Tätä on kestänyt n. vuoden ajan, ehkä vähä ylikin. Kuitenkin.. on lähes melkein kokoajan semmoinen olo, tai tunne että jos joku on lähettyvillä niin vaihdamme ajatuksia tai puhumme jotenkin aivojen kautta? Päässäkin/aivoissa on semmonen outo tunne silloin, oikeallapuolella kokoajan jotain outoa tunnetta ja painetta. Kaikkein oudointa on että kun yrittää rauhottua ja ajatella omia juttujaan on silloin todella vaikeaa, ei pysty kertakaikkiian ajattelemaan mitään vaikka kuinka haluaisi. Tuntuu että toinen puoli-aivoista ajattelee "yksinäisesti", ja toinen taas ajattelee jotain omiaan ja lähettää toisille. Mistä tämä voi johtua ja onko edes mahdollista? Välillä kun mieli on ihan "tyhjä" nii kuulee selvästi jonkun toisen lauseen päässä, mutta itse en hahmota melkein mitä itse "puhun" heille. En niinkuin saa ajatuksista kiinni ja ne menevät ihan ohi.
Hetken saattaa onnistua semmonen kun yrittää ajatella jotain omalla äänellään esim." kissa on pöyällä ", että itse hahmotan sen, että ajattelen sitä ja tajuan sen ja "kuulen". Todella vaikea selittää.
Toisten kanssa puhuminen ei onnistu tämän takia yhtään.
Onko skitsofreniaa, vai mistä tämä johtuu ja mitä tämä on ja onko mahdollista, onko kenellekää muulla ollut ikinä tämmöistä tai kuullut tämmöisestä?
Hetken saattaa onnistua semmonen kun yrittää ajatella jotain omalla äänellään esim." kissa on pöyällä ", että itse hahmotan sen, että ajattelen sitä ja tajuan sen ja "kuulen". Todella vaikea selittää.
Toisten kanssa puhuminen ei onnistu tämän takia yhtään.
Onko skitsofreniaa, vai mistä tämä johtuu ja mitä tämä on ja onko mahdollista, onko kenellekää muulla ollut ikinä tämmöistä tai kuullut tämmöisestä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja jos satunki hahmottamaan sen mitä oon lähettänyt toiselle niin se on jotain ihan ihmeellistä. Ei todellakaan semmoista mitä itse olen.
Tuntuu mielestäni skitsofrenialta. Olisi hyvä mennä asiasta lääkärin puheille. Eikä kannata viivytellä asian kanssa, ettei enää pahenisi. Uskoisin, että lääkkeistä olisi sinulle apua. Jos tuntuu, ettet osaa puhuen selittää lääkärille, niin kirjoita etukäteen selostus paperille samaan tyyliin kuin viestissäsi selostit. Eivätköhän asiasi sitten ala selvitä. Jaksamista sinulle!
Kun itse taas epäilen että ei ole skitsofreniaa vaan jotain muuta, ehkä? Kun esim selitän toiselle jotain niin huomaan toisen käytöksestä että lähetän jotain hänelle?
Itse skitsofreniaa sairastaneena tiedän, että tällaisiin lähettämistuntemuksiin täytyy suhtautua aika lailla epäillen. Kuuluvat kyllä skitsofrenian oireisiin - valitettavasti. Toisaalta onnellista on, että lääkkeillä oireista voi päästä eroon. Tiedän myös, että lääkärille meno voi tuntua epämiellyttävälle ajatukselle, jos on kovasti vakuuttunut, että pystyy lähettämään ajatuksia tai vastaanottamaan niitä. Järkevintä olisi kuitenkin mennä vastaanotolle, sillä oireet voivat vielä pahentua, jos niitä ei hoideta.
Jo se, ettet pysty oikein puhumaan toisille (niin ainakin ymmärsin), haittaa varmasti elämääsi.
Toivottavasti rohkaiset mielesi ja menet tapaamaan lääkäriä!
P.S. Itselläni oli vastaavia oireita, mutta lääkkeiden myötä pääsin niistä eroon. Sairastuttuani en vain itse tajunnut lääkäriinmenon tarpeellisuutta. Onneksi tyttäreni sai minut lähtemään tutkimuksiin. Nykyisin en enää kärsi harhoista.
Vielä tuli mieleeni mainita, että skitsofrenia eri muodoissaan on aika yleistä. Olen lukenut, että suunnilleen joka sadas sairastuu skitsofreniaan jossain elämänsä vaiheessa.
Olen samaa mieltä kuin nimimerkki eräs skitso. Siis ainakin psykoosin oireita ovat (niitähän voi olla erilaisia). Ja totta tuokin, että joka sadas sairastuu. Muut psykoosit mukaan luettuna vielä paljon yleisempää sairastua. Kannattaa todellakin käydä nyt lääkärin pakeilla, sillä ikävä kyllä kaikenlaista ikävää oiretta voi ilman lääkitystä ilmaantua. Asia voi korjaantua jo pienelläkin lääkemäärällä, jos muuten elämä tuntuu olevan hallinnassa. :) Ja ei ne lääkärit pure, vaikka eka kerta niiden pakeille pelottaakin todella paljon. Niiden apuun oppii luottamaan kunhan saa hyvän suhteen aikaiseksi. Tuo ettei pysty oikein puhumaan on myös oire ja kannattaa sanoa se siellä vastaanotolla. Ja kokemuksesta voin sanoa, että lääkärinvastaanotolla saattaa se viimeinenkin ajatuksenhiven kadota ja on todella vaikea selittää/muistaa miksi apua hakee, joten tuo vinkki paperille kirjoittamisesta on tosi hyvä. Ite ainakin unohdan aina puolet mitä olin tulossa hoitamaan. Ja ethän siinä menetä mitään vaikka käytkin lääkärillä, hän kyllä osaa selittää tilannettasi. Täällä netissä kun voi saada ties mitä vastauksia. :)
Mitä muuta ajattelet tämän mahdollisesti olevan? Kaikenlaisten oireiden ollessa itselle todellisuutta voi olla hyvin vaikea uskoa että kyse tosiaan on sairauden oireista. Itse en tajunnut (ja vieläkin välillä vaikeaa) että näköharhat ovat oire, koska olivat niin todellisia, että väkisin ajattelin niiden olevan myös todellisuutta. Vei aikaa ja tarvittiin lääkkeet ennen parempia aikoja (ja siis lääkkeitä ei myöskään tahtonut vastaanottaa kun näössähän ei ole vikaa ja miten siis ulkoiset näköhavainnot voisivat olla sairautta ;)) Tämä ajattelukin oli korjattavissa. Kaikenlainen yliluonnollisiin kykyihin uskominen on aika yleistä oirehdintaa.
Kuulo ja näköharhat voi johtua myös aivoloisista. Se kannattaisi tutkia ennen skitsofreniadiagnoosin vastaanottamista ja psykiatri tuskin on paras paikka aloittaa tutkimuksia.
En tiedä auttaako, mutta kyllähän psykiatrisessa sairaanhoidossakin otetaan verikokeet ja aivokuvat ym. jos katsotaan tarvittavan. Siis ennen mitään diagnoosia.
Aivoloisista:
Esim. etelän maissa matkanneet ovat voineet joutua kosketuksiin saastuneen ihmisen ulosteen kanssa ja saada sitä suuhunsa, tätä kautta tarttuu mm. Taenia Solium ja Taenia Saginata joista ensimmäinen muodostaa aivoihin kystia jotka vuosien päästä kalkkiintuvat toukkien kuollessa ja silloin ne näkyvät myös magneettikuvauksessa. Yleinen epilepsian aiheuttaja maailmanlaajuisesti.
Eli kyllä magneettikuvistakin voi jotain nähdä.
Taenian voi saada myös saastuneesta lihasta mutta se on juurikin kystamuodossa silloin eikä enää muodosta uusia kystia, vaan se kasvaa suolistossa monimetriseksi madoksi joka ei aiheuta kantajalleen vakavia oireita. Sen sijaan madon kantajan ulosteet sisältävät aivoja tartuttavaa toukkamuotoa.
Hei! Kyllähän tuo ajatusten lähettäminen kuuluu keskeisesti skitsofrenian oireisiin ja myöskin kykenemättömyys vuorovaikutussuhteisiin. Lisäksi tuli tässä mieleeni, että itselläni ei ole skitsofreniaa, enkä ole ollut psykoosissa koskaan ja minulle tuo "ajatusten lähettäminen" on aivan käsittämätön käsite. En pysty edes ymmärtämään oikein, että mitä sillä tarkoitetaan. Eli jos koet tällaista ja ymmärät tuon konseptin, niin ehkä olisi todella syytä mennä lääkärin juttusille! Sitäpaitsi vaikuttaa, ettet ole vielä ihan täysin psykoottinen ja ymmärrät vielä tästä todellisuudesta, niin nyt olisi hyvä tehdä asialle jotain! Muista: skitsofreniastakin voi parantua!
Entäpä sitten OIKEA ajatusten vastaanottaminen ja lähettäminen? Entäs se sitten? Hähä! Huumori on sellainen lääke joka auttaa mihin tahansa ahdistukseen. Ihminen ei voi olla yhtäaikaa ahdistunut ja nauraa.
Olet tämän keskustelun ainoa, jolla on riittävän monipuolinen tarkastelu asiasta. Mikrobiologit osaavat tarkastella ihmistä kokonaisuutena, eli ihminen on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja biologinen kokonaisuus. Psykiatrit osaavat tarkastella vain pääoman ahneutta, eivät tee esim. kliinisiä tutkimuksia lainkaan.
Mene lääkäriin. Terveisin skitsofreenikon äiti. Tunnistan kyllä nuo oireet.