En tiedä kuuluuko tämä aihe tänne pelko- vai tuonne mielenteryves puolelle, mutta.
Pelkään kuolemaa, ja paljon. Itseasiassa pelkään sitä, että minulla on syöpä. Jatkuvasti, päivästä toiseen ajattelen sitä, että minulla on syöpä ja kuolen siihen,.
Aina, jos sattuu mahaan olen varma että tarkoittaa maha syöpä,. Jos päähän koskee- aivokasvain. Yms, siis aina jos johonkin kohtaa sattuu, olen varma että mulla on syöpä ja kuolen. Se tressaa itseäni todella paljon ja pikkuhiljaa uuvuttaa. Joka ikinen päivä ajattelen sitä, iltasin itken että jos/kun kuolen niin miten lapselleni käy, miten hän pärjää ? En ikinä näe hänen kasvavan, en sitä miten hän elämässään pärjää..
En tiedä, onko tällainen pelko normaalia ja missä menee normaalin ja epänormaalin raja ? En mä kehtaa kenellekkään puhua, koska pelkään että ihmiset pitäisivät minua hulluna? mielenvikaisena ? .
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ja miten olette päässeet pelostanne pois ? Miten olette päässeet jatkamaan normaalia elämää? Kohta olen oikeasti haudassa, kun jatkuvasti pelkää ja tressaa kaikesta.
Pelkään kuolemaa, ja paljon. Itseasiassa pelkään sitä, että minulla on syöpä. Jatkuvasti, päivästä toiseen ajattelen sitä, että minulla on syöpä ja kuolen siihen,.
Aina, jos sattuu mahaan olen varma että tarkoittaa maha syöpä,. Jos päähän koskee- aivokasvain. Yms, siis aina jos johonkin kohtaa sattuu, olen varma että mulla on syöpä ja kuolen. Se tressaa itseäni todella paljon ja pikkuhiljaa uuvuttaa. Joka ikinen päivä ajattelen sitä, iltasin itken että jos/kun kuolen niin miten lapselleni käy, miten hän pärjää ? En ikinä näe hänen kasvavan, en sitä miten hän elämässään pärjää..
En tiedä, onko tällainen pelko normaalia ja missä menee normaalin ja epänormaalin raja ? En mä kehtaa kenellekkään puhua, koska pelkään että ihmiset pitäisivät minua hulluna? mielenvikaisena ? .
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta ja miten olette päässeet pelostanne pois ? Miten olette päässeet jatkamaan normaalia elämää? Kohta olen oikeasti haudassa, kun jatkuvasti pelkää ja tressaa kaikesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00415
Lääkitys ja terapia auttoivat itseäni
Olen ollut itsekin pelkuri, pelännyt mahdottomasti kuolemaa, sairauksia, ihmisten mielipiteitä, omien töppäyksien julkitulemisia, mutta sitten sain kokea kaiken tuskani keskellä ensin erään ymmärtäväisen ihmisen ja myöhemmin Jumalan ihanan rakkauden itseäni kohtaan. Tulin uskoon ja samalla pelkoni katosivat. Tilalle tuli LUOTTAMUS. Raamatussa sanotaan 365 kertaa "Älä pelkää..." Eli rohkaisu joka päivälle!
PS Kyllä lääkkeistäkin voi saada tilapäistä apua, samoin terapiasta. Minulle eka paras terapeutti oli rakastava lähimmäinen.
mä pelkään myös kuolemaa. ihan jatkuvasti. en mitään sairautta mutta sitä että kuolen onnettomuudessa. Hyvästelen mielessäni lapset melkein joka kerta kun lähden ulos, olen aivan varma etten elä pitkään enää. Nyt kun kirjoitan tämän ensimmäistä kertaa, todellakin huomaan miten järjettömältä kuulostan. Tänään maksoin vakuutuslaskun ja siinä luki että vakuutuskausi päättyy vuonna 2047. Ihan vilpittömästi ajattelin,että herranjumala, NOIN pitkäänkö ne ihmiset yleensä elävät O_O Pakko hakea apua mahdollisimman pian, tämä todellakin rasittaa jo päiviä kun ahdistaa jatkuvasti.
Tsemppiä sinulle!
Koska olen jo tottunut siihen että säännöllisesti joudun hengenvaarallisiin tilanteisiin lähinnä isäni takia omassa työssäni ( sillä ei ole mitään hajua turvallisista työtavoista ) eikä minun kaikenmaailman työturvallisuuskortit sun muut koulutukset pysty siihen vaikuttamaan mitenkään.
sen takia olenkin nykyisin melko välinpitämätön omasta kohtalostani ja kaverit ihmettelevät toisinaan että mikä mua oikein vaivaa kun en oikein innostu nykyään enää oikein mistään.
Minä julistan teidät terveiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.
Sinulle on varattu aika lähimpään mt-vastaanottoon.
Itse asiassa olen käynyt siellä jo useita kertoja työkkärin patistamana jännitystilojen vuoksi. Rentoa jutustelua kahden naispuolisen psykologin kanssa.
kiitos vesa!