S-huolto se jaksaa yrittää... Katsokaa, millaisen kysymyksen ilmeisesti joku sossu on lähettänyt sosiaaliporttiin ja miten hänelle vastataan:
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunsijaishuolto/kysymys/?groupId=c7ec0046-26eb-4eb6-83a6-c935383f4b1e&announcementId=afbd656b-556b-4451-ad
12.6.2008
Biologisen vanhemman ja lapsen tapaamisten rajoittaminen
Kysymys:
Kolmevuotias lapsi, joka on sijoitettu 9 kk:n iässä, tapaa biologisia vanhempiaan kerran kuussa. Tapaamiset ovat olleet vahvan psyykkisen oireilun takia katkolla, mutta aloitettu taas uudelleen entisellä frekvenssillä. Tarkoituksena ei ole lapsen paluu biologiselle vanhemmalle. Huostaanoton purkua vastustaa sijaisperheen lisäksi sosiaalitoimi, lastenpsykiatrinen sekä toinen biologinen vanhempi. Lastenpsykiatrinen kuitenkin katsoi lausunnossaan, että tapaamisia tulee lisätä, jotta biologisen vanhemman emotionaalinen vanhemmuus lisääntyisi. Lapsi itse ei tunnu kestävän kuukausittain tapahtuvia tapaamisia.
Biologinen vanhempi on siis eri mieltä tapaamistiheydestä ja käyttää sanojensa vakuudeksi lastenpsykiatrian suositusta. Sosiaalitoimi tahtoo vähentää tapaamisia, mutta pelkää asian riitauttamista ehkäpä oikeuteen asti. Miten asiassa voi edetä? Voiko rajoittamispäätöksen tehdä sillä perusteella, mitä sijaisvanhemmat raportoivat lapsen oireilusta?
Vastaus:
Biologisten vanhempien tapaamisen rajoittamispäätös vain vahvoin perustein
Pelkästään sijaisvanhemman kuvailu lapsen oireilusta ja kokemus lapsen tilanteesta ei riitä tapaamisten rajoittamispäätökseen, johon käytännössä mennään harvoin ja perusteiden tulee olla vahvat. Jos oireilu on vahvaa ja sijaisvanhemman näkemyksen mukaan liittyy tapaamisiin, tulee sijaisvanhempaa kuulla, ja sijaisvanhemmat ovat velvollisia kertomaan huolesta sosiaalityöntekijälle. Myös lapsen itsensä kanssa pitää työskennellä ja selvittää lapsen kokemus, tunteet ja ajatukset liittyen tapaamisiin. Oireilu sinällään ei aina ole 'paha' asia. Siksi tapaamisjärjestelyt, niiden sisältö, lapsen valmistaminen etukäteen ja tukeminen jälkikäteen ovat myös olennaisia.
Uusi lastensuojelulaki tähtää aina perheen yhdistämiseen
Biologiset vanhemmat ovat joka tapauksessa osa lasta ja lapsen elämää ja hänen kokemusmaailmaansa, joten perhehoidossa lähdetään aina siitä, että perhesuhteita tuetaan ja tehdään kaikki hyvien suhteiden eteen. Uusi lastensuojelulaki tähtää aina myös perheen yhdistämiseen ja laissa sanotaan, että huostassa pidon jatkamisen edellytykset pitää asiakassuunnitelman tarkistuksen yhteydessä aina tarkastaa.
Lastenpsykiatrin uudelleen arviointi ja lausunto sosiaalitoimelle
Tärkeää olisi, että kaikilla työntekijöillä ja asiantuntijatahoilla olisi sama yhteinen käsitys lapsen hyvästä ja edusta. Nyt biologinen vanhempi voi vedota psykiatrisen poliklinikan tavoitteeseen, mikä sinällään ei ole huono, mutta näyttää aiheuttavan ristiriitaisen tilanteen. Tutustumistahtia/lapsen oireita voisi arvioida uudelleen psykiatrisen poliklinikan kanssa ja hankkia kirjallisen lausunnon sosiaalitoimelle, joka viime kädessä ratkaisee tapaamistiheyden. Sijaisvanhemmat ovat asianosaisia, joita tietysti pitää kuulla.
Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä. Pirjo Hakkarainen, Janne Kankaanniemi, Anne Karppinen, Timo Mäkelä ja Paula Männikkö.
Keskustele aiheesta
0 0
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunsijaishuolto/kysymys/?groupId=c7ec0046-26eb-4eb6-83a6-c935383f4b1e&announcementId=afbd656b-556b-4451-ad
12.6.2008
Biologisen vanhemman ja lapsen tapaamisten rajoittaminen
Kysymys:
Kolmevuotias lapsi, joka on sijoitettu 9 kk:n iässä, tapaa biologisia vanhempiaan kerran kuussa. Tapaamiset ovat olleet vahvan psyykkisen oireilun takia katkolla, mutta aloitettu taas uudelleen entisellä frekvenssillä. Tarkoituksena ei ole lapsen paluu biologiselle vanhemmalle. Huostaanoton purkua vastustaa sijaisperheen lisäksi sosiaalitoimi, lastenpsykiatrinen sekä toinen biologinen vanhempi. Lastenpsykiatrinen kuitenkin katsoi lausunnossaan, että tapaamisia tulee lisätä, jotta biologisen vanhemman emotionaalinen vanhemmuus lisääntyisi. Lapsi itse ei tunnu kestävän kuukausittain tapahtuvia tapaamisia.
Biologinen vanhempi on siis eri mieltä tapaamistiheydestä ja käyttää sanojensa vakuudeksi lastenpsykiatrian suositusta. Sosiaalitoimi tahtoo vähentää tapaamisia, mutta pelkää asian riitauttamista ehkäpä oikeuteen asti. Miten asiassa voi edetä? Voiko rajoittamispäätöksen tehdä sillä perusteella, mitä sijaisvanhemmat raportoivat lapsen oireilusta?
Vastaus:
Biologisten vanhempien tapaamisen rajoittamispäätös vain vahvoin perustein
Pelkästään sijaisvanhemman kuvailu lapsen oireilusta ja kokemus lapsen tilanteesta ei riitä tapaamisten rajoittamispäätökseen, johon käytännössä mennään harvoin ja perusteiden tulee olla vahvat. Jos oireilu on vahvaa ja sijaisvanhemman näkemyksen mukaan liittyy tapaamisiin, tulee sijaisvanhempaa kuulla, ja sijaisvanhemmat ovat velvollisia kertomaan huolesta sosiaalityöntekijälle. Myös lapsen itsensä kanssa pitää työskennellä ja selvittää lapsen kokemus, tunteet ja ajatukset liittyen tapaamisiin. Oireilu sinällään ei aina ole 'paha' asia. Siksi tapaamisjärjestelyt, niiden sisältö, lapsen valmistaminen etukäteen ja tukeminen jälkikäteen ovat myös olennaisia.
Uusi lastensuojelulaki tähtää aina perheen yhdistämiseen
Biologiset vanhemmat ovat joka tapauksessa osa lasta ja lapsen elämää ja hänen kokemusmaailmaansa, joten perhehoidossa lähdetään aina siitä, että perhesuhteita tuetaan ja tehdään kaikki hyvien suhteiden eteen. Uusi lastensuojelulaki tähtää aina myös perheen yhdistämiseen ja laissa sanotaan, että huostassa pidon jatkamisen edellytykset pitää asiakassuunnitelman tarkistuksen yhteydessä aina tarkastaa.
Lastenpsykiatrin uudelleen arviointi ja lausunto sosiaalitoimelle
Tärkeää olisi, että kaikilla työntekijöillä ja asiantuntijatahoilla olisi sama yhteinen käsitys lapsen hyvästä ja edusta. Nyt biologinen vanhempi voi vedota psykiatrisen poliklinikan tavoitteeseen, mikä sinällään ei ole huono, mutta näyttää aiheuttavan ristiriitaisen tilanteen. Tutustumistahtia/lapsen oireita voisi arvioida uudelleen psykiatrisen poliklinikan kanssa ja hankkia kirjallisen lausunnon sosiaalitoimelle, joka viime kädessä ratkaisee tapaamistiheyden. Sijaisvanhemmat ovat asianosaisia, joita tietysti pitää kuulla.
Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä. Pirjo Hakkarainen, Janne Kankaanniemi, Anne Karppinen, Timo Mäkelä ja Paula Männikkö.
Keskustele aiheesta
0 0
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksei sijaishuolto ymmärrä, että lapsen vanhempi on ykkönen, ennen heitä. Miksi aiheuttavat ristiriitaa. Niinkä kauan pyydetään psykiatrin lausunto, että se on sijaishuollon toiveen mukainen? Miksi sijotetun lapsen pitää kärsiä kaikenmaailman psykiatrien käynneistä vain, että sijaishuolto saa tahtonsa periksi.
Vastaajista Pirjo Hakkarainen on muuten Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja. Ettei vetäisi sijaishuoltoon päin.
Menisi sijaishuoltaja hoidattamaan päänsä.