Hei kaikille.
Satuin pitkästä aikaa tänne palstalle jossa itse vielä 6 vuotta sitten todella ahkerasti kirjoittelin kuten muillakin paniikkihäiriöön liittyvillä palstoilla. Sairastuin paniikkihäiriöön 2003 aivan yllättäen, ensimmäisen kohtauksen muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Tuosta päivästä alkaen oireet pahenivat sitä myöten kun itse niitä tarkkailin. Aluksi olin todella huolissani mikä minulla on kun välillä meinasi lähteä taju kokonaan, olin väsynyt ja työn ohessa tapahtuvat jatko-opiskelut alkoivat mennä todella huonoksi.
Terveyskeskuksessa kävin muutamia kertoja missä en kuitenkaan apua vaivaani saanut koska siellä ei antamani kuvauksen mukaisesti todettu minua sairaaksi mihinkään. Päädyin varaamaan yksityislääkäriltä ajan joka tutkimuksen jälkeen kirjoitti minulle testiksi reseptin lääkettä ja pyysi ottamaan yhteyttä toimiiko lääke vai ei, tämä lääke oli Xanor.
Muutaman päivän kulttua istuin jälleen lääkärin huoneessa ihmetellen kuinka oireeni olivat hävinneet, lääkäri kertoi että minulla on paniikkihäiriö jonka takia määräsi tuon reseptin testiksi. Hän kirjoitti minulle lähetteen psykiatriselle avo-osastolle johon sitten jouduinkin pitkään haastatteluun ja minut kirjattiin potilaaksi. Avolla olin potilaana muutamia kertoja josta minut siirrettiin normaali terveyskeskus hoidon piiriin.
En kärsinyt masennuksesta tai mistään muustakaan psyykkisestä oireesta, ainoastaan paniikkihäiriö oli ongelmani.
Xanoreita ja muita lääkkeitä määrättiin lisää ja tipuin yhä syvemmälle paniikkihäirön valtaan.
3 vuoden ajan tätä jatkui kunnes eräs päivä tajusin että tämä ei voi jatkua näin.
Laskin että vuoden aikana olin käyttänyt yli 1000 kappaletta Xanor lääkkeitä. Lääkärini painosti minua ottamaan tuon Xanorin ja erään toisen lääkkeen rinnalle vielä cipramil nimisen lääkkeen. 3 vuotta kestänyt lääkitykseni ei tähän päivään mennessä ollut tuonut apua itse vaivaan, pään olin saanut kyllä turrutettua niin että oireita ei paniikista juurikaan ollut niin kauaa kun lääkkeet otti. Loistava tilanne, rankan paniikkihäirön lisäksi olin hommannut itselleni vielä tukevan lääkeriippuvuuden.
Erään tuolloin olleen nettikeskustelun pohjalta hakeuduin eräälle Helsingissä toimivalle yksityiselle psykologisia palveluita tarjoavalle klinikalle hypnoosihoitoon. Muutaman kuukauden päästä tuon hoidon aloittamisesta ja 500€ köyhempänä olin lopettanut lääkkeet kokonaan ja oloni oli paras viimeiseen 3 vuoteen.
Lääkäri pisti tuolloin kovan kovaa vastaan ja latasi suoraan mitä minun täytyy hypnoosi hoitojen lisäksi tehdä
-lopeta tupakointi
-Vähennä alkoholin käyttöä
- Nuku enemmän
-Liiku, liiku, liiku
-syö terveellisemmin
-Pudota painoa
Näillä ohjeilla on nyt 5 vuotta menty ja viimeisen lääkkeen olen syönyt joskus 2005 kesällä. Ikinä en enään saata itseäni vastaavaan tilanteeseen mitä 8 vuotta sitten. Päihdelinkin keskusteluista olen (ww.paihdelinkki.fi) surullisena seurannut eräiden taistelua bentsoriippuvuuden kanssa, onneksi itse pääsin irti.
Oma mielipiteeni on se että mitään lääkettä paniikkihäiriön parantamiseen ei ole keksitty, oireiden lievittämisen löytyy kyllä useita. Katkennut jalka ei pillerillä parane, kuten ei mielikään. Halu parantua ja edellytykset parantumiselle löytyy VAIN omasta itsestään, kaikki muu on raskasta itsepetosta.
Prosessin alulle saamiseksi voi toki käyttää esim hypnoosia, ryhmäterapiaa ym ym.
Satuin pitkästä aikaa tänne palstalle jossa itse vielä 6 vuotta sitten todella ahkerasti kirjoittelin kuten muillakin paniikkihäiriöön liittyvillä palstoilla. Sairastuin paniikkihäiriöön 2003 aivan yllättäen, ensimmäisen kohtauksen muistan vieläkin kuin eilisen päivän. Tuosta päivästä alkaen oireet pahenivat sitä myöten kun itse niitä tarkkailin. Aluksi olin todella huolissani mikä minulla on kun välillä meinasi lähteä taju kokonaan, olin väsynyt ja työn ohessa tapahtuvat jatko-opiskelut alkoivat mennä todella huonoksi.
Terveyskeskuksessa kävin muutamia kertoja missä en kuitenkaan apua vaivaani saanut koska siellä ei antamani kuvauksen mukaisesti todettu minua sairaaksi mihinkään. Päädyin varaamaan yksityislääkäriltä ajan joka tutkimuksen jälkeen kirjoitti minulle testiksi reseptin lääkettä ja pyysi ottamaan yhteyttä toimiiko lääke vai ei, tämä lääke oli Xanor.
Muutaman päivän kulttua istuin jälleen lääkärin huoneessa ihmetellen kuinka oireeni olivat hävinneet, lääkäri kertoi että minulla on paniikkihäiriö jonka takia määräsi tuon reseptin testiksi. Hän kirjoitti minulle lähetteen psykiatriselle avo-osastolle johon sitten jouduinkin pitkään haastatteluun ja minut kirjattiin potilaaksi. Avolla olin potilaana muutamia kertoja josta minut siirrettiin normaali terveyskeskus hoidon piiriin.
En kärsinyt masennuksesta tai mistään muustakaan psyykkisestä oireesta, ainoastaan paniikkihäiriö oli ongelmani.
Xanoreita ja muita lääkkeitä määrättiin lisää ja tipuin yhä syvemmälle paniikkihäirön valtaan.
3 vuoden ajan tätä jatkui kunnes eräs päivä tajusin että tämä ei voi jatkua näin.
Laskin että vuoden aikana olin käyttänyt yli 1000 kappaletta Xanor lääkkeitä. Lääkärini painosti minua ottamaan tuon Xanorin ja erään toisen lääkkeen rinnalle vielä cipramil nimisen lääkkeen. 3 vuotta kestänyt lääkitykseni ei tähän päivään mennessä ollut tuonut apua itse vaivaan, pään olin saanut kyllä turrutettua niin että oireita ei paniikista juurikaan ollut niin kauaa kun lääkkeet otti. Loistava tilanne, rankan paniikkihäirön lisäksi olin hommannut itselleni vielä tukevan lääkeriippuvuuden.
Erään tuolloin olleen nettikeskustelun pohjalta hakeuduin eräälle Helsingissä toimivalle yksityiselle psykologisia palveluita tarjoavalle klinikalle hypnoosihoitoon. Muutaman kuukauden päästä tuon hoidon aloittamisesta ja 500€ köyhempänä olin lopettanut lääkkeet kokonaan ja oloni oli paras viimeiseen 3 vuoteen.
Lääkäri pisti tuolloin kovan kovaa vastaan ja latasi suoraan mitä minun täytyy hypnoosi hoitojen lisäksi tehdä
-lopeta tupakointi
-Vähennä alkoholin käyttöä
- Nuku enemmän
-Liiku, liiku, liiku
-syö terveellisemmin
-Pudota painoa
Näillä ohjeilla on nyt 5 vuotta menty ja viimeisen lääkkeen olen syönyt joskus 2005 kesällä. Ikinä en enään saata itseäni vastaavaan tilanteeseen mitä 8 vuotta sitten. Päihdelinkin keskusteluista olen (ww.paihdelinkki.fi) surullisena seurannut eräiden taistelua bentsoriippuvuuden kanssa, onneksi itse pääsin irti.
Oma mielipiteeni on se että mitään lääkettä paniikkihäiriön parantamiseen ei ole keksitty, oireiden lievittämisen löytyy kyllä useita. Katkennut jalka ei pillerillä parane, kuten ei mielikään. Halu parantua ja edellytykset parantumiselle löytyy VAIN omasta itsestään, kaikki muu on raskasta itsepetosta.
Prosessin alulle saamiseksi voi toki käyttää esim hypnoosia, ryhmäterapiaa ym ym.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä kohtaa voiskin kysyä, mitä eroa on lääkkeillä ja huumeilla?
Monen mielestä kun reseptilääkkeet ovat sallitumpia (kun esim.alkoholi, kielletyt miedot huumeet) ku lääkäri on ne määrännyt. tosiasia vaan on se et huumeita nekin on. Kännissä autoa ei saa ajaa, mut lääkepöhnässä kyllä. Itselleni kukaan lääkäreistä ei kieltäny autolla ajoa tai koneitten käyttämistä.
Lääkkeethän ovat niin yksilöllisiä, joten mikään ei kiellä ajamasta pöllyssä.
Paniikkia hoidetaan nimenomaan siten, että tehdään "hullusta" hiljanen. Jos tulee takasin vastaanotolle, annetaan isompia annoksia, kyllä se sitten hiljenee.
En nyt ole aivan samaa mieltä kanssasi.
Itse ainakin syön paniikkihäiriöön cipralexia, joka on toiminut hyvin, eikä tee minusta mitenkään "pöllyistä" taikka muuta persoonaani mihinkään.
riippuvuuden myönnän: Jos jää kahtena iltana ottamatta, oireet iskevät tuhatkertaisina ja seinät kaatuu päälle.
Vuoden päästä ois tarkoitus pikkuhiljaa pudottaa annostusta ja lopettaa lääkitys kokonaan lääkärin kontrollissa.