En tahdo valittaa, tahdon pyytää apua. En tahdo sääliä, vain vastauksia. Olkaa kilttejä vastatkaa ja auttakaa.
Olen päässyt pisteeseen, jossa olen saanut jo apua. Ainakin vähän. Olen 13 vuotias tyttö, apua.
1. Kaikki alkoi siitä kun rupesin toivomaan lohdutusta, rakkautta, huomiota naisopettajilta. Tämä on jatkunut tähän saakka, mutta asiasta on vaikea puhua enkä ole siitä monelle kertonut. Mistä tuo johtuu? Ainakun nään tietyn opettajan, katse jää tuijottamaan ja sydän hakkaa. Jotenkin musta tuntuu että etsin "äitiä". En ole adoptoitu, mulla on perhe joka on hyvä, mutta miksi kaipaan rakkauttaa toiselta äitihahmolta? Nämä tilanteet masentavat ja ahdistavat minua. Lisäksi ne pilaavat joka kerta päiväni ja varmasti lyhentävät elämää. APUA!
2. Join yhtenä päivänä kouluun, ja olin kännissä koko aamupäivän. Luulen että yksi naisopettaja huomasi minut ainakin vähän, ellen kuvittellut koko juttua. Kaverit vei kuraattorille, ja siellä sitten itkin ja kerroin asioita, mutta kaikkea muuta paitsi tuota naisopettja juttua, en ole siihen vielä valmis.
3. Viiltelen nykyään, en pahasti mutta näkyvästi. Aion vetää perjantaina tunnilla yhen haavan niin opettajat varmaan huomaa että en ole kunnossa. Niiden on pakko. Viillän sitten ranteen auki ja pääsen sairaalaan, ehkä kuolenkin. Anteeksi tuosta, mutta en kaipaa kommenteja siitä, että olen taas yksi ihminen joka tekee itsarin.
4. Kuten kerroin sain kuraattorilta apua, tapaan ensi viikolla jotain tyyppejä. Mutta miten voisin kertoa tuosta naisopettaja jutusta? En osaa kertoa siitä itse tai selittää mitään. Miten se loppuu. Kun nään tietyn nnaisopettajan oplvet notkahtaa, sydän hakkaa, tuijotan, haaveilen, jännityn, samalla päivä on pilalla. Vähän kuin olisin ihastunut, mutta ei en usko että se on sitä. Eihän.
A-P-U-A! Auttakaa mua, jos et edes osaa niin sano jotain, tarvitsen neuvoja selviytyäkseni, en itsemurhaan. Tahdon vain hyvän elämän. Apua.
Olen päässyt pisteeseen, jossa olen saanut jo apua. Ainakin vähän. Olen 13 vuotias tyttö, apua.
1. Kaikki alkoi siitä kun rupesin toivomaan lohdutusta, rakkautta, huomiota naisopettajilta. Tämä on jatkunut tähän saakka, mutta asiasta on vaikea puhua enkä ole siitä monelle kertonut. Mistä tuo johtuu? Ainakun nään tietyn opettajan, katse jää tuijottamaan ja sydän hakkaa. Jotenkin musta tuntuu että etsin "äitiä". En ole adoptoitu, mulla on perhe joka on hyvä, mutta miksi kaipaan rakkauttaa toiselta äitihahmolta? Nämä tilanteet masentavat ja ahdistavat minua. Lisäksi ne pilaavat joka kerta päiväni ja varmasti lyhentävät elämää. APUA!
2. Join yhtenä päivänä kouluun, ja olin kännissä koko aamupäivän. Luulen että yksi naisopettaja huomasi minut ainakin vähän, ellen kuvittellut koko juttua. Kaverit vei kuraattorille, ja siellä sitten itkin ja kerroin asioita, mutta kaikkea muuta paitsi tuota naisopettja juttua, en ole siihen vielä valmis.
3. Viiltelen nykyään, en pahasti mutta näkyvästi. Aion vetää perjantaina tunnilla yhen haavan niin opettajat varmaan huomaa että en ole kunnossa. Niiden on pakko. Viillän sitten ranteen auki ja pääsen sairaalaan, ehkä kuolenkin. Anteeksi tuosta, mutta en kaipaa kommenteja siitä, että olen taas yksi ihminen joka tekee itsarin.
4. Kuten kerroin sain kuraattorilta apua, tapaan ensi viikolla jotain tyyppejä. Mutta miten voisin kertoa tuosta naisopettaja jutusta? En osaa kertoa siitä itse tai selittää mitään. Miten se loppuu. Kun nään tietyn nnaisopettajan oplvet notkahtaa, sydän hakkaa, tuijotan, haaveilen, jännityn, samalla päivä on pilalla. Vähän kuin olisin ihastunut, mutta ei en usko että se on sitä. Eihän.
A-P-U-A! Auttakaa mua, jos et edes osaa niin sano jotain, tarvitsen neuvoja selviytyäkseni, en itsemurhaan. Tahdon vain hyvän elämän. Apua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ole rohkea, PUHU KAIKISTA ASIOISTA vaikka ammattiauttajille ellet uskalla puhua vanhemmillesi tai kuraattorille, niin mielesi keventyy ja selkeytyy, saat neuvoja muiltakin asiantuntijoilta esim. terapeutilta tai mene sitten lääkäriasemalle tai seurakuntaan esim. jonkun nuorisotyöntekijän luokse. Rukouskin auttaa, jos uskot Jumalaan!
Sanoit tapaavasi "jotain tyyppejä" kuraattorikäynnin pohjalta - mitä ihmisiä nuo ovat?
Ehkä sinun olisi hyvä päästä jonkun psykiatrisen puolen ammatti-ihmisen puheille, psykologin tai psykiatrin. Ehkä olisi hyvä puhua tästä sen kuraattorin kanssa, hän voisi tarvittaessa auttaa ajan saamisessa. Psykologille/psykiatrille voisit puhua noista kaikista asioistasi; heillä on vaitiolovelvollisuus ja ovat tottuneet käsittelemään tällaisia asioita. Et varmasti ole ainoa, joka niistä kärsii.
Ei kannata etsiä apua ja huomiota itseäsi satuttamalla. Hankkiudu ennemmin puhumaan asioista jonkun luotettavan ihmisen kanssa.
No siis, ne tyypit tulee jostain sairaalasta. Se on sillai, et mun ei tartte saada mitään lähetettä, en ole asiakas missään. Vaan mua tullaan sinne koululle tapaamaan, niin säilyy mulle helpompana.
Mut se kertominen on niin vaikeata, kun en halua vielä jättää tätä naisopettaja vaihetta taakseni. Tai haluan, mutta... Haluan edelleen huomiota, mutta jos kerron kuraattorille... Ongelma voi parantua, ja sitte huomio jää. Siis jotenki sillee et tilanne helpottuu, ja sitten en viiltele itseäni ja ne opet ei tuu koskaan huomaa mitään. Mulle riittää vaan että ne puhuu mulle ja auttaa, jaja... Ymmärrättekö? Tarvitsen sitä välittämistä. Vähän hankalasti selitetty. Oon ruvennu miettimään uudeleen juomista. Silloin open on PAKKO huomata.
opettajaan, samaa sukupuoltakin olevaan, on erittäin yleistä iässäsi. Itseäsi sinä autat jos kerrot asiasta
No sinulla on ilmeisimmin huolia liittyen siihen, että tulet huomioiduksi ja sinusta välitetään. Ne ei kuitenkaan korjaannu sillä, että yrität herättää ihmisten huomiota satuttamalla itseäsi. Parhaiten varmasti auttaa, kun saat puhua jonkun luotettavan ihmisen kanssa asioista, jotka tuntuu vaikeilta. Hyvässä, suorassa kanssakäymisessä saat huomiota, voit ilmaista ajatuksiasi ja tunteitasi, ne kohdataan ja sinua kuunnellaan. Sellaisen keskustelun tarkoituksena ei ole siirtää tunteitasi ja tarpeitasi mihinkään sivuun vaan nimenomaan kohdata ne ja käydä niitä läpi.
Minua pelottaa kertoa... SE oikeasti pelottaa.
Nyt siihen ensimmäiselle käynnille tulee toinen vanhemmistani mukaan ja silloin en kyllä todellakaan aio kertoa mitään. Mutta sitten kun saan olla yksin niin asiat muuttuvat.
Entä jos en jaksa uskoa asioiden muuttumiseen. Ehkä olisi helpompi vain... - No asiasta toiseen, mistä tuo "huomion haku" johtuu. Kun ei kaikki tunne näin? Jonkun on pakko tietää, yrittää selittää.
Sinulla on kuule tyttö asiat vielä hyvin, kun tiedät syyn juomiselle ja viiltelyllesi ja se oikeastaan ole tuon kummoisesmpi. Oletko koskaan ajatellut ikäisiäsi joilla murheen ovat erilaisia ja tilanne muuten sama,silti he puhuvat. Raiskauksen uhrit ja muut, siinä on ihmiset joilla oikea syy viillellä. En vähättele ongelmaasi, mutta tuosta voin varmasti sanoa että kannattaa suoraan puhua asiat halki.
Muista että tämänpäiväiset tekosi seuraavat sinua elämässäsi loppuun asti. Jos viillät ranteet auki ja joudut sairaalaan,sieltä pään hoitoon. Meinaatko että se ei vaikuta loppu elämääsi saatika mitä tietoihisi siitä jää.
Voin omasta kokemuksestani kertoa. Olen viiltänyt kaksikertaa ranteeni auki, ekalla kertaa sen takia että en kestänyt kun pikkusiskoni raiskattiin ja toisella kertaa äitini yritti itsemurhaa. Paine kasvoi liian suureksi takaraivossa ja tein sen mitä monet, Viilsin ranteet ja pahasti. Jouduin tikattavaksi ja mielenterveystoimiston listoille. Sosiaali viranomaiset kävivät meillä kotona siihen asti kun muuten pois 17vuotiaana. 19 vuotiaana sain lapsen ja sosiaalityön tkijät kävivät kaksi kertaa vielä minun ja miehenikin ja lapseni luona, vain sen takia mitä olin ikäisenäsi tehnyt! Nyt he ovat jättäneet rauhaan, onneksi. Mutta arvet käsissääni muistuttavat elämästä koko ajan ja sitä ei kukaan ole huomaamatta. Joten mieti monta kertaa ennenkuin teet mitään mikä sattuu itseäsi. Hanki ihminen kenelle voit puhua ja pääset paljon helpommalla.
Ei sinun tarvitse kertoa vanhempiesi kuullen kaikesta, jos se ei tunnu hyvältä. Kerro vaikka sitten, kun saat jutella kahden kesken jonkun sopivan ihmisen kanssa. Ei tarvitse pelätä kertomista. Sen myötä ne asiat ja kysymykset lähtee selviämään.
mulla on silleen yks vähän samantapainen (?) ongelma, joka johtuu traumaattisista kokemuksista.
ensiksi se, että jouduin kokemaan tilanteen missä isäni katsoi (tämä juttu vielä selvittelyn alla oliko siinä oikjeasti mitään väärää) minua seksuaalisessa mielessä. sen jälkeen (kuukausia) minulla alkoi omituiset keholliset tuntemukset, seksuaaliset.
tämä ei tosiaan ole mitään pilaa sitten vaikka voi jonkun korvaan kuulostaa siltä.
no, en ole enää kovin nuori ja tiedän kyllä miltä seksuaalinen mielihyvä tuntuu, se mitä silloin koin oli hyvin hämmentävää.. ja ahdistavaa lopulta kun siitä ei tunnut loppua, aamulla kun heräs se alkoi.. mulla epäiltiin olevan psykoosi ja niiden tuntemusten alkamisen jälkeen alkoi mennä terveys huonompaan suuntaan, niin ahdistavaa se oli (alussa mukavaa kylläkin tottakai saattaahan tää muutenkin kuulostaa sellaselta aika mukavalta aasialta mutta uskokaa se oli hyvin häiritsevää kun jatkui ja jatkui)
ihan pakko kertoa lisää tästä, se on musta vaan vieläkin niin käsittämätön ja ihmeellinenn juttu. vatsassa mukavaa tunnetta, ei perhosia vaan parempaa, kehoa ja naamaa kuumotti, silloin kun se alkoi, pitkän aikaa ym... saattoi johtua siitä että tosiaan sairastuin jonkinasteiseen psykoosiin. mutta enpä oo kuullu tällasesta aiemmin ja olis mukavaa tietää jos jollakulla olis tapahtunut vastaavaa.
se on jännä että sen jälkeen, vaikka tämä on jo loppunut, monet asiat ovat alkaneet tuntua kehossa enemmä'n kuin ennen esim paha olo=maha kipeenä..ei mulle tuttua mitäs nyt vähäsen sellasta pientä ollu, nyt se on jo ihan eri mittakaavassa. säikähdän niin automaattisesti mahassa epämiellyttävä muljahdus, vastaavasti mukavasta asiasta miellyttävä muljahdus, tätä tosin ei ole pitkään aikaan tullut tätä mukavaa tunnetta. joskin, muutaman kerran näiden tuntemusten päättymisen jälkeen on tullut hetki jolloin joku asia miellyttää, ei seksuaalisesti, silti keho reagoi seksuaalisella mielihyvällä.
varmaan jotenkin mennyt sekaisin joku päässä ton isä-jutun jälkeen, tai sit tää on sitä kun pojilla joku miellyttävä musiikki saattaa aiheuttaa seisokin, tai näin oon lukenu.
anteeksi avautuminen..
kuitenkin ap:lle, maailma voi olla julma. tiedän. ihmiset voi olla julmia, varsinkin, jos on herkkä, saattaa asiat näyttää ehkä pahemmilta kuin ovatkaan..
on myös ihmisiä jotka välittävät. ja haluavat auttaa, oli autettava sitten tuttu tai tuntematon.
en osaa tähän neuvoja antaa, itsekin nyt hieman masennuksissa nimittäin :(
löytyy maailmasta vielä rakkautta ja hyvää kun osaa oikeasta paikasta etsiä
1. Tää on aika kumma juttu. Oon ollu nyt kipee, nuhaa ja tämmöstä. No sitten menin kouluun (vähän kipeenä) ja sanoin siinä sitten kavereille, että mulla on varmaan kuumetta, ku mulla oli ollut tosi kuuma edellinen tunti. Sitte ne vei mut terkkarille. No sillä ei ollut kuumemittaria, ja yhtäkkiä arveli mun nimeä. Se meni oikein. No sitte... Se sano et mun äiti oli pyytäny, et se selittää jotain ravinnosta, koska oon ollu ihmeellisillä dieeteillä. Tää laihdutusjuttu liitty tähän koko juttuu.
2. No asia rupesi muuttumaan. Ekaksi selitin jotain, että mistä kaikki alkoi. Ja kohta olin kertomassa ihan kaikkia, (siis oikeestaan kaikkia) mun juttuja ja ongelmia. Käytin pari nenäliinaa (itkemiseen). Ja taas tuntu loppupäivä helpommalta. En tiiä ymmärsikö kaikki, mutta pienestä nuhasta sain kerrottua kaikki. Tavallaan hauskaa :) Jos nyt ihmettelette miksi näin pirteenä, niin johtuu siitä että kaikki on nyt kerrottu ja uskon syvästi että kaikki selviää.
3. Mun ongelma on että laihdutin ja viiltelin, että joku huomaisi kuinka paha olo mulla on. No sitte tää ope juttu oli myös semmonen huomio juttu. "Huomatkaa, että voin huonosti!" - huuto. No mikä mun pohjimmainen syy on?
P.S. Kiitti vastauksista