Itsemurha

Olen käynyt 6 vuotta erilaisten psykologien jne luona ja ollut 2 vuotta terapiassa. Minulla on myös lääkitys masennukseen.

Joten, kiitos paljon, :) mutta kokeiltu on. Ja olen ihan tosissani.

Pikkukontiainen kirjoitti:

Olen käynyt 6 vuotta erilaisten psykologien jne luona ja ollut 2 vuotta terapiassa. Minulla on myös lääkitys masennukseen.

Joten, kiitos paljon, :) mutta kokeiltu on. Ja olen ihan tosissani.

Lue lisää

Pikkukontiainen, olet todella kypsä ikäiseksi, varsinkin kirjoitustyylisi ja sanavalintasi osoittavat sen...

Minä en henk.kohtasesti usko noihin masennuslääkkeisiin, niistä kuulemma masentuu lisää. Ja jos terapeuttisi terapoi sinua vain niin, että kirjoittaa masennuslääkkeitä, niin se on anteeksiantamatonta.

Jos olet todella noin nuori, niin lääkkeiden käyttö vaikuttaa vielä kummallisemmalta.

Mitenköhä olisi, olisiko sun terveellistä muuttaa elinympäristöä, ei se että vanhempasi ja veljesi ovat "parantuneet" vie pois sitä pahaa, mitä olet heidän taholtaan saanut kokea.

Olisiko sinulla jotkut sukulaiset, isovanhemmat, kummit tai tädit/ sedät, joiden luona voisi asua pari vuotta? Voisi olla tervehdyttävää.

apuliina kirjoitti:

Pikkukontiainen, olet todella kypsä ikäiseksi, varsinkin kirjoitustyylisi ja sanavalintasi osoittavat sen...

Minä en henk.kohtasesti usko noihin masennuslääkkeisiin, niistä kuulemma masentuu lisää. Ja jos terapeuttisi terapoi sinua vain niin, että kirjoittaa masennuslääkkeitä, niin se on anteeksiantamatonta.

Jos olet todella noin nuori, niin lääkkeiden käyttö vaikuttaa vielä kummallisemmalta.

Mitenköhä olisi, olisiko sun terveellistä muuttaa elinympäristöä, ei se että vanhempasi ja veljesi ovat "parantuneet" vie pois sitä pahaa, mitä olet heidän taholtaan saanut kokea.

Olisiko sinulla jotkut sukulaiset, isovanhemmat, kummit tai tädit/ sedät, joiden luona voisi asua pari vuotta? Voisi olla tervehdyttävää.

Lue lisää

Joo no 13 kesäinenhän minä vasta olen, eli tosi nuori.

Menisin ilomielin asumaan jonnekin muualle, (olisin jo mennyt), jos voisin. Äidin puolelta isovanhempani vihaavat minua, en tiedä miksi, samoin tätini perheineen jotka nyt asuvat muutenkin Italiassa... Tätini on siis suomalainen, mutta nai italialaisen miehen.
Isän puolelta kaikki ovat kuolleet, enkä itse isän luo voi mennä asumaan... En ole edes kysynyt, koska näen, ettei hänestä ole nyt huolehtimaan kouluikäisestä lapsesta.

Mutta ideasi oli kyllä tosi hyvä. :D Käyn kylläkin silloin tällöin tukiperheen luona Hyvinkäällä, (asun siis Espoossa), että se saa nyt kelvata.

Kiitos vastauksestasi. ^^

avohoitopotilas on vailla huomioo.

perapervo777 kirjoitti:

avohoitopotilas on vailla huomioo.

Sinä olet se avohoitopotilas ja sinulla on asiat huonosti. Miksi sinut aina hylätään?

Joo no siis oli aika raju lapsuus, vanhemmat hakkasi ja riehui. Isoveli pahoinpiteli kavereittensa kanssa ja nöyryytti muutenkin mm. pakottamalla olemaan alasti kavereittansa edessä ja kun olin tokalla luokalla, hän hyväksikäytti minua. 3 Vuotta minua kiusattiin ja aina sai pelätä kotona.
Nyt vanhempani ovat eronneet eivätkä juo, veljeni on saanut apua ja minulla on kavereita... Mutta myös ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus, ja olen tosi itsetuhoinen tietenkin ne muistot. Vanhempani eivät tiedä minun ja veljen välisistä tapahtumista.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa päiväkoti-ikäisenä, koska olin niin stressaantunut kotona.

Nyt olen 13-vuotias, eli tosi nuori päättämään elänkö vai en, mutta olen aika kuitti. Tukahdutan omia muistojani ja pahaa oloani lähinnä kuuntelemalla muita joilla on vaikeaa, mm. pidän kahta masentunutta kaveriani kirjaimellisestii elossa. Tulevaisuus ei oikein kiinnosta ja koulussa saan ahdistuskohtauksia.

Surullista sinällään, kaikki sanovat että olen ikäistäni kypsempi ja tosi lahjakas ja (muka) kaunis. No joo, vitut minä siitä.
Kiitos jos jaksoit(te) lukea loppuun asti. :D

Pikkukontiainen kirjoitti:

Joo no siis oli aika raju lapsuus, vanhemmat hakkasi ja riehui. Isoveli pahoinpiteli kavereittensa kanssa ja nöyryytti muutenkin mm. pakottamalla olemaan alasti kavereittansa edessä ja kun olin tokalla luokalla, hän hyväksikäytti minua. 3 Vuotta minua kiusattiin ja aina sai pelätä kotona.
Nyt vanhempani ovat eronneet eivätkä juo, veljeni on saanut apua ja minulla on kavereita... Mutta myös ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus, ja olen tosi itsetuhoinen tietenkin ne muistot. Vanhempani eivät tiedä minun ja veljen välisistä tapahtumista.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa päiväkoti-ikäisenä, koska olin niin stressaantunut kotona.

Nyt olen 13-vuotias, eli tosi nuori päättämään elänkö vai en, mutta olen aika kuitti. Tukahdutan omia muistojani ja pahaa oloani lähinnä kuuntelemalla muita joilla on vaikeaa, mm. pidän kahta masentunutta kaveriani kirjaimellisestii elossa. Tulevaisuus ei oikein kiinnosta ja koulussa saan ahdistuskohtauksia.

Surullista sinällään, kaikki sanovat että olen ikäistäni kypsempi ja tosi lahjakas ja (muka) kaunis. No joo, vitut minä siitä.
Kiitos jos jaksoit(te) lukea loppuun asti. :D

Lue lisää

ja siitä varmaan johtuu ongelmasi. Olet kovin nuori, mutta vaikutat järkevältä ja miellyttävältä kaverilta. Niin, paitsi tuo itsemurhan suunnittelu ei oikeastaan ole järkevää, mutta tilanteessasi sekin on ymmärrettävää. Mutta sovitaanko, että lopetat sen miettimisen ja alatkin suunnitella sitä, miten löytäisit tien pois umpikujastasi.
Ensimmäinen asia mitä sinuna tekisin, olisi se, että pyrkisit antamaan anteeksi niille ihmisille, jotka ovat sinua kaltoin kohdelleet. Sillä me ihmiset olemme vajavaisia, teemme virheitä ja olemme usein julmia lähimmäisillemme. Anteeksianto vapauttaa sinut katkeruudesta, jota saatat tuntea heitä kohtaan.
Kirjoitit,että - "kuuntelemalla muita joilla on vaikeaa, mm. pidän kahta masentunutta kaveriani kirjaimellisesti elossa".- Sinulla on siinä tärkeä tehtävä auttaessasi toisia vaikeuksissa olevia - älä jätä heitä. -He tarvitsevat sinua.- Samoin vanhempasi, veljesi ja muut läheisesi.
Vaikka nyt kaikki saattaa tuntua toivottomalta, tulee vielä päivä, kun elämä
on elämisen arvoista. -Ole sitkeä. - Olet älykäs nuori, sinulla on hyvät edellytykset vaikka mihin, kunhan selviät tästä vakavasta kriisistäsi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia huomiseen.

(Jatkathan kirjoittelua tänne.)

yx huolestunut kirjoitti:

ja siitä varmaan johtuu ongelmasi. Olet kovin nuori, mutta vaikutat järkevältä ja miellyttävältä kaverilta. Niin, paitsi tuo itsemurhan suunnittelu ei oikeastaan ole järkevää, mutta tilanteessasi sekin on ymmärrettävää. Mutta sovitaanko, että lopetat sen miettimisen ja alatkin suunnitella sitä, miten löytäisit tien pois umpikujastasi.
Ensimmäinen asia mitä sinuna tekisin, olisi se, että pyrkisit antamaan anteeksi niille ihmisille, jotka ovat sinua kaltoin kohdelleet. Sillä me ihmiset olemme vajavaisia, teemme virheitä ja olemme usein julmia lähimmäisillemme. Anteeksianto vapauttaa sinut katkeruudesta, jota saatat tuntea heitä kohtaan.
Kirjoitit,että - "kuuntelemalla muita joilla on vaikeaa, mm. pidän kahta masentunutta kaveriani kirjaimellisesti elossa".- Sinulla on siinä tärkeä tehtävä auttaessasi toisia vaikeuksissa olevia - älä jätä heitä. -He tarvitsevat sinua.- Samoin vanhempasi, veljesi ja muut läheisesi.
Vaikka nyt kaikki saattaa tuntua toivottomalta, tulee vielä päivä, kun elämä
on elämisen arvoista. -Ole sitkeä. - Olet älykäs nuori, sinulla on hyvät edellytykset vaikka mihin, kunhan selviät tästä vakavasta kriisistäsi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia huomiseen.

(Jatkathan kirjoittelua tänne.)

Lue lisää

Kiitos sanoistasi. :)
Minulla onkin kaksi vaihtoehtoa. Elämä ja kuolema. Toisella on kivisempi tie mutta onnellinen loppu, toinen on helppo ja poistaa tuskat, mutta myös ilon. Laiskana ihmisenä olen antanut enemmän arvoa jälkimmäiselle...

Mutta siis, kiitos vielä kerran vastauksestasi. Lupaan harkita vielä. :D

perapervo777 kirjoitti:

avohoitopotilas on vailla huomioo.

Siis mikä on provo? Joku aivohoitopotilas..? :O

Pikkukontiainen kirjoitti:

Joo no siis oli aika raju lapsuus, vanhemmat hakkasi ja riehui. Isoveli pahoinpiteli kavereittensa kanssa ja nöyryytti muutenkin mm. pakottamalla olemaan alasti kavereittansa edessä ja kun olin tokalla luokalla, hän hyväksikäytti minua. 3 Vuotta minua kiusattiin ja aina sai pelätä kotona.
Nyt vanhempani ovat eronneet eivätkä juo, veljeni on saanut apua ja minulla on kavereita... Mutta myös ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus, ja olen tosi itsetuhoinen tietenkin ne muistot. Vanhempani eivät tiedä minun ja veljen välisistä tapahtumista.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa päiväkoti-ikäisenä, koska olin niin stressaantunut kotona.

Nyt olen 13-vuotias, eli tosi nuori päättämään elänkö vai en, mutta olen aika kuitti. Tukahdutan omia muistojani ja pahaa oloani lähinnä kuuntelemalla muita joilla on vaikeaa, mm. pidän kahta masentunutta kaveriani kirjaimellisestii elossa. Tulevaisuus ei oikein kiinnosta ja koulussa saan ahdistuskohtauksia.

Surullista sinällään, kaikki sanovat että olen ikäistäni kypsempi ja tosi lahjakas ja (muka) kaunis. No joo, vitut minä siitä.
Kiitos jos jaksoit(te) lukea loppuun asti. :D

Lue lisää

Moi,
Mulla on kokemusta sekä alkoholistikodista sekä kiusaamisesta. Sinun elämäsi on ollut tosi rankkaa, mutta kuulostat 13 vuotiaaksi todella kypsältä ja fiksulta. Älä luovuta vielä.
Tulee olemaan vielä rankkoja aikoja, mutta vuodet tuo myös hyviä asioita. Rakkautta ja menestystä jos niin haluat.

Mä luulin lapsena ja nuorena, että elämä on vaikeaa ja kauheaa ja olikin suuri yllätys aikuistuttua tajuta, ettei se niin ole. Aikuisena kun on itse vastuussa itsestään, eikä tarvitse olla muiden armoilla. Voit opiskella mitä haluat ja mikä parasta, voit ihan itse päättää minkälaisten ihmisten kanssa vietät aikaa, esim haalitko ympärillesi päihdeongelmaisia ja empatiakyvyttömiä loisia vai luotko itsellesi ikään kuin uuden rakastavan perheen hankkimalla ymmärtäväisiä ja rakastamiseen kykeneviä ihmisiä ympärillesi.
Toki sellaisten ihmisten löytäminen vie aikaa ja monesti sitä erehtyykin. Tärkeintä on, että yrität realistisesti kuunnella sydämesi ääntä, tehdä elämästä JUURI sellaisen kuin itse haluat ja tekemällä sopivasti uhrauksia sen eteen.

Halaus*

Ensin hieman kivuliasta, kun vettä henkeen joutuu vetämään, mutta sen jälkeen autuas ja hyvä olo. Toinen helppo tapa on tietysti rauhoittavat lääkkeet.

No joo, joutuisin tiputukseen ja pakkohoitoon aika nopeasti, ehkä jopa pehmustettuun huoneeseen, mutta muuten hyvä. :'D
Kiitos vastauksestasi.

iisiä... kirjoitti:

Ensin hieman kivuliasta, kun vettä henkeen joutuu vetämään, mutta sen jälkeen autuas ja hyvä olo. Toinen helppo tapa on tietysti rauhoittavat lääkkeet.

MMm.. Hukkumisidea kuulostaa hyvältä. Kiitos paljon! :DD

Pikkukontiainen kirjoitti:

No joo, joutuisin tiputukseen ja pakkohoitoon aika nopeasti, ehkä jopa pehmustettuun huoneeseen, mutta muuten hyvä. :'D
Kiitos vastauksestasi.

Moi,
Ethän ole vielä tehnyt itsellesi mitään, mitä edellä sinua yllytetään tekemään? En tiedä oletko provo vai oikeasti 13-vuotias, mutta koska pitää pystyä luottamaan ihmiseen ja siihen, mitä hän sanoo, oletan kirjoittavani 13-vuotiaalle, tasan saman ikäiselle, kuin oma lapseni on.
Älä anna periksi! Jokainen on varmasti elämässään kokemut yhtä ja toista, niin minäkin tähän ikään.
Sinun ikäisenäsi kävin kovia kasvukipuja itseni kanssa ja kärsin unettomuudesta. Unettomuus meni niin pitkälle, että todellisuus ja unimaailma sekoittuivat. Koin myös ahdistavana vanhempien avioeron.Mikään ei tuntunut miltään. Oli tyhjä olo.
Olen kokemut lastenkodin, ahdistuksen, tunteen, että kukaan ei välitä. Vieläkin joskus unissani näen painajaisena lapsuuteni ja sen pienuuden, mitä suuren maailman paineet pienessä lapsessa aiheutti.
Mutta, elämässä on toivoa. Nyt minulla on perhe, ja voin antaa omille lapsilleni sitä rakkautta, mitä itse jäin paitsi.
Älä lapsi hyvä luovuta, vaan ota kaikki vastoinkäymiset kokemuksina ja vahvuutenasi. Tarvitset jokaista huonoa kokemustasi kasvussasi aikuisuuteen. Se tekee sinusta vahvemman, kuin mitä olisitkaan.
Ja se on jo yksi vahvuuden merkki, että kirjoitit tänne. Tiedät, että selviät voittajana ja voit olla myös tukena muille tukea tarvitseville.
Älä haaskaa elämääsi vaan elä ja anna elää. Maailmalla on paljon ikäisiäsi lapsia, jotka antaisivat mitä vaan siitä hyvästä, että saisivat elää.
Elämällä on myös paljon annettavaa sinulle, ota se vastaan, et kadu.

minä vaan kirjoitti:

Moi,
Ethän ole vielä tehnyt itsellesi mitään, mitä edellä sinua yllytetään tekemään? En tiedä oletko provo vai oikeasti 13-vuotias, mutta koska pitää pystyä luottamaan ihmiseen ja siihen, mitä hän sanoo, oletan kirjoittavani 13-vuotiaalle, tasan saman ikäiselle, kuin oma lapseni on.
Älä anna periksi! Jokainen on varmasti elämässään kokemut yhtä ja toista, niin minäkin tähän ikään.
Sinun ikäisenäsi kävin kovia kasvukipuja itseni kanssa ja kärsin unettomuudesta. Unettomuus meni niin pitkälle, että todellisuus ja unimaailma sekoittuivat. Koin myös ahdistavana vanhempien avioeron.Mikään ei tuntunut miltään. Oli tyhjä olo.
Olen kokemut lastenkodin, ahdistuksen, tunteen, että kukaan ei välitä. Vieläkin joskus unissani näen painajaisena lapsuuteni ja sen pienuuden, mitä suuren maailman paineet pienessä lapsessa aiheutti.
Mutta, elämässä on toivoa. Nyt minulla on perhe, ja voin antaa omille lapsilleni sitä rakkautta, mitä itse jäin paitsi.
Älä lapsi hyvä luovuta, vaan ota kaikki vastoinkäymiset kokemuksina ja vahvuutenasi. Tarvitset jokaista huonoa kokemustasi kasvussasi aikuisuuteen. Se tekee sinusta vahvemman, kuin mitä olisitkaan.
Ja se on jo yksi vahvuuden merkki, että kirjoitit tänne. Tiedät, että selviät voittajana ja voit olla myös tukena muille tukea tarvitseville.
Älä haaskaa elämääsi vaan elä ja anna elää. Maailmalla on paljon ikäisiäsi lapsia, jotka antaisivat mitä vaan siitä hyvästä, että saisivat elää.
Elämällä on myös paljon annettavaa sinulle, ota se vastaan, et kadu.

Lue lisää

Nah, ei olisi mitään järkeä valehdella internetissä... Siis mitä minä saisin tästä ketjusta irti, jos on olisi kuka sanon olevani? :'D No joo, ihmiset on välillä outoja, täytyy myöntää...

Asiaan.
Sinäkään et ole näköjään vähällä päässyt. :/ Mutta ajatella, että olet selvinnyt aikuiseksi asti ja sinulla on perhekin! Täytyy nostaa hattua sinulle! :D

Kiitos vastauksestasi. :) Se oli rohkaisevaa luettavaa.

Itse sain 2 adrenaliinipiikkiä ensiapuun shokissa. Se pelasti henkeni.