Olen ollut sairaslomalla masennus- ja paniikkioireista syksystä 2000 alkaen. Koska sairis venyi vuoden pituiseksi masennuksen vaikeusasteen vuoksi, minulle myönnettiin kuntoutustukea. Hoitoni kesti pitkään. Kävin kylläkin kuntoutuskurssilla, kuntoutustutkimuksessa ja hain opiskelemaankin. Pysyvää eläkettä ei haettu.
Sain itselleni suurella vaivalla toisen ammatin. Elämässäni tapahtui sinäkin aikana monia raskaita kärsimyksiä, jotka verottivat voimiani. Taistelin silti.
Nyt olen ollut kuntoutuksessa valmistumiseni jälkeen, mutta jatkohakemus kuntoutusta varten hylättiin. Sain tänään tiedon asiasta. Jouduin ilmoittautumaan siis kesken kuntoutukseni työvoimatoimiston asiakkaaksi. Kaiken lisäksi menetin kuntoutustuen ja asumistuen kahdelta menneeltä kuukaudelta. Mitään Kelan rahoja en voi kerjätä jälkikäteen.
Kelan mielestä en ole edes soveltuva terveydentilani vuoksi kumpaankaan ammattiini, ja nyt olen Kelan mielestä kuitenkin soveltuva työmarkkinoille. Masennukseni on kuulemma paremmassa vaiheessa ja ihottumani on myös parempi, vaikka se on itse asiassa pahentunut tänä vuonna. Masennuskaan ei ole mitenkään dramaattisella tavalla parantunut.
En ymmärrä enää mistään mitään. Haistakoon päättäjät paskan.
Sain itselleni suurella vaivalla toisen ammatin. Elämässäni tapahtui sinäkin aikana monia raskaita kärsimyksiä, jotka verottivat voimiani. Taistelin silti.
Nyt olen ollut kuntoutuksessa valmistumiseni jälkeen, mutta jatkohakemus kuntoutusta varten hylättiin. Sain tänään tiedon asiasta. Jouduin ilmoittautumaan siis kesken kuntoutukseni työvoimatoimiston asiakkaaksi. Kaiken lisäksi menetin kuntoutustuen ja asumistuen kahdelta menneeltä kuukaudelta. Mitään Kelan rahoja en voi kerjätä jälkikäteen.
Kelan mielestä en ole edes soveltuva terveydentilani vuoksi kumpaankaan ammattiini, ja nyt olen Kelan mielestä kuitenkin soveltuva työmarkkinoille. Masennukseni on kuulemma paremmassa vaiheessa ja ihottumani on myös parempi, vaikka se on itse asiassa pahentunut tänä vuonna. Masennuskaan ei ole mitenkään dramaattisella tavalla parantunut.
En ymmärrä enää mistään mitään. Haistakoon päättäjät paskan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu, päätöstä ei koskaan tiedä etukäteen ja tuntuu että jos jotain jaksaa yrittää, niin sairastelut saa unohtaa, samoin kuin kuntoutukset. Sairaampi heidän mielestään tulisi olla. Sulla varmaan vaikutti tuo ammattiin valmistuminen. Etenkin pitkään sairastaessa tulee usein tämä tilanne vastaan, ja etenkin jos osastohoitoa ei pahemmin olla tarvittu. Tosin en tiedä missä kuntoutuksessa olet. Kuntoutustukea muutenkin aikas harvoin käsittääkseni myönnetään ilman vakavaa psykoosisairautta.
"Kuntoutustukea muutenkin aikas harvoin käsittääkseni myönnetään ilman vakavaa psykoosisairautta. "
Käsityksesi on ihan pielessä. Itse olen kuntoutustuella nyt ollut 14 kk (ja kunt.tuki jatkuu vuoden loppuun) diagnoosein lievä depressio (ILMAN psyk.oireita!! ja paniikkihäiriö). Enkä eläissäni (ikää nyt 40 ) ole ollut psyk.sairaalahoidossa, en päiväsairaalassakaan, saati sitten osastolla ymp.vuorokautisesti.
Kuntoutustukihan on yksi tukimahdollisuus kun KELA:n 300 pv tulee täyteen ja sairaus jatkuu.
KuntoutusRAHA on sitten taas vallan eri asia kuin kuntoutustuki (eli ent.ma-eläke), kuntoutusrahakaan tosin ei mitään psyk.sairautta vaadi..
Al. tilanne ei mitenkään ole poikkeava, kunt.tuki voidaan katkaista tai hakemus hylätä ja sen jälkeen ollaan sitten vajaakuntoisena työnhakijana työvoimatoimistossa, JOS sairauslomatodistus on olemassa.
Laita uusi hakemus uusin B-lausunnoin, kannattaa paremmin kuin valittaminen.
(asia siinäkin mielessä tuttu että olen ollut joskus KELA:n palveluksessa)
Ok, olen siis saanut väärää tietoa. Mulle on aina peloteltu, että tuskin myönnetään kuntoutstukea oli vaiva mikä vaan. Helposti katsotaan liian terveeksi. Tosin jo kahdesti olen pitkän jakson saanut, mutta juurikin vakavaan psykoosisairauteen sairaalajaksoin ym.
surullista että oot ollu noin pitkänkin aikaa huonossa kunnossa.
en osaa sanoo tähän paljonkaan koska en itse noista asioista vielä ymmärrä... mutta joo sen voin sanoa että oma kokemus psykiatrisista hoidoista ei oo mitenkään kehuttava.
mitä ihmiset oikeesti tarvii niin tukea, oikeeta välittämistä. sillähän,läheisten tuella monete paranee. mutta miten sitten ne keillä ei ole läheisiä, tai keille läheiset nimenomaan tuottaa tuskaa? mistä ne saa sitä empatiaa?
Aloittajalle:
Minulla oli sama tilanne aikoinaan. Sairausloma loppui, enkä saanut kuntoutustukea. sairauteni (masennus yms)Sitten ilmoittauduin työvoimatoimistoon vajaakuntoisena työnhakijana. Se on oikein hyvä vitsi, kuka sellaiselle töitä tarjoaisi. Sain peruspäivärahaa. Sitten hankin täydennyskoulutusta entiseen ammattiini. Töitä en saanut, mutta kun ala oli sopiva, olin pakotettu (no, ei ollut muuta tietä) perustamaan yrityksen. Sain starttirahaa jonkun aikaa ja tiesin koko ajan, että kauan en jaksa. No, sairauslomalle jäin taas, ja nyt tulot olivat minimi, ja sen mukainen saiarauspv-raha.
Masennukseni paheni ja hakuduin ykstyiselle psykiatrille. Hänen avullaan vuoden s-loman jälkeen pääsin tk-eläkkeelle. Mutta koko tämä rumba kesti noin 7 vuotta.