Tänään sain sitten vihdoin kuulla suoraan lääkärin suusta, että isäni sairastaa pitkälle edennyttä alkoholin aiheuttamaa maksakirroosia. Tuntuu niin helvetin pahalta. Olen vasta 25-vuotias ja nyt jo menettämässä toisen vanhempani ja vielä niinkin typerän asian kuin alkoholin takia!!! Itse en ole koskaan juonut pisaraakaan, joten en voi senkään takia ymmärtää miksi isäni on antanut alkoholin pilata elämänsä. :( Kaikista typerintä tässä on se, että isäni salasi aina asian kaikilta läheisiltä, ei pitänyt yhteyttä silloin kun ryyppäsi, joten totuus tuli meille kaikille suurena yllätyksenä. Sairaalassa ollessaankin oli sanonut hoitohenkilökunnalle ettei meille omaisille saa kertoa MITÄÄN hänen tilastaan, että muka kertoo itse mitä haluaa. Ja sehän ei todellakaan kertonut kaikkea. On vaan niin paska ja petetty fiilis, en osaa sanoin edes kuvailla tuskaani. Nyt sitten isä on niin huonossa kunnossa, ettei pärjää enää edes yksin kotona, on täysin autettava ja hoidettava.
Tiedän sen, ettei isällä ole enää varmasti paljoa elinaikaa. Pelkään vaan että miten itse jaksan sitten, kun hänestä aika jättää, se on kuitenkin isäni ja olen aina ollut "isän tyttö". :( Toisaalta olen niin vihainen isälle mutta toisaalta yritän ymmärtääkin häntä, koska tiedän, ettei hänen elämä ole todellakaan ollut mitään helppoa. Miten muut on tällaisesta tilanteesta selvinnyt? Miten saisin itselleni voimia ja vahvuutta jaksaa eteenpäin vaikka isän elämä päättyisikin? Isän tilanteeseen en voi kuitenkaan enää vaikuttaa mutta omaan tulevaisuuteeni voin. Silti tuntuu vaan olo toivottomalta ja takki tyhjältä, miten tässä näin pääsi käymään ja miksi tämäkin sattui minun kohdalleni...
Neuvoni on kaikille, että älkää juoko. Se tappaa.
Tiedän sen, ettei isällä ole enää varmasti paljoa elinaikaa. Pelkään vaan että miten itse jaksan sitten, kun hänestä aika jättää, se on kuitenkin isäni ja olen aina ollut "isän tyttö". :( Toisaalta olen niin vihainen isälle mutta toisaalta yritän ymmärtääkin häntä, koska tiedän, ettei hänen elämä ole todellakaan ollut mitään helppoa. Miten muut on tällaisesta tilanteesta selvinnyt? Miten saisin itselleni voimia ja vahvuutta jaksaa eteenpäin vaikka isän elämä päättyisikin? Isän tilanteeseen en voi kuitenkaan enää vaikuttaa mutta omaan tulevaisuuteeni voin. Silti tuntuu vaan olo toivottomalta ja takki tyhjältä, miten tässä näin pääsi käymään ja miksi tämäkin sattui minun kohdalleni...
Neuvoni on kaikille, että älkää juoko. Se tappaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joutuu kohtamaan kuolemaa sukulaisissa ja lähipiirissä, ja iän karttuessa aina vain useammin.
Koet olevasi petetty, hylätty, vihainen ja surullinen. Kuuluu asiaan.
Mitään muuta ei ole tehtävissä, kuin käyttää jäljellä oleva aika selvittääkseen hänen kanssa, mitä on vielä selvittämättä, ja yrittää valmistautua tulevaan.
Myöhemmin aika hoitaa ja tasaa nämäkin traumat.
Sinullahan on elämä vielä edessäpäin, joten katse eteenpäin.
sanoja täältä, toiselta isänsä alkoholille menettäneeltä tyttäreltä.
Elämä heittelee ja et varmaan olisi voinut vaikuttaa isäsi juomiseen, vaikka olisit tiennytkin asian vakavuuden. Itse tiesin, mutten koko totuutta, sillä äitini peitteli asiaa ja ei kertonut kaikkea. Luuli, että vaikenemalla paha menee pois. Isäni ei kuollut kirroosiin, vaan tappoi itsensä konkreettisesti, mikä tuntui myöskin tosi pahalta. Tunsin vihaa ja epätoivoa, mutta nyt kun aikaa on kulunut alan ymmärtää häntäkin. Alkoholismi on tappava sairaus siinä missä moni muukin tauti.
Koeta puhua isäsi kanssa ja viettää tämä loppuaika hänen rinnallaan. Hän tuskin itsekään halusi näin käyvän. Alkoholismi kun ei ole enää lopussa mitään hauskanpitoa, vaan riippuvuus, josta on erittäin vaikea päästä eroon edes tahdonvoimalla. Voimia sinulle!
No, samassa veneessä ollaan. Paitsi sillä erolla, että itselläni kyse on äidistä jolla silmät kellertäneet iankaiken ja kaikki kirroosin merkit selvästi nähtävissä, mutta ei mene edes lääkäriin. Eli päivät voivat päättyä koska vain ja/tai jokin letkukierre alkaa. En oikein tiedä kumpaa edes toivon enemmän, pikalähtöä vai sairaalaan joskus kiidätystä (ihme ettei ole jo tapahtunut pakon edessä pitkän aikaa sitten) ja tietoa miten kauan aikaa jäljellä ja kuinka romuna tosiaan on. Pakko ajatella, että oma valintansa. Etenkin kun kuitenkin täysin elämässään sairaseläkkeellä toimeentuleva on. Ei mitenkään voisi kääntää asiaa "kykenemätön huolehtimaan itsestään" paitsi pikku miinuksena viina...Siihen keltaisuuteen ja kirroosioireisiin asti.
Mutta ihan näin omasta kokemuksesta ja vähän työnkin kautta tietoudesta, niin vaikka omakin tilanteesi kuulostaa aika huonolta isän elämän suhteen, maksakin on sellainen elin että uskomattoman pienellä toimivalla riekaleella voi toimeen tulla ja kovin syvältäkin nousta ihan elinkelpoiseksi yksilöksi vaikka jo kuolinvuoteellaan kaikkien mielestä makaisi. JOS kaikki elintavat ja joka ikinen maksaa rasittava tekijä loppuu ja 110% remontti elintavoissa. Joskushan sekään ei enää riitä, mutta aikamoisia lääketieteellisiä ihmeitä olen itsekin nähnyt nousevan elävien kirjoihin. Ennätys taitaa olla yksi mies, jonka luokse omaiset jo kutsuttiin viinan aiheuttamien ongelmien vuoksi kaksi kertaa "nyt on lähtö lähellä, kannattaa tulla äkkiä" ja makaili iankaiken sairaalassa. Mutta niin vain siitä nousi, aikaa tuosta kohta 10 vuotta ja vaikkei nyt mikään urheiljan veroinen kunto enää olekaan, niin ihan elämään pystyy. Eikä mitenkään sen kummemmin "ei ole enää elämää "-linjaa. Asennekysymys ja positiivinen luonne kun on hänkin.
on loppu lähellä, ensimmäisestä poistosta vuosi eteenpäin ja puolet on kuolleet, seuraavaksi menevät muut elimet ja sitten onkin lähtö edessä. Yksi mahdollinen kuolinsyy on sisäinen verenvuoto, kun joku ruokatorven isoista suonista pettää.Sydämen laajentuminenkin on yksi maksakirroosin sivuoireista. Onko aikaa paljon vai vähän, sitä ei äitisi puolestakaan voi kukaan sanoa. Tuossa sairaudessa ovat ihmeet vähissä.