntaa ja aktivontia tarkoittaa nimenomaan yleesä todella paljon, ja monipuolista! Eivät ole mitään helpoimpia koiria. En halunnut arvostella rotua, vaan korostaa, ettää mixeissä yleensä tämä pystykorvaisuus todellakin näkyy.

En ole tavannut itse koskaan varsinaista ongelmapystäriä, taajamaolosuhteissa kun asutaan. Kivoja ja lempeitä koiria, mutta tarvitsevat itselleen ominaista toimintaa. Mitä muuten tarkoitat "turhaan omille teilleen". Meillä ainakin riiistavietti vie, jos pupu läheltä säntää. Ei sitä mikään pitele, onneksi ajohaukku kuuluu. Tämä olisi todella vaarallinen piirre, jos asuu vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla. Eikä koiran mielestä ainakaan ole trhaa, lähinnä se tuntuu ihmettelevän, miksi et ampunutkaan, kun oli hyvä ajo päällä. Paljolti riistaviettiä pystyy säätelemään, mutta itse en ainakaan ole sitä onnistunut täysin saamaan hallintaa. Kun pupu pinkaisee tai oikein mehukas teeri lentoon pyrähtää, niin koira ei kuule eikä näe mitään muuta. Tämä asia olisi erittäin tärkeää ymmärtää, jos pystäriä taikka sen miksiä halajaa... Se ei ole mikään irtipidettävä koira, ja vahvaa riistaviettiä on erittäin vaikea saada kuriin kokonaan.

Avaisitko siis hiukan tuota oikein kohtelun käsitettäsi. Meillä se on selkeät säännöt ja liikuntaa luonnossa paljon. Välillä fillarilenkkiä, ja siitä päivittäisliikunnasta ei todellakaan ole viisasta paljon tinkiä. On hieno ja ihana perhekoira. Mutta sopii ihmiselle, jolla on aikaa ja halua sen kanssa touhuta. TUnteja päivässä, eikä missään korttelikierroksilla tai tokossa. Liikunnan lisäksi se älykkäänä koiran haluaa oppia kaikkea muutakin, esimerkiksi temppujen opettelu on mieluisaa. Mutta koirana se on kyllä huomattavan "vaativa". Toki meillä myös on oppinut runsaaseen toimintaan, mutta en jaksa uskoa, että ongelmitta sopeutuisi sohvaperunan elämään. Tuo vanhakin, se juoksee vaikeuksitta 10-15 kilometriä. Fillarin kanssa. Mitä lujempaa, sen parempi. Se jaksaa juosta hangessa 3-5 tuntia, eikä väsy. Ihminen siinä kyl väsyy. Oikeastaan runsas luonnossa oleskelu on paras tapa sille, meillä myöskin jäljestää kuin kone, todella hankalatkin jäljet. Periaatteessa ilman isompaa koulutusta. Loistava koira, mutta ei sovi kyllä laiskemmalle ihmiselle. Koiralla ei ole käytännössä pakkasrajaa vastaan tullut, kylmänä talvena se vain kasvattaa tuuheamman tuskin, ja taas mennään. -28 ei ole syy olla lähtemättä tämän koiran kanssa lenkille:) Ikinä meillä ei ole koiralla tarhaa ollut, juoksulangassa se kyllä viihtyy, mutta on periaatteessa ihan täysin lemmikki. Ei metsästyskäytössä ole ollut. Nukkuu sohvalla, ja rakastaa ihmisten seuraa. On erittäin hellyydenkipeä tyyppi, ja jos istahtaa sohvalle telkkaria katselemaan, se on kärppänä paikalla. Sillä on omat suosikkiohjelmansakin, jonka tunnari saa sen välittömästi telkan eteen, vaikka ihmisiä ei olisikaan. Se rakastaa polkiisikoira Rexiä ja Pekkoa. Kun niitä tulee telkusta, se ei hievahda edes juomaan :)

onko järkeä itselläs kirjoitti:

Kukaan ei pakota sinua hankkimaan tuollaista rotusekoitusta, mutta miksi joku ei saisi sellaisia kasvattaa tai ostaa ? Onko siitä jotakin haittaa koiralle tai omistajalle ?

Jos tuo yhdistelmä ei ketään palvele, niin ketä mielestäsi palvelee vaikkapa bullterrierit, vinttikoirat, mastiffit, pinserit, chihuahuat, laumikset, lunnikoirat tai akitat ? Voihan pystykorvan ja spanielin sekoituksen kanssa harrastaa vaikka mitä, kuten tokoa, agilitya, hakua, koirajuoksua, valjakkohiihtoa, jäljestystä tai riistan noutamista. Ja koira on aina loistava seuralainen ja lenkkikaveri, rodusta riippumatta.

Tulet noin vain pilaamaan toisen ihmisen ilon uudesta koirastaan, josta ei itsellesi ole mitään haittaa. Minun mielestä tulisi olla onnellinen toisen puolesta, kun hän saa perheeseensä uuden, nelijalkaisen jäsenen.

Lue lisää

En ole tarkoittanut mitenkään pilata iloasi.Tuosta perimästä puoliksi sanon vielä,se ei mene niin,et voi kuvitella että sieltä syntyy luppakorvaisia pystykorvia,vaan se menee niinkuin ihmisissäkin,joku lapsista on äitinsä näköinen,toinen taas isänsä,ja kummatkin on silti oman tyyppisiään,yksilöitä.

sekaantuja... kirjoitti:

...Mutta edelleenkin jatkan, että se paljon liikuntaa ja aktivontia tarkoittaa nimenomaan yleesä todella paljon, ja monipuolista! Eivät ole mitään helpoimpia koiria. En halunnut arvostella rotua, vaan korostaa, ettää mixeissä yleensä tämä pystykorvaisuus todellakin näkyy.

En ole tavannut itse koskaan varsinaista ongelmapystäriä, taajamaolosuhteissa kun asutaan. Kivoja ja lempeitä koiria, mutta tarvitsevat itselleen ominaista toimintaa. Mitä muuten tarkoitat "turhaan omille teilleen". Meillä ainakin riiistavietti vie, jos pupu läheltä säntää. Ei sitä mikään pitele, onneksi ajohaukku kuuluu. Tämä olisi todella vaarallinen piirre, jos asuu vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla. Eikä koiran mielestä ainakaan ole trhaa, lähinnä se tuntuu ihmettelevän, miksi et ampunutkaan, kun oli hyvä ajo päällä. Paljolti riistaviettiä pystyy säätelemään, mutta itse en ainakaan ole sitä onnistunut täysin saamaan hallintaa. Kun pupu pinkaisee tai oikein mehukas teeri lentoon pyrähtää, niin koira ei kuule eikä näe mitään muuta. Tämä asia olisi erittäin tärkeää ymmärtää, jos pystäriä taikka sen miksiä halajaa... Se ei ole mikään irtipidettävä koira, ja vahvaa riistaviettiä on erittäin vaikea saada kuriin kokonaan.

Avaisitko siis hiukan tuota oikein kohtelun käsitettäsi. Meillä se on selkeät säännöt ja liikuntaa luonnossa paljon. Välillä fillarilenkkiä, ja siitä päivittäisliikunnasta ei todellakaan ole viisasta paljon tinkiä. On hieno ja ihana perhekoira. Mutta sopii ihmiselle, jolla on aikaa ja halua sen kanssa touhuta. TUnteja päivässä, eikä missään korttelikierroksilla tai tokossa. Liikunnan lisäksi se älykkäänä koiran haluaa oppia kaikkea muutakin, esimerkiksi temppujen opettelu on mieluisaa. Mutta koirana se on kyllä huomattavan "vaativa". Toki meillä myös on oppinut runsaaseen toimintaan, mutta en jaksa uskoa, että ongelmitta sopeutuisi sohvaperunan elämään. Tuo vanhakin, se juoksee vaikeuksitta 10-15 kilometriä. Fillarin kanssa. Mitä lujempaa, sen parempi. Se jaksaa juosta hangessa 3-5 tuntia, eikä väsy. Ihminen siinä kyl väsyy. Oikeastaan runsas luonnossa oleskelu on paras tapa sille, meillä myöskin jäljestää kuin kone, todella hankalatkin jäljet. Periaatteessa ilman isompaa koulutusta. Loistava koira, mutta ei sovi kyllä laiskemmalle ihmiselle. Koiralla ei ole käytännössä pakkasrajaa vastaan tullut, kylmänä talvena se vain kasvattaa tuuheamman tuskin, ja taas mennään. -28 ei ole syy olla lähtemättä tämän koiran kanssa lenkille:) Ikinä meillä ei ole koiralla tarhaa ollut, juoksulangassa se kyllä viihtyy, mutta on periaatteessa ihan täysin lemmikki. Ei metsästyskäytössä ole ollut. Nukkuu sohvalla, ja rakastaa ihmisten seuraa. On erittäin hellyydenkipeä tyyppi, ja jos istahtaa sohvalle telkkaria katselemaan, se on kärppänä paikalla. Sillä on omat suosikkiohjelmansakin, jonka tunnari saa sen välittömästi telkan eteen, vaikka ihmisiä ei olisikaan. Se rakastaa polkiisikoira Rexiä ja Pekkoa. Kun niitä tulee telkusta, se ei hievahda edes juomaan :)

Lue lisää

Kyllä seka spanieleiden että pystykorvien luonteet vaihtelevat nykypäivänä suuresti. Toivotaan nyt, että aloittajan koira kasvaa kiltiksi, vaikka tietysti liikuntaa ja aktivointia se tulee varmasti tarvitsemaan todella paljon. Mutta aloittaja sen sitten myöhemmin näkee, millainen koirastaan kasvaa :-) Tärkeintä on, ettei koira ole perusluonteeltaa kuinkaan vihainen.

sekaantuja... kirjoitti:

...Mutta edelleenkin jatkan, että se paljon liikuntaa ja aktivontia tarkoittaa nimenomaan yleesä todella paljon, ja monipuolista! Eivät ole mitään helpoimpia koiria. En halunnut arvostella rotua, vaan korostaa, ettää mixeissä yleensä tämä pystykorvaisuus todellakin näkyy.

En ole tavannut itse koskaan varsinaista ongelmapystäriä, taajamaolosuhteissa kun asutaan. Kivoja ja lempeitä koiria, mutta tarvitsevat itselleen ominaista toimintaa. Mitä muuten tarkoitat "turhaan omille teilleen". Meillä ainakin riiistavietti vie, jos pupu läheltä säntää. Ei sitä mikään pitele, onneksi ajohaukku kuuluu. Tämä olisi todella vaarallinen piirre, jos asuu vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla. Eikä koiran mielestä ainakaan ole trhaa, lähinnä se tuntuu ihmettelevän, miksi et ampunutkaan, kun oli hyvä ajo päällä. Paljolti riistaviettiä pystyy säätelemään, mutta itse en ainakaan ole sitä onnistunut täysin saamaan hallintaa. Kun pupu pinkaisee tai oikein mehukas teeri lentoon pyrähtää, niin koira ei kuule eikä näe mitään muuta. Tämä asia olisi erittäin tärkeää ymmärtää, jos pystäriä taikka sen miksiä halajaa... Se ei ole mikään irtipidettävä koira, ja vahvaa riistaviettiä on erittäin vaikea saada kuriin kokonaan.

Avaisitko siis hiukan tuota oikein kohtelun käsitettäsi. Meillä se on selkeät säännöt ja liikuntaa luonnossa paljon. Välillä fillarilenkkiä, ja siitä päivittäisliikunnasta ei todellakaan ole viisasta paljon tinkiä. On hieno ja ihana perhekoira. Mutta sopii ihmiselle, jolla on aikaa ja halua sen kanssa touhuta. TUnteja päivässä, eikä missään korttelikierroksilla tai tokossa. Liikunnan lisäksi se älykkäänä koiran haluaa oppia kaikkea muutakin, esimerkiksi temppujen opettelu on mieluisaa. Mutta koirana se on kyllä huomattavan "vaativa". Toki meillä myös on oppinut runsaaseen toimintaan, mutta en jaksa uskoa, että ongelmitta sopeutuisi sohvaperunan elämään. Tuo vanhakin, se juoksee vaikeuksitta 10-15 kilometriä. Fillarin kanssa. Mitä lujempaa, sen parempi. Se jaksaa juosta hangessa 3-5 tuntia, eikä väsy. Ihminen siinä kyl väsyy. Oikeastaan runsas luonnossa oleskelu on paras tapa sille, meillä myöskin jäljestää kuin kone, todella hankalatkin jäljet. Periaatteessa ilman isompaa koulutusta. Loistava koira, mutta ei sovi kyllä laiskemmalle ihmiselle. Koiralla ei ole käytännössä pakkasrajaa vastaan tullut, kylmänä talvena se vain kasvattaa tuuheamman tuskin, ja taas mennään. -28 ei ole syy olla lähtemättä tämän koiran kanssa lenkille:) Ikinä meillä ei ole koiralla tarhaa ollut, juoksulangassa se kyllä viihtyy, mutta on periaatteessa ihan täysin lemmikki. Ei metsästyskäytössä ole ollut. Nukkuu sohvalla, ja rakastaa ihmisten seuraa. On erittäin hellyydenkipeä tyyppi, ja jos istahtaa sohvalle telkkaria katselemaan, se on kärppänä paikalla. Sillä on omat suosikkiohjelmansakin, jonka tunnari saa sen välittömästi telkan eteen, vaikka ihmisiä ei olisikaan. Se rakastaa polkiisikoira Rexiä ja Pekkoa. Kun niitä tulee telkusta, se ei hievahda edes juomaan :)

Lue lisää

Jos sekarotuisessa koirassa saattaa molempien vanhempien vietit voimistua tai toisen vanhemman vietit kokonaan puuttua, niin onko se mahdollista, että molempien vanhempien vietit kokonaan puuttuvat ? Jos vain toisen saattaa puuttua, niin kai kummankin saattaa myös puuttua ? Onko esimerkiksi mahdollista, että kaksi suomenajokoiravaliota saa täysin metsästysvietittömiä jälkeläisiä, joilla on kumminkin paimennusvietti ? Jos metsästys- ja vahtivietit voivat jälkeläisiltä vanhemmistaan voimistua, niin kai vanhempien lähes puutteellinen paimenviettikin voi voimistua jälkeläisiinsä voimakkaiksi ?

ööööbbbbbrrrrr kirjoitti:

Jos sekarotuisessa koirassa saattaa molempien vanhempien vietit voimistua tai toisen vanhemman vietit kokonaan puuttua, niin onko se mahdollista, että molempien vanhempien vietit kokonaan puuttuvat ? Jos vain toisen saattaa puuttua, niin kai kummankin saattaa myös puuttua ? Onko esimerkiksi mahdollista, että kaksi suomenajokoiravaliota saa täysin metsästysvietittömiä jälkeläisiä, joilla on kumminkin paimennusvietti ? Jos metsästys- ja vahtivietit voivat jälkeläisiltä vanhemmistaan voimistua, niin kai vanhempien lähes puutteellinen paimenviettikin voi voimistua jälkeläisiinsä voimakkaiksi ?

Lue lisää

Suomenajokoirankaan en jaksa uskoa saavan kokonaan vietittömiä pentuja, mutta sellaisia varmasti, että niistä ei ole välttämättä kunnolla siihen työhön, mihin ne on jalostettu. Mutta sekin vietti voi olla kuitenkin niin vahva, ettei se ole kokonaan sohvakoirana onnellinen. Viettiin voi myöskin vaikuttaa, eli omistaja joko rohkaisee sitä viettien mukaiseen toimintaan tai sitten pyrkii vaimentamaan viettiä. Niiden olemassaolo kuitenkin on tosiasia, joka on hyvä ymmärtää. En ole itse koskaan tavannut vietitöntä ajokoiraa. Mutta vietin voimakkuudessa tosiaan on eroja. Paimenkoirissakaan en muista nähneeni kokonaan paimennusvietitöntä koiraa. Paimenkoirille vaan on helpompi (oma mielipiteeni siis vain)järjestää sitä korvaavaa toimintaa, mutta esimerkiksi, jos koira turhautuu tulee usein paimenvietti esille sielläkin. Meillä on kuitenkin paimenet saaneet "omana työnään" osallistua perheen toimiin, ja esimerkiksi ovat luontaisesti lapsia paimentaneet kun omalla pihalla ulkoillaan. Remmilenkilläkin pyrkivät seuraamaan tarkkaan, että jokainen pysyy mukana.

Luultavasti suurin merkitys on sillä, miten pentuvaiheessa koiran annetaan toimia. Pätee myöskin toisinpäin, eli esimerkiksi monilta noutajilta kielletään sille luontainen taipumus tuoda esineitä pentuna. Ja sen kun kieltää, joutuu sen uudestaan opettelemaan, jos aikoo koiran kanssa lintumetsällä käydä.

Periaatteessa kai jalostuksessa voi käydä miten vaan. Mutta täydelliseen riistavietittömyyteen en jaksa uskoa. Näissä mikseissä asia on vielä enemmän arvoitus. Itselähtisin siitä, että varautuisin vietin olemassa oloon. Ja jatkosuunnitelmat sitten määräävät, miten siihen suhtautuu, haluaako sitä vahvistaa vai heikentää. Itse kuitenkin kannustaisin myöskin käyttämään sitä hyväkseen soveltuvin osin. Esimerkiksi aloittajan tapauksessa voi olla, että koira on todellinen mestari nenänkäyttäjä, ja tätä sille kannattaa tarjota.

En siis todellakaan ole jalostuksen ja genetiikan asiantuntija. Vastaukseni siis tulee asettaa siihen valoon. Voin toki olla väärässä, mutta moista kummajaista en ole koskaan tavannut kuin täysin vietitön metsästyskoira. Edes niissä, joita seurakoirina nykyään enimmäkseen pidetään, ja joiden vanhemmillakaan ei ole käyttötaustaa.

.............. kirjoitti:

Suomenajokoirankaan en jaksa uskoa saavan kokonaan vietittömiä pentuja, mutta sellaisia varmasti, että niistä ei ole välttämättä kunnolla siihen työhön, mihin ne on jalostettu. Mutta sekin vietti voi olla kuitenkin niin vahva, ettei se ole kokonaan sohvakoirana onnellinen. Viettiin voi myöskin vaikuttaa, eli omistaja joko rohkaisee sitä viettien mukaiseen toimintaan tai sitten pyrkii vaimentamaan viettiä. Niiden olemassaolo kuitenkin on tosiasia, joka on hyvä ymmärtää. En ole itse koskaan tavannut vietitöntä ajokoiraa. Mutta vietin voimakkuudessa tosiaan on eroja. Paimenkoirissakaan en muista nähneeni kokonaan paimennusvietitöntä koiraa. Paimenkoirille vaan on helpompi (oma mielipiteeni siis vain)järjestää sitä korvaavaa toimintaa, mutta esimerkiksi, jos koira turhautuu tulee usein paimenvietti esille sielläkin. Meillä on kuitenkin paimenet saaneet "omana työnään" osallistua perheen toimiin, ja esimerkiksi ovat luontaisesti lapsia paimentaneet kun omalla pihalla ulkoillaan. Remmilenkilläkin pyrkivät seuraamaan tarkkaan, että jokainen pysyy mukana.

Luultavasti suurin merkitys on sillä, miten pentuvaiheessa koiran annetaan toimia. Pätee myöskin toisinpäin, eli esimerkiksi monilta noutajilta kielletään sille luontainen taipumus tuoda esineitä pentuna. Ja sen kun kieltää, joutuu sen uudestaan opettelemaan, jos aikoo koiran kanssa lintumetsällä käydä.

Periaatteessa kai jalostuksessa voi käydä miten vaan. Mutta täydelliseen riistavietittömyyteen en jaksa uskoa. Näissä mikseissä asia on vielä enemmän arvoitus. Itselähtisin siitä, että varautuisin vietin olemassa oloon. Ja jatkosuunnitelmat sitten määräävät, miten siihen suhtautuu, haluaako sitä vahvistaa vai heikentää. Itse kuitenkin kannustaisin myöskin käyttämään sitä hyväkseen soveltuvin osin. Esimerkiksi aloittajan tapauksessa voi olla, että koira on todellinen mestari nenänkäyttäjä, ja tätä sille kannattaa tarjota.

En siis todellakaan ole jalostuksen ja genetiikan asiantuntija. Vastaukseni siis tulee asettaa siihen valoon. Voin toki olla väärässä, mutta moista kummajaista en ole koskaan tavannut kuin täysin vietitön metsästyskoira. Edes niissä, joita seurakoirina nykyään enimmäkseen pidetään, ja joiden vanhemmillakaan ei ole käyttötaustaa.

Lue lisää

...että juuri >>minun>> mielestäni. On vanhempien geenit. Esimerkiksi emän metsästysvietin voimakkuus riippuu siitä, millainen on isän metsästysvietin voimakkuus. Jos emällä on voimakas metsästysvietti, mutta isällä mitätön, niin isän mitätön metsästysvietti heikentää jälkeläisten metsästysviettiä siitä millainen se emällään on. Mutta koska emällä metsästysvietti oli voimakas, niin pentujen metsästysvietti ei ole isänsä metsästysvietin tavoin kumminkaan mitätön. Se on geenimutaatiota, eli vanhempien geenien jakautumista.

Toki se on myös tottumis-/ sopeutumisasia, eli koirat oppivat pentuina tietyn laisiin elämäntapoihin/ -tyyleihin.

Mutta oma käsitykseni tämä.