Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa hieman yli kolme kuukautta.. Rakastan häntä enemmän kuin - kovin montaa muuta asiaa tässä maailmassa.. ja voin oikeasti sanoa että Rakastan.. Hän on ensimmäinen jonka aamulla näen, ainoa jota päivällä ajattelen ja illalla olen iloinen kun saan nukahtaa hänen viereensä..
Mutta koskaan ei kuitenkaan voi mennä niin hyvin, etteikö jokin olisi jollain tavalla huonosti.. Eli ongelmia paratiisissani..
Tyttöystäväni ei osaa mielestäni näyttää/sanoa tunteitaan.. Todennäköistä on että jokainen ei vain tunne "näin nopeasti" mitään.. Ehkä se johtuu siitä.. Mutta kuitenkin se kun hän ei mielestäni sano välittävänsä, tekee sellaisen tunteen että teen jotain väärin, tai että hän on kanssani vain koska ei itse halua yksin (sitä se ei ole, mutta siltä se vain tuntuu)..
Olen neuvoton ja masentunut..
Mutta koskaan ei kuitenkaan voi mennä niin hyvin, etteikö jokin olisi jollain tavalla huonosti.. Eli ongelmia paratiisissani..
Tyttöystäväni ei osaa mielestäni näyttää/sanoa tunteitaan.. Todennäköistä on että jokainen ei vain tunne "näin nopeasti" mitään.. Ehkä se johtuu siitä.. Mutta kuitenkin se kun hän ei mielestäni sano välittävänsä, tekee sellaisen tunteen että teen jotain väärin, tai että hän on kanssani vain koska ei itse halua yksin (sitä se ei ole, mutta siltä se vain tuntuu)..
Olen neuvoton ja masentunut..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa!
Kuulehan Omena, ota ihan iisisti=)
Joskus ihmisillä tosiaan menee eri tahtiin nää hommat; mä olin ensiksi se joka näytin tunteeni miehelleni, sitten hän lämpeni enemmän, mutta vasta n.6kk jälkeen hän on alkanut todella näyttämään tunteitaan. Se on aaltoliikettä ja ikävä kyllä ei aina mene ihan kuin 'tandem' pyörä, samassa tahdissa, vaan välillä pikkusen vuorotellen. Tajuan silti hyvin fiiliksesi..sillä koin ihan samoja tunteita alussa..
Mutta ootappas kun aikaa menee ja hän oppii luottamaan suhun ja suhteeseenne (vain aika tekee sen!) niin varmaan tuo tyttösi tulee ulos kuorestaan!
Kuitenkin pitää muistaa, että kaikki eivät osaa SANOA asioita..mutta jos tekee ja näyttää juttuja mistä voi tulkita miten paljon toinen välittää..se varmaan riittää?
Tässä vaiheessa nevoisin kuitenkin sua olemaan kärsivällinen ja osoita tunteitasi hänelle, luottaen teihin ja itseesi. Luota siihen että kaikki aikanaan, ja kun on hiljaa..'saa kalaa'..heh. Epäilys ja epävarmuus kuuluu mun mielestä suhteen alkuun, niitä ei kantsi pelätä! Mutta älä anna pelon estää omia tunteita ja niiden osoittamista, se olis mun mielestä virhe.
Kyllä se siitä, jutelkaa ja halikaa..mutta älä painosta tyttöä, kyllä se siitä lämpiää =)
Aurinkoa päivääsi ja mieleesi,
t.Jansku
oivaltanut jotain todella totta ja aitoa.
Olipa hyvä lukea kommenttinne. Mulla on jokseenkin sama tilanne. Olen itse ihan rakastunut ja valmis panostamaan suhteeseen, ja haluaisin mieheltäni hellyyttä, halauksia ja suudelmia, tai silittelyä edes joskus. Jonkun merkin tykkäämisestä. Niitä vain ei tule, tai sitten erittäin harvoin. Olemme puhuneet asiasta, ja hän sanoo minulle että eikö se jo kerro tykkäämisestä, että ylipäänsä tulen luoksesi ja vietetään öitä yhdessä.
No, minusta se ei riitä. Tulee olo että ollaanko tässä tietyllä tapaa edelleen vain kavereita. Meidän tapauksessamme olemme nimittäin olleet kavereita jo monta vuotta. Nyt kun olemme tulleet siihen pisteeseen, että seurustelu tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, hän kuitenkin käyttäytyy edelleen hyvin kaverillisesti. Koska kuitenkin tunnemme toisemme jo hyvin, olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudestakin, vaikka seurustelua on ollut vain kolmisen viikkoa.
Yritän olla kärsivällinen, ja toivoa että asiat muuttuvat ajan myötä parempaan suuntaan, ja niitä tykkäämisen osoituksia tulee... Siis että hän näyttäisi sen että olen hänelle rakastettu, en vain kaveri. Muuttuuko tällaiset asiat ajan myötä???
Paras veto saattaisi olla, etten ottaisi asiaa puheeksi lainkaan, mutta vaikeaa on, kun nuo hellyydenosoitukset ja kosketukset ovat minulle tärkeitä. Ja ellen kerro, miten hän voisi tietää? Toisaalta en haluaisi painostaakaan.
Tiedän ettei kuvioissa ole ketään toista, sillä vietämme varsin paljon aikaa yhdessä. Ulkonäöstä ei pitäisi olla myöskään kiinni tämä haluttomuus... ja seksiä myös on aivan tarpeeksi.
siksi, että seksiä on tarpeeksi tai "liikaa", silloin miehillä helposti muu hellyys tuntuu "turhalta", eikä siihen jaksa panostaa.
Meillä on myös tuollainen tilanne että kyllä vietämme öitä yhdessä, mutta se ei riitä.. Haluan että minulle SANOTAAN, eikä vain näytetä, koska ainakin sanominen on mielestäni aitoa.. Myös minä olen yrittänyt tuota että olen vain kärsivällinen ja toivon asioiden menevän parempaan suuntaan, mutta tuntuu että ne vaan on.. Ei mene eteen, eikä taakse..
Eli vastaus kysymykseese "Muuttuuko tällaiset asiat ajan myötä???" on että ei ainakaan meillä vielä ole muuttunut.. Mutta silti uskallan toivoa.. Kyllä hän vielä joskus sanoo rakastavansa..
Kiitos, tuota en muuten osannutkaan ajatella.
Meillä nimittäin on ehkäpä varsin runsaasti seksiä, koska siitä pidän, ja olen ajatellut miehenikin siitä vain ilahtuvan. Tosin hän on maininnut muutaman kerran sen runsaudesta. Joten hyvin mahdollista, että sitä on "liikaa", eikä hänen tarvitse juuri panostaa sen takia ainakaan.
Ehkäpä täytyy kokeilla, muuttuuko mikään, jos se ei ole liian jokapäiväistä... Mutta en kyllä haluaisi sitäkään, että sitten kaikki hyväilyt/halaukset ovat vain lämmittelyä ja seksin puutteesta johtuvaa... Mutta sittenpä näkee.
Minulle riittäisi, että se välittäminen edes näytettäisiin esim. halauksella, suukolla tai muulla huomioimisella (hän tekisi jotain mistä tietää että ilahdun). Jos kuulisin vielä hänen ääneen sanovan, mitä ajattelee, olisin todella iloinen!! Mutta saattaahan olla että hän onkin tunteistaan epävarma. Huokaus... tämmöinen epävarmuus on rassaavaa, kun itse tietää mitä haluaa. Ehkä mielikuvitukseni laukkaa liikaa.
Yritetään siis olla kärsivällinen. Pelkkä läsnäolo ei kuitenkaan riitä kertomaan...enkä ole tilanteeseen tyytyväinen.
Meillä kyllä näytetään, mutta sitten muuten onkin vähän hankalampaa.. Meillä kun sanotaan niin harvoin, jos ollenkaan.. Kyllä meillä kai joskus, mutta koska niin harvoin, tuntuu ettei ollenkaan.. Stressaan vaan liikaa..
Sulla on taito osoittaa ja sanoa tunteesi julki ja sitä taitoa sä voit nyt hiljalleen "opettaa" myös tyttöystävällesi. Olet vaan aidosti rakastunut ja rakastava oma itsesi, tilanteessa kuin tilanteessa.
Saattaa tuntua turhauttavalta ja masentavalta olla "se ainut" joka näyttää selkeästi tunteensa, mutta se mikä sinusta tulee ulos luonnostaan, saattaa olla toisenluontoiselle ihmiselle todella vaikeaa vaikka hän kuinka rakastaisi.
Älä säikähdä vaikka tyttösi joskus jopa torjuisi hellyytesi, sillä fyysisyys saattaa tuntua tottumattomasta joskus jopa tarpeettomankin kiihkeältä.
Yhdessä eläessänne te opitte pikkuhiljaa tuntemaan toistenne tarpeet ja perusluonteen, niin yksilöinä kuin partnereinakin.
Pitkäjänteisyyttä siis, kyllä se siitä lutviintuu. : )
> Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa hieman yli kolme kuukautta.<
Ajattelitko piristää häntä hieman kukkasilla???
Voi olla myös niin ettei hän yksinketaisesti tunne sinua kohtaan yhtään mitään,tälläisiäkin ihmisiä on,kun he päättävät toisen jättää he vain sen tekevät,heillä on tunteettomuuden avulla saavutettu yliote tuntevasta osapuolesta, varaudu aina pahimpaan mutta toivo parasta.
onnea!