Annan yhden ohjeen. Älkää koskaan mainostako yksinäisyyttänne, epäsosiaalisuuttanne tai kaverien puutetta. Edes välttämättä toiset yksinäiset eivät ymmärrä asiaa. Tämä koskee varsinkin miehenä jos etsitte parisuhdetta. Naiset pitävät miehestä jolla on miehinen piiri ympärillä ja jota toiset miehet kunnioittavat sekä naiset yleisesti arvostavat. Muuten olet suuren osan naisten mielestä pelkkä yksin oleva hylkiö ja luuseri jossa on joku vika tai on olemassa hyvä syy miksi tämä on yksin.
Tämä on ihan tunnereaktio naisella jota edes fiksukaan nainen ei näytä itse tajuavan vaan tiedostamattomasti tulkitsee asioita niin.
Huomaan selkeän eron siinä kun totean ettei kavereita ole paljoa verrattuna siihen kuinka ihmiset reagoivat kun puhun kavereistani, asioista joita olen tehnyt heidän kanssaan jne. Tämä koskee varsinkin naisia. Edes sitä että jos sattuu olemaan sellainen tilanne että kavereita ei juuri nyt ole paljoa vaikka onkin sosiaalinen tyyppi ei kannata paljastaa.
Sosiaaliset ihmiset saavat seuraa ja yksin oleva etsiessään seuraa kertoessaan totuuden jää vain usein entistä enemmän yksin. Osa tuntee sääliä ja myötätuntoa, mutta siihen se jää.
Sosiaalisesti rikkaat rikastuvat entisestään ja sosiaalisesti köyhät köyhtyvät. Tämä on se malli joten kannattaa mainostaa sekä markkinoida itseään sosiaalisena tyyppinä vaikka yksin oleva/yksinäinen olisikin.
Tämä on ihan tunnereaktio naisella jota edes fiksukaan nainen ei näytä itse tajuavan vaan tiedostamattomasti tulkitsee asioita niin.
Huomaan selkeän eron siinä kun totean ettei kavereita ole paljoa verrattuna siihen kuinka ihmiset reagoivat kun puhun kavereistani, asioista joita olen tehnyt heidän kanssaan jne. Tämä koskee varsinkin naisia. Edes sitä että jos sattuu olemaan sellainen tilanne että kavereita ei juuri nyt ole paljoa vaikka onkin sosiaalinen tyyppi ei kannata paljastaa.
Sosiaaliset ihmiset saavat seuraa ja yksin oleva etsiessään seuraa kertoessaan totuuden jää vain usein entistä enemmän yksin. Osa tuntee sääliä ja myötätuntoa, mutta siihen se jää.
Sosiaalisesti rikkaat rikastuvat entisestään ja sosiaalisesti köyhät köyhtyvät. Tämä on se malli joten kannattaa mainostaa sekä markkinoida itseään sosiaalisena tyyppinä vaikka yksin oleva/yksinäinen olisikin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tai sitten kyse on siitä, miten itse suhtautuu omaan yksinäisyyteensä: on aika vaikeaa olla itse uskomatta, että on luuseri, jos ei ole sosiaalisesti aktiivinen. ja muut aistivat tämän. ei sitä mainostaa kannata, mutta jos sitä alkaa pelätä, häpeillä ja salata, niin tällainen kyllä näkyy päälle. tämä noidankehä on jotain, minkä ainakin itse koen ydinongelmaksi: ei itsekään usko itseensä, vaikka järki sanoo, että tämä on vain itseään toteuttava profetia. jostain sieltä yksinäisyydestä pitäisi löytää itsevarmuus.
Tuskin tuollaisella asenteella kovin hyviä ja läheisiä ihmissuhteita saa, jos yrittää esittää muuta kuin on. Itse koen ainakin hirveän stressaavaksi sosiaalisen roolin vetämisen. Olen mitä olen ja muuksi en muutu. Miksi valehtelisin asiasta? Eivätköhän ne ihmiset tajua jo facebook kaveri listastanikin sen, kuinka yksinäinen olen. Mielestäni tietyssä tilanteessa lähennyttyään jonkun ihmisen kanssa voi sanoa oikeassa hetkessä, että minä olen yksinäinen. Ei sitä nyt tietenkään kaikille kannata kuuluttaa esimerkiksi porukassa eikä kenellekään tuo asia edes kuulu ellei sitä halua jakaa. Jos alkaa jotenkin hävetä sitä yksinäisyyttään liikaa ja yrittää peitellä sitä, joutuu varmasti stressaavaan kierteeseen, jossa joutuu esittämään muuta kuin on. Ja jos joutuu liikaa esittämään kaikille, saattaa hukata itsensä ja hajota henkisesti. Mutta totta on se, että ihmiset mielellään hakeutuvat sosiaalisen ihmisen luokse. Ikään kuin ajatellaan, että kun tuolla ihmisellä on paljon kavereita, niin hän on hyvä tyyppi. Ja monesti tällainen ihminen onkin jollain tavalla valovoimainen ja hyväitsetuntoinen tapaus, kun hänellä on paljon ystäviä.
Minua huonoitsetuntoisena ihmisenä ihmetyttää ihmiset, jotka jotenkin tuovat esille sitä huonoitsetuntoisuutta ja surkeuttaan ryhmässäkin. Ei semmoinen oikeasti kiinnosta ketään, siinä olet oikeassa. Varmasti ihmisillä tulee mieleen, että miksi tuo ihminen on niin yksin, onko hänessä joku vika. Tuollainen aiheuttaa lähinnä säälireaktioita ja ainakaan itse kaikessa surkeudessani en kuitenkaan jostain syystä sellaisia ole tarvinnut tuntemattomilta. olen tottunut esittämään parempi-itsetuntoista kuin olen. Joskus jollekin läheiselle ystävälle olen tunnustanut, kuinka vihaan itseäni aika-ajoittain.
En tiedä haittaisiko minua naisena tutustua yksinäiseen mieheen. Ehkä enemmän haittaisi se, että miehellä on liian huono itsetunto. Huonoitsetuntoisuus kun ei mielestäni lupaa hyvää, vaan on oikeasti monesti huolestuttava piirre ja yhdistän sen jotenkin potentiaaliseen mustasukkaisuuteen. itse vaikka huonoitsetuntoinen olen, en kuitenkaan ole mustasukkainen persoona. : ) Parisuhteen muodostusvaihe jollain tasolla on vähän niinkuin omien hyvien puolien mainostamista. Ei kukaan halua ostaa autoakaan, jota myyjä vähättelee. :D Jos kuulisin vaikka jonkun hyvän analyysin siitä, miksi mies on yksinäinen niin sehän olisi oikeastaan mielenkiintoista tietää miksi hänkin on yksinäinen ja se voisi jopa lähentää meitä. Minulla on yksi naispuolinen tuttava, jolla on huono itsetunto. Siinä on varmaan syy, miksi hän ei ole ikinä ajautunut suhteeseen. Olen joskus kuullut esim. baarissa, kun hän juttelee miehille ja monesti miehet kaikkoavat hänestä, koska hän vähättelee itseään niin paljon ja pitää jotenkin miehiä itsensä yläpuolella. Jokainen haluaa rakastaa jotain rakastettavaa ja miten voi rakastaa ihmistä, joka ei rakasta itseään eikä anna syytä rakastaa itseään. Lievä huono itsetunto tuskin on hirveä rasite suhdetta muodostaessa jos henkilö kuitenkin näkee itsessään paljon hyvää. Mutta henkilö, joka vähättelee itseään kokoajan tuskin on kovin ihastuttava. Yleisesti tällaisella ihmisellä on monen makuun liian negatiivinen maailmakäsitys muutoinkin.
Omaa ajatteluaan voi ja tulee muokata. Myönteiset ajatukset synnyttävät myönteisiä asioita, erityisesti myönteiset ajatukset itsestään. Kun alkaa itsekin ajatella itseään sosiaalisena ja itsevarmana tyyppinä, alkaa jotenkin muuttua sellaiseksi. Minulla on kokemusta tästä elämässäni. Tosin masennuksen takia olen hiljalleen taantunut takaisin epävarmemmaksi, mutta kannattaa aina muistaa ajatusten voima. Ja esim. puolisoa etsiessään kannattaa aina vaikuttaa itsevarmalta, sillä ne vähemmänkin itsevarmat haluavat ihmisen, joka on sinut itsensä kanssa.
"Sosiaalisesti rikkaat rikastuvat entisestään ja sosiaalisesti köyhät köyhtyvät." Tuo pitää paikkaansa, muttei ole niin yksioikoista. Mielestäni kyse tuossa väittämässäsi on pitkälti itsetunnosta. Ihmissuhteet vaativat hyvää itsetuntoa, sillä vain ihminen, joka luottaa itseensä edes jollain tasolla tarpeeksi, pystyy muodostamaan ihmissuhteita. sillä jo se vaatii itsetuntoa, että uskaltaa avata suunsa ja heittää läppää ja se, että uskoo siihen, että muut haluavat tutustua sinuun. On tärkeää pitää itseään hyvänä tyyppinä ja tuntea itsensä ja hyvät puolensa. Taas ihminen, joka ei luota itseensä ja pahimmassa tapauksessa pitää itseään muiden alapuolella jääkin luultavasti yksin, koska tällainen ihminen ei uskalla pyytää monestikaan ihmisiä viettämään aikaa kanssansa (koska ei pidä itseään minään) ja monesti liian huono itsetunto ajaa epävarmuuteen ja tällöin saattaa olla vaikea osallistua keskusteluihinkin. Tämä kehä ruokkii itseään ja pahimmassa tapauksessa erakoittaa ihmisen, kun negatiivisia kokemuksia tulee lisää ja epävarmuus lisääntyy. Sosiaaliset tyypit saavat itsevarmuudellaan lisää kavereita ja verkostoituvat ja tutustuvat vanhojen kavereiden kautta uusiin.
Mutta totta on se, että ihmiset mielellään hakeutuvat sosiaalisen ihmisen luokse. Ikään kuin ajatellaan, että kun tuolla ihmisellä on paljon kavereita, niin hän on hyvä tyyppi. Ja monesti tällainen ihminen onkin jollain tavalla valovoimainen ja hyväitsetuntoinen tapaus, kun hänellä on paljon ystäviä. "
juuri niin. seura tekee kaltaisekseen eikä kukaan halua olla yksinäisen kaltainen. minulle ongelma on juuri se, että häpeän yksinäisyyttä. ei sitä mainostaa kannata, mutta sinut sen kanssa pitää yrittää oppia olemaan. mutta on vaikeaa olla uskomatta johonkin, mihin kaikki uskovat. mutta mahdollistahan se on.
kuten sanoit:
"Omaa ajatteluaan voi ja tulee muokata. Myönteiset ajatukset synnyttävät myönteisiä asioita, erityisesti myönteiset ajatukset itsestään. Kun alkaa itsekin ajatella itseään sosiaalisena ja itsevarmana tyyppinä, alkaa jotenkin muuttua sellaiseksi. Minulla on kokemusta tästä elämässäni. Tosin masennuksen takia olen hiljalleen taantunut takaisin epävarmemmaksi, mutta kannattaa aina muistaa ajatusten voima. Ja esim. puolisoa etsiessään kannattaa aina vaikuttaa itsevarmalta, sillä ne vähemmänkin itsevarmat haluavat ihmisen, joka on sinut itsensä kanssa. "
"Mielestäni kyse tuossa väittämässäsi on pitkälti itsetunnosta. Ihmissuhteet vaativat hyvää itsetuntoa, sillä vain ihminen, joka luottaa itseensä edes jollain tasolla tarpeeksi, pystyy muodostamaan ihmissuhteita."
tästä juuri puhuin. sen itsetunnon löytämisen haasteesta. en tiedä, voiko ylpeyttä pitää hyvänä itsetuntona mutta voi olla hyvä oppia olemaan ylpeä siitä, että on vaikka itseriittoinen, jopa vähän halveksua niitä sosiaalisia eläimiä, jotka eivät kestäisi edes yhtä iltaa yksin mökissä metsän keskellä, kun itseriittoinen nauttii sellaisesta. siis olla ylpeästi erakko...erakko onkin parempi sana, kuin yksinäinen, koska erakko on yksin vapaaehtoisesti ja erakkoja myös ihaillaan. tai siis haen takaa, että voisikon haitan oikealla tavalla kääntääkin hyödyksi ja sitä kautta myös vapautua siitä huonosta itsetunnosta, joka estää ystävien löytämistä?
Eli siis minulla on huono itsetunto, olen paska ihminen ja surkea sosiaalisesti sekä vielä epävarma lussukka kun ihmiset kaikkoavat kun olen maininnut tuon asian?
Sillä miten itse suhtautuu asiaan on ihan se ja sama!
Sen takia tämän huomion tänne kirjoitin. En ole mikään nurkkia tuijotteleva alakuloinen joka epätoivoisesti etsii seuraa jonka takia sitten olen häpeissäni punastellen sanonut että minulla ei ole paljon kavereita.
Sanoin tämän koska moni on ajatellut minun olevan sosiaalinen ja pitää minua itsevarmana.
Mutta reaktio muuttuu jos mainitsen ettei ystäväpiiriä oikein ole.
Mutta jos haluat lässyttää silmät päästäsi tuosta itsetunnostasi joka on niin korkealla tasolla ja kaikki jotka eivät saa seuraa ovat hiljaisia huono itsetuntoisia mamman poikia niin elä sitten unessasi.
Alkuperäinen ajatukseni on nimenomaan niin kuin kirjoitin olitpa hyvä tai huono itsetuntoinen tai mitä muuta tahansa.
On parempi mainita ihmisille olevansa ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen sekä omaavansa laajan kaveripiirin kuin päinvastoin. Sillä mitä ihminen oikeasti on ei oikeastaan ole väliä.
"Alkuperäinen ajatukseni on nimenomaan niin kuin kirjoitin olitpa hyvä tai huono itsetuntoinen tai mitä muuta tahansa. "
Ei itsetunnolla ole merkitystä näissä asioissa, koska mielikuva ihmisen omasta kelpaamattomuudesta on niin vahva yksinäisyyden takia ja tärkeintä tutustumisen kannalta on posiitivinen ensivaikutelma. Tuommoisesta asiasta tuleva negatiivinen ensivaikutelma voikin helposti pilata yhteydenpidon nopeasti.
"Mutta jos haluat lässyttää silmät päästäsi tuosta itsetunnostasi joka on niin korkealla tasolla ja kaikki jotka eivät saa seuraa ovat hiljaisia huono itsetuntoisia mamman poikia niin elä sitten unessasi. "
Hyvä itsetunto on tärkeä asia seuran saamisen kannalta, mutta sen lisäksi vaaditaan oikeanlaista persoonaa ja mahdollisuuksia. Jotkut ihmiset ovat epäsosiaalisimpia ja mahdollisuuksia on vähän ja joillekin mahdollisuuksia tulee koko ajan lisää.
"On parempi mainita ihmisille olevansa ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen sekä omaavansa laajan kaveripiirin kuin päinvastoin. Sillä mitä ihminen oikeasti on ei oikeastaan ole väliä"
Tässä kannattaa muistaa sekin ettei liikaa valehtele asioista, koska valheesta voi jäädä kiinni. Tärkeintä onkin ettei millään lailla tuo esiin omaa yksinäisyyttään tai sitä ettei ole kavereita. Pyrkii enemmän kertomaan asioista mitä teki niiden tuttujen / puolituttujen kanssa jne. Se antaa posiitivisen kuvan jopa täysin yksinäisillekin että mitä kanssasi voi tehdä jne. Se antaa myös kuvan että muut hyväksyvät sinut ja sinä olet jollakin lailla "mukava tyyppi".
On yksittäisiä tapauksia, joissa tuommoinen yksinäisyyden korostaminenkin voi jopa vedota mutta jos ei sitä voida perustella jollakin taitelijamaisuudella tai esim. muutolla uuteen kaupunkiin niin se on enemmänkin negatiivinen juttu.
"Ei itsetunnolla ole merkitystä näissä asioissa, koska mielikuva ihmisen omasta kelpaamattomuudesta on niin vahva yksinäisyyden takia ja tärkeintä tutustumisen kannalta on posiitivinen ensivaikutelma. Tuommoisesta asiasta tuleva negatiivinen ensivaikutelma voikin helposti pilata yhteydenpidon nopeasti."
Eiköhän ihmisen kuva omasta kelpaamattomuudesta liity aika paljon itsetuntoon. Ihminen, joka kokee kelpaavansa muille >> hyvä itsetunto. Ihminen, joka ei koe kelpaavansa muille >> takana mahdollisesti paskoja kokemuksia, suurella todennäköisyydellä joko muuten huono itsetunto tai paskoista kokemuksista tullut huono itsetunto. Jos ihminen on sinut yksinäisyytensä kanssa ja hänellä on korkea itsetunto ja hän tietää kelpaavansa ihmisille kaveriksi, vaikkei hänellä nyt mitään megapiirejä olisikaan entuudestaan, hänellä on mielestäni erittäin korkeat mahdollisuudet tutustua toiseen. Koska ihmiset haluavat tutustua ihmisiin jotka ovat sinut itsensä kanssa. Aikaisemmilla piireillä ei niin suurta merkitystä ole, kuin korkeintaan verkostoitumisen kannalta.
Kova kantapää: En tiedä kenen kirjoitukseen viittasit, mutta minä en edes viitannut sinuun ajatuksillani itsetunnosta. Puhuin vain lähinnä itsetunnon merkityksestä ihmissuhteissa, joka ei välttämättä täysin liittynyt sinun kirjoitukseesi. En tiedä, että luitko edes kirjoitukseni ihan ajatuksella. Koska pointtini oli, että läheisiä ihmissuhteita tuskin saa, jos ei ikinä kerro että vaikkapa tuntee olonsa yksinäiseksi. Toki varmaan tuolla kavereita haalii, mutta itse ainakin niiden vähäisten ystävien kanssa kerron kaiken (myös yksinäisyydestäni) ja se on hyvin vapauttava kokemus henkisesti. On myös ainakin itselleni omasta kokemuksesta ollut välillä raskasta esittää tosi sosiaalista tyyppiä (mitä en ole sitten oikeassa elämässä vaan olen yksinäinen), koska minuakin pidetään sosiaalisena. Tosin facebook jo saattaa kertoa muuta.
Kirjoitukseni oli ajatuksenjuoksuinen tekele minun kokemusmaailmastani. Itse olen huomannut esim. kuinka paljon erittäin hyvä itsetuntoisilla ihmisillä tuntuu juoksevan paremmin sosiaalisessa elämässä.Koska kun ihminen luottaa itseensä, hän alkaa jotenkin "imeä" ihmisiä ympärilleen. Sen olen huomannut. Tämä ei liittynyt Sinuun.
Ja puhuin myös myönteisestä ajattelusta. Kun alkaa pitää itseään sosiaalisena tyyppinä, saattanee jopa muuttua sellaiseksi. Mutta ei kannata valehdella liikaa itsestään ihmisille. Mielestäni kun yksinäisyys ei ole kirosana. Mitä sitten vaikka niitä piirejä ei ole? Uskon, että ihminen jolla ei ole piirejä tai hän ei ole hirveän sosiaalinen mutta kuitenkin joka kuitenkin on hyvä tyyppi tutustuu ihmisiin jos vaan jaksaa olla riittävän yritteliäs, aktiivinen ja oikealla avoimella asenteella varustettu. Ehkei hän sitten tutustu ihmisiin jotka edellyttävät ihmiseltä tiettyjä kriteereitä, mutta itselle ei se niin väliksikään ole.
Tärkeintä on vaan pitää itseään hyvänä tyyppinä, niin muutkin alkavat pitää. Eli tuoda itsestään positiivisia asioita, olla positiivinen ja mitä kaikkea nyt tuohon hyvän tyypin määritelmään kuulukaan. Koska ei kai kukaan halua tutustua niin mielellään ihmiseen josta saa hyvin negatiivisen ensivaikutelman. Eli tottakai itsestä kannattaa tuoda positiivisia asioita esille tutustumisvaiheessa, mitä sosiaalisuus, laaja kaveripiiri ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat. Huom. ne ovat vain yksiä hyviä puolia ihmisessä. Tuskin oikeasti kovin moni, jos joku on hyvä tyyppi ei halua tutustua häneen, koska hänellä ei ole paljoa muita kavereita. Ja itse olen huomannut, että monilla erittäin sosiaalisilla ja pidetyillä ihmisillä on hyvä itsetunto, he näyttävät pitävän itsestään, avaavat itsevarmasti suunsa, puristavat jämerästi kättä ja niin pitävät muutkin heistä. Ei se ole sattumaa.
minua ei haittaisi, jos nainen sanoisi, että on yksinäinen. ja kerroin yhdelle nettideittailussa, että olen yksinäinen, eikä se siihen kaatunut, vaan siihen, ettei oltu muuten samaoilla taajuuksilla
ketä vakavaa ihmistä se haittaa, jos tyyppi on muuten hyvä?
ujot ihmiset karkoittavat usein luotaan, koska heitä luullaan tylyksi. ja moni yksinäinen luovuttaa, koska tulkitsee vastaavalla tavalla pienet asiat hylkäämisiksi, tms. ihmiset myös aina vaivautuu, jos alkaa avautumaan, ellei olla tosi hyvissä väleissä. ei se merkkaa hylkäämistä.
Eivät kaikki hakeudu sosiaalisten ihmisten luo. Minä tunnen oloni paljon mukavammaksi vähemmän sosiaalisten seurassa. Olen hyvin introvertti. Minusta on kiva jutustella, minulla on sosiaaliset taidot, mutta en tykkää liiasta sosiaalisuudesta ja varsinkaan uteliaisuudesta. Tunnen kai oloni uhatuksi sosiaalisten ihmisten keskellä, tarvitsen paljon omaa tilaa.
Voi olla, että minä en ole "sinut itseni kanssa" ja siksi mulla on huono itsetunto! Mikä oivallus. Oletko sinä "sinut itsesi kanssa?". Muuten viime viikonloppuna oli pyhäinpäivä. Koska lauantaina oli pyhä ja sunnuntaina oli pyhä ja maanantaina oli ensimmäinen pyhän jälkeinen päivä! En jaksa kuntoilla näin "pyhien alla". Menen mielummin nuolemaan emätintä. Hyvää pyhää!
Ymmärräpä vaikka asioiden pointit ensin ennenkuin alat vittuilemaan. liittyi aikaisempaan kirjoitukseen.
Olet varmaan oikeassa sen suhteet, että itsetunto on olennaisinta kaikesta. Valitettavasti olet väärässä tuosta, että omaa ajatteluaan pystyy muokkaamaan. En ole ainakaan pystynyt. Itsetuntoni on ollut nolla niin kauan kuin muistan ja ilman mitää selvää "syytä": minua ei ole kiusattu, enkä ole esimerkiksi koskaan tehnyt aloitetta, joten saadut pakitkaan eivät ole voineet romahduttaa itsetuntoani. Olen vain syntymästäni asti vihannut erityisesti ulkonäköäni. Valitettavasti asialle ei ole tehtävissä mitään. Ei homma toimi niin, että mennään peilin eteen hokemaan "OLEN PARAS" ja lopulta pidetään itseään kunkkuina. Olisipa juttu noin yksinkertainen...
Tottakai omaa ajatteluaan pystyy muokkaamaan. Ei välttämättä ihan täysin itse, mutta omalla aktiivisuudellaan ja päätöksellä, että haluaa muuttua. Siihenhän terapiakin perustuu, että pyritään muuttamaan ihmisen ajattelua ja ei terapeutti sitä itsekseen muuta asiakkaalta vaan kyllä se ihminen ihan itse muuttaa ajatteluaan.
"ketä vakavaa ihmistä se haittaa, jos tyyppi on muuten hyvä? "
Pelkkä yksinäisyyden mainostaminen ei välttämättä vaikuta millään lailla, jos on kuitenkin osannut antaa kuvan sosiaalisuudestaan. Yksinäisyys itsessään voidaan yhdistää helposti epäsosiaalisuuteen->kaverittomuuteen->tylsyyteen yms. asioihin.
Usein tuo sosiaalisuuden määrä ja kavereiden määräkin yhdistetään siihen kuinka hyvä ja suosittu tyyppi on ja ikävä kyllä ne suositut tyypit ovat yleensä myös suosituimpia kavereita, "koska kelpaavat muillekin joten miksi ei myös minulle".
Naisilla tuo ei saata vaikuttaa juuri millään lailla tutustumiseen, vaan jopa lisätä miehen kiinnostusta. Toisin päin käy yleensä heikommin.
"Eiköhän ihmisen kuva omasta kelpaamattomuudesta liity aika paljon itsetuntoon. Ihminen, joka kokee kelpaavansa muille >> hyvä itsetunto. Ihminen, joka ei koe kelpaavansa muille >> takana mahdollisesti paskoja kokemuksia, suurella todennäköisyydellä joko muuten huono itsetunto tai paskoista kokemuksista tullut huono itsetunto. Jos ihminen on sinut yksinäisyytensä kanssa ja hänellä on korkea itsetunto ja hän tietää kelpaavansa ihmisille kaveriksi, vaikkei hänellä nyt mitään megapiirejä olisikaan entuudestaan, "
Niin no en ota kantaa mihinkään "megapiireihin", koska puhun lähinnä siitä että kannattaako paljastaa vastapuolelle totaaliyksinäisyyttään vai eikö. Ei sitä nyt tarvitse valehdella kymmentä kaveria, jos on ne parikin kaveria mutta jos ei ole niitä pariakaan kavereita ja on korkeintaan tuttuja tai ei ystäviä ollenkaan, niin silloin kannattaa varoa mainostamasta liikaa tuota yksinäisyyttään tai kertoa jotakin mitä teki noiden "tuttujen / kavereiden" kanssa. Eihän sen tarivitse olla erikoista mutta ei liikaa mainosta sitäkään kuinka aina on yksin ja ei ole ketää jne.
Hyvä itsetuntokaan ei asiassa auta juurikaan vaikka itse voisi todetakin että on sinut asian kanssa ja ei ole mitään ongelmia, niin viesti on liian selkeä vastapuolelle.
Pelkästään yksinäisyys ei tietysti ole ainoa seikka vaan tuohon liittyy myös muita asioita ja kuten totesin niin ei yksinäisyydestä mainitseminenkaan kaikissa tapauksissa vaikuta millään lailla siihen tuleeko muuten jonkun kanssa toimeen.
Suosittelen vain ettei mainosta mitään negatiivisia asioita koska alussa tilanne on usein niin herkkä että pienetkin negatiiviseksi luokiteltavat asiat voivat karkoittaa mahdollisen ystävä/kumppaniehdokkaan. Tietysti joissakin tapauksissa noista voi löytyä "yhdistäviä tekijöitä", mutta ne pitää osata ainakin muotoilla posiitivisempaan sävyyn.
Voisin lisätä, että muitakaan hyvin negatiivisena pidettyjä asioita itsestään ei kannata sen paremmin kaveruussuhteen kun seurustelusuhteen alkumetreillä kertoa. Sellaiset pelottavat ihmiset pois vaikkei siihen syytä olisi.
Small talk. Ei turhan vakavaa. Liika vakavuus ja liiat vaikeudet liian alussa eivät kiehdo naisia. Eivätkä miehiä. Sille ei voi mitään. Poikkeuksia löytyy, mutta kannattaa ennemmin oppia olemaan kun muut jos haluaa sosiaalista piiriään kasvattaa.
Mikäköhän järki tuossakin on, kun miettii. Ihmiset antavat monesti siloitellun kuvan itsestään alkumetreillä ja eivät kerro negatiivisia asioita itsestään. Sitten jossain vaiheessa ne sitten paljastuvat ja suhde saattaa jopa romuttua. Ihminen siis ihastuu tai jopa rakastuu toiseen, vaikkei tiedä tästä paljon mitään. Ehkä 10 prosenttia. Rakastuminen on valheellista hommaa.
Niin, kukapa haluaisi rakastua liikaa piereskelevään , pornoriippuvaiseen pettäjään . : ) tosin jos sen tietäisi jo ihastumisvaiheessa niin osaisipa välttää.
Mulle on ihan yks paskan hailee , että mitä muut minusta ajattelevat. Tuntuu niin feikiltä ruveta esittämään jotain mitä ei oikeasti ole. Jos tämä sitten aiheuttaa sen , että joudun koko elämäni olemaan yksin niin sitten niin. Haters gonna hate ja sillee...
veikkaan että kaikki esittävät jonkin verran. vaikka jotain muuta väittäisivätkin. tuo "omana itsenä oleminen" on myös mielenkiintoinen käsite, koska itse ainakin huomaan käyttäytyväni luonnostaan eri ihmisten kanssa vähän eri tavalla riippuen toisen luonteesta. jos toinen on hirveän konservatiivinen hissukka niin jätän ehkä ne rajummat vitsit kertomatta sen takia että mietin miten tämä ihminen suhtautuisi niihin. joka tapauksessa ihmiset toimivat ainakin vähän muiden odotusten mukaisesti. esim. jo se että vaikka jos huvittaisi mennä pöydälle leikkimään apinaa niin ei tee niin. sosiaalisissa tilanteissa on aika tarkat normit. eikö sinäkin tapauksessa mieti mitä muut sinusta ajattelevat, koska jätät tekemättä noin, koska et halua saada hullun leimaa.
mutta jos ei yleisesti herätä pahennusta kovin paljoa mielipiteillään ynnä muulla käytöksellään ollessaan oma itsensä niin mikäs siinä. on suositeltavaa olla mahdollisimman paljon oma itsensä. tosin voi jäädä yksin mutta jotkut pitävät suorasukaisista ihmisistä.
:D
No, en tiedä mihin se liittyy. Kai se liittyy siihen että ainakin pienet "viat" on helpompi antaa anteeksi, kun tuntee toisen paremmin. Vaikka joku edellisessä suhteessa pettäminen.
Ja siihen, että ei kai kukaan täysjärkinen kerro todella intiimejä asioita itsestään melkein vieraalle?
"Annan yhden ohjeen. Älkää koskaan mainostako yksinäisyyttänne, epäsosiaalisuuttanne tai kaverien puutetta. Edes välttämättä toiset yksinäiset eivät ymmärrä asiaa. Tämä koskee varsinkin miehenä jos etsitte parisuhdetta. Naiset pitävät miehestä jolla on miehinen piiri ympärillä ja jota toiset miehet kunnioittavat sekä naiset yleisesti arvostavat. Muuten olet suuren osan naisten mielestä pelkkä yksin oleva hylkiö ja luuseri jossa on joku vika tai on olemassa hyvä syy miksi tämä on yksin."
On tuo aivan totta. Kyllä yksinäisyydestäkin saa puhua avoimesti, mutta vasta sitten kun on tutustunut paremmin. Sitä ennen ei kannata liikaa asiasta mainita koska voi käydä juuri kuvailemallasi tavalla. Varsinkin ei kannata mainostaa vähäisiä kaverisuhteitaan. Mieluummin puhuu asioista joita on tehnyt "kavereiden" tai jopa puolituttujen kanssa. Se antaa kuvan ettei ole täydellinen hylkiö.
"Sosiaaliset ihmiset saavat seuraa ja yksin oleva etsiessään seuraa kertoessaan totuuden jää vain usein entistä enemmän yksin. Osa tuntee sääliä ja myötätuntoa, mutta siihen se jää."
Totuus on aina vaarallista jos se on negatiivista. Usein ihmiset (ja varsinkin naiset) kertovat mielipidepalstoilla yms. että "haluan kuulla totuuden", mutta käytännön tilanteessa se vaikuttaakin negatiivisesti yhteyksien luomiseen. Sen takia on paljon parempi vaihtoehto vähätellä tuota asiaa kuin tuoda se esiin totuudenmukaisesti.
Jälkikäteen kun yhteydenpito on tullut paremmaksi niin totuudenkin voi mainita, mutta etukäteen siitä ei kannata liikaa sanoa.
"Sosiaalisesti rikkaat rikastuvat entisestään ja sosiaalisesti köyhät köyhtyvät. Tämä on se malli joten kannattaa mainostaa sekä markkinoida itseään sosiaalisena tyyppinä vaikka yksin oleva/yksinäinen olisikin. "
Ei kannata koskaan liioitella asioiden suhteen eli jos ei ole niitä kavereita niin ei kannata keksiäkkään liikaa. Tärkeintä on silti ettei korosta tuota omaa kaverittomuuttaan vaan korostaa enemmän asioita joita on tehnyt yksin / yhdessä muiden kanssa.
Ei todellakaan kannata paljastaa yksinäisyyttä. Kuten AP sanoi etenkin seurusteluasiossa se on usein aika itsetuhoinen veto sanoa muutamien treffien jälkeen, ettei omista minkäänlaista sosiaalista verkostoa. Olen kanssa sitä mieltä, että yksinäisyyden negatiivinen vaikutus tässä suhteessa ei välttämättä ole tietoinen juttu vaan jotenki alitajuinen/sosiaalinen.
Rahalla saat lisää rahaa. Sama pätee ystäviin. Sen sijaan sekä pankkitiliä että ystäväpiiriö on huomattavasti hankalampi lähteä kasvattamaan nollasta.
Kiitos vaan. Tästä tulee entistä epätoivoisempi olo. Ajattelen usein, minkä takia ihmiset ovat sellaisia kuin ovat.? Pelataan kaikenmaailman suhdepelejä, ei olla rehellisiä itselle eikä toisille, ei arvosteta toisia sellaisena kuin he ovat, sorretaan vähemmistöjä, joihin itsekin kuulun, joten minulla on kokemusta siitä ja voin puhua siitä ilman häpeää, ja vain kiusataan heikkoja. Olen 22v mies ja vasta viime aikoina on maailman todellinen puoli valjennut minulle. On tavallaan helpompi olla, kun tietää että tämä onkin tosiaan vaan tätä. Kilpailua, pettämistä, heitteillejättöä, syrjintää. Ainoa ihminen jota olen rakastanut, jätti mut. Voin sanoa että on niin h*** vaikeaa yrittää jatkaa tätä elämää. Ihmiset muodostavat ryhmiä, joiden tarkoitus on olla toisia ryhmiä parempi, siis toisia ihmisiä parempi. Tästähän seuraa väistämättä se, että toisten ihmisten arvoa ei kunnioiteta. Mielestäni nykyinen työelämä pilaa ihmisen koko elämän. Saattaa ihminen olla materiaalisesti rikas ja menestyvä, mutta olen huomannut, että ihmisten tunnepuoli ja toisista välittäminen ei tule kuuloonkaan. Ihmisten tosiaan pitäisi kuunnella enemmän omaa sisäistä ääntään, jos sellaista on enää olemassa ja yrittää ensin olla sinut itsensä kanssa ja sen jälkeen voisi rakentaa terveellistä suhdetta muihin. Tulevaisuuden kuvani on vain hyvin negatiivinen, uskon että maailma on samanlainen tai selvästi huonompi paikka vaikka nyt 200 vuoden päästä. Ihmiset eivät arvosta toisiaan. Kun eivät osaa.
Haluan vielä lisää että pahin vaihtoehto on se jos alkaa esittämään jotakin muuta kuin mitä on. !
"pahin vaihtoehto on se jos alkaa esittämään jotakin muuta kuin mitä on"
Liikaa ei voi koskaan "valehdella", koska jossakin vaiheessa totuus paljastuu.... Olipa sitten kyse sosiaalisuudesta tai muista asioista. Sen takia on joskus jopa parempi olla kertomatta liikaa kuin kertoa negatiivisia asioita tai sitten korostaa enemmän niitä positiivisia juttuja.
mut eikö se just silloin tarkoita sitä, kun jättää kertomatta ikäviä asioita itsestään, että ei ole ensinnäkään rehellinen itselleen tai muille ja että ei pysty tuomaan ikäviä asioita esiin itsestään. Kyllä nyt jokaisen ihmisen pitäisi tajuta, että jokaisessa on hyvät ja huonot puolet, mutta nykyään yritetään vain korostaa sitä, että kokoajan pitäisi olla sosiaalinen, vetävä jne... ja huonoja puolia ei arvosteta. mutta tämä taitaakin olla ihmisille ihan mahdoton yhtälö käsittää.
Olet löytäny totuuden siemenen. Jokaisessa on pieni narsissin siemen, nimittäin =) Kukapa ei olisi huomannut, että samanlaiset ihmiset kerääntyvät yhteen? Sama pätee toisin päin. Ihmiset ajattelevat muiden arvostelevan heitä seuransa mukaan, ja myös tekevät näin. Mut joo. Ihmisille on tärkeätä ihmisten hyväksyntä, mutta elämässä on vielä tärkeämpiä asioita, joita varten kannattaa olla välittämättä edellä mainitusta ;)
Olen nainen.
Minusta se on plussa, jos miehellä ei ole mitään kaverilaumaa. Eipä ole itsellänikään. En ole koskaan tullut toimeen ns. sosiaalisten ihmisten kanssa. Luonteelleen ei voi mitään.
Juuri näin, kaveripiirin puuttuminen voi olla plussaa.
Olen säännön vahvistava poikkeus.
95% naisista aivan varmasti tahtoisi olipa minkälainen hyvänsä että miehellä on jonkin sortin sosiaalinen kaverilauma.
Vaikuttaisi siltä että nämä ihmiset eivät todellakaan mahda luonteelleen mitään tai sitten asenteelleen vaan ihan reilusti jos mies vaikuttaa yhtään "epäsosiaaliselta", "kaveriensa hylkäämältä" ja "yksinäiseltä" niin näet ihan suoraan miten osakkeet romahtavat.
Se ei paljon auta jos tuollaisia naisia kuin sinä on niin harvassa ettei heitä löydä tai heitä vähän yksinäisemmille tai vähemmän sosiaalisimmille miehille riitä.
Naisen itsensä pitää olla jo todella epäsosiaalinen ettei odottaisi miehen olevan sosiaalinen sekä varsinkin omaavan kavereita.
Ei ole mikään hylkiö jos ei kiinnosta sosiaalinen huuhaa tai jos on heivannut tampiot pois. Enemmistö ihmisistä, eli 70 prosenttia on ei sosiaalisia.
On aivan varmasti hylkiö monien ihmisten mielestä jos ei ole jäänyt ketään paljon jäljelle.
Sinun ajatuksesi ei paljon siinä paina (eikä minun) jos ne ihmiset jotka tutustuvat meihin päättävät että "ton täytyy olla jonkin sortin hylkiö" kun eihän sillä ole kavereitakaan oikein eikä menoja.
Jokainen voi ottaa tästä neuvostani vaarin tai ei.
Asiaa voi pohtia edestakaisin kannattaako se ja onko se "rehellistä", mutta on pakko sanoa että kyllä se aika helvetin paljon vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen.