Jos kuvitellaan, että on viittä eri mustasukkaisuuden tyyppiä, omistavaa, poissulkevaa, kilpailevaa, egoistista ja pelokasta, olisko niin, että juurikin tuo egoistinen mustasukkaisuus olisi tyypillistä NPH:lle?
http://www.suhdesoppa.fi/mustasukkaisuus/mustasukkaisuuden-viisi-tyyppia/
Voiko NPH olla oikeasti mustasukkainen, vai onko kysymys vain vallasta? Missä kulkee raja sairaalloisen ja ns. terveen mustasukkaisuuden välillä? Vai käykö NPH:n kanssa aina niin, että hän onnistuu heijastamalla saamaan kumppaninsa näyttelemään itselleen omaa mustasukkaisuusttaan?
http://www.suhdesoppa.fi/mustasukkaisuus/mustasukkaisuuden-viisi-tyyppia/
Voiko NPH olla oikeasti mustasukkainen, vai onko kysymys vain vallasta? Missä kulkee raja sairaalloisen ja ns. terveen mustasukkaisuuden välillä? Vai käykö NPH:n kanssa aina niin, että hän onnistuu heijastamalla saamaan kumppaninsa näyttelemään itselleen omaa mustasukkaisuusttaan?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eräs tuttava oli hoitanut narsun lasta jo useampana päivänä peräkkäin. Narsun puoliso oli lasta tuonut ja vienyt ja lapsi tuntui viihtyvän oikein hyvin hoidossa. Eräänä päivänä narsu olikin tullut itse paikalle, alkanut komentaa lastaan jostakin aivan joutavasta ja saanut aikaan hirvittävän rähjän. Lapsi oli itkenyt ja huutanut, narsu karjunut lapselle ja lopulta raahannut lapsen ulos ja häipynyt tämän kanssa sanomatta mitään, eikä heistä kuulunut mitään pitkään aikaan. Tuttava oli järkyttynyt ja ihmetteli voiko narsu olla mustasukkainen siitä että lapsi sai heillä huomota ja viihtyi niin hyvin. Hänelle tuli sellainen tunne että narsu raivostui kun lapsella oli kivaa ilman "narsun lupaa". => Omistavaa mustasukkaisuutta?
Kun narsun puoliso roikkui avioliitossa enää lapsen takia, narsu jotenkin tajusi että lapsi on puolisolle tärkeämpi kuin hän. Narsu täytti puolison vapaa-ajan matkoilla, kyläreissuilla, "kotitehtävilllä" ym. joihin lasta ei voinut ottaa mukaan. Narsu alkoi selvästi rajoittaa lapsen ja toisen vanhemman yhdessäoloa ja salli sen vain jos hänellä oli jotakin muuta menoa, riittävän hyvää lähdettä tarjolla. => kilpailevaa mustasukkaisuutta?
Kaikkien, jopa omien pienten lasten, täytyy aina ja kaikessa asettaa narsu ykköseksi. Puoliso ei saa laittaa omaa lastaan narsun edelle missään ja koskaan mutta tämän täytyy lapsi silti hoitaa. Narsun lapsi saa rakastaa vain narsua, ei toista vanhempaansa tai ketään muutakaan vaikka narsu ei lapsen kanssa halua aikaa viettää tai tästä ottaa mitään vastuuta. Narsun mielestä hänellä on yksin oikeus päättää mitä hänen perheensä saa ajatella tai tuntea. Onneksi narsulla on monta rautaa tulessa eikä hän ehdi vahtia tuota oikeuttaan koko ajan, mutta hän tekee välillä tarkistusiskuja ja järjestää draamakohtauksia asiasta muistuttaakseen.
Narsisti on perheessä mustasukkainen jopa eläimille, esim. siitä kun koira saa huomiota ja hoitoa ikään kuin se kaikki olisi pois narsistilta.
Tällä palstalla olen huomannut että narsisti taitaa olla mustasukkainen myös siitä, jos joku uhri kirjoittaa jotain tänne ja toinen uhri vastaa. Narsistin mielestä hänen omat neuvonsa uhrille ovat paremmat ja oikeammat.
Kyllä musta noista vaihtoehdoista toi egoistinen mustasukkaisuus on tyypillisin. Lisäksi narskun vallankäytön välineenä toimii toisen mustasukkaisuuden ruokkiminen hienovaraisilla vihjauksilla ja uhkauksilla. Aivan takuulla narsku tuntee mustasukkaisuuden tunteen läpikotaisin, ja osaa käyttää sitä työkaluna toisen kyykyttämisessä.
Usein ihminen joka kieltää tuntevansa lainkaan koko mustasukkaisuutta, käyttäytyy sairaalloisen mustasukkaisesti epäillen ja vahtien kuin haukka. Ja näinhän se on monessa muussakin asiassa. Se minkä kieltää itsessään, näkyy käytöksessä ulospäin.. Kiellän olevani narsistinen...olen vain kusisti, loukkaaja, mitätöijä, ylimielinen, halveksuva maailman napa :)
Tuli ykkösellä hyvä elokuva Siskoni ja Minä. Osuvasti kuvattiin mustasukkaisuutta vallankäytön välineenä ja omistushaluisen kateuden ilmentymänä.
Näkisin narsistilla olevan omistavaa ja egoistista mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuutta myös toisten onnesta ja narsistin valitseman lähipiirin pitää olla aina narsistin käytettävissä ja narsistin pitää olla tärkein ihminen ja kukaan ei saa häntä ohittaa.
Narsistilla on halutessaan oikeus sivusuhteisiin, mutta auta armias jos toinen viihtyy ilmeisen mielellään toisten seurassa.
Terve mustasukkaisuus on piilossa ja ihminen pelkää hyvän ihmissuhteen menetystä.
Sairaalloinen mustasukkaisuus on toisen alituista kontrollointia ja mustasukkaisuutta jopa toisen ystävistä ja jopa harrastuksista tai ylipäätänsä mustasukkaisuuden kohde ei edes saisi tehdä mitään mikä olisi Narsistin kontrollin ulkopuolella.
mielestäni NPH jos kuka voi olla ja onkin mustasukkainen sillä hän ei soisi mitään sivujuonta toiselle.
Egoistinen ja omistava...
Sillä mustasukkaisuudella ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Kaiken alla kytee pelko nöyryytetyksi tulemisesta. Jos puoliso pettää, niin koko "maailma ajattelisi/luulisi" ( narsistin mielestä ) ettei narsisti ollutkaan tarpeeksi riittävä. Ja näin ollen narsisti tekee kaikkensa, että puoliso pysyisi lähellä...
Onhan siinä vaakalaudalla hänen koko maineensa, hänen käsitys itsestään...Kaikki.
Valta näyttelee hyvin pientä osaa mustasukkaisuus-asiassa. Valta on kyllä mukana jokapäiväisessä elämässä, mutta mustasukkaisuus-asiassa kyse on kuitenkin enemmän tuosta edellä mainitusta, omasta imagosta ja mikä pahinta, koko kuvitteellisen persoonallisuuden mahdollisesta hajoamisesta.
Ei hylätyksitulemisen pelosta mielestäni, kuten jotkut virheellisesti luulevat...
( En ymmärrä miksi jollain sivustoilla näin väitetään. Saattaa lieviin narsisteihin ehkä päteä. NPH:lle ihmiset ovat kertakäyttökamaa. Vaikka onhan se aina pieni kolaus egolle, kun toinen jättää. Pettäminen olisi kuitenkin anteeksiantamatonta, tai mikä tahansa, mihin liittyy joku toinen henkilö. )
Vaan pikemminkin kyseessä on nolatuksi tulemisen pelko, sekä todisteen saaminen siitä ettei olekaan puolison ( =koko maailman ) silmissä se paras ja loistavin.
Narsisti tietää myös sen, että hän ei tulisi koskaan antamaan sitä puolisolleen anteeksi, ja mahdollisen koston seuraukset saattavat mietityttää myös...Nimittäin eihän tuollaista loukkausta voisi ohittaa vain olankohautuksella. Ainoastaan kosto saisi hänet takaisin jaloilleen. Takaisin tunteen ylivertaisuudesta, ja vallasta...Ainoastaan kosto, estäisi narsistin tippumisen keksinkertaisuudeksi, ja sitä kautta " vertauskuvallisen kuoleman kokemisen."
Joten, estääkseen pahimman luokan katasrofin, narsistin on vahdittava kuin haukka puolison jokaista liikettä, jokaista hymyä ja katsetta...24/7.
Kyllä. Narsistin mustasukkaisuus on egoistista ja omistavaa. Narsistilla on tietysti eri säännöt itselleen, kuin muille. Hänellä saa olla oma läheinen hovinsa. Muilla ei.
Narsisti on mustasukkainen myös sisarustensa puolisoista. Hän omistaa veljensä ja siskonsa. Näiden puolisot ovat ulkopuolisia tunkelijoita, joilla ei ole oikeutta narsistin omaisuuteen: perheeseensä.
Narsisti on mustasukkainen lastensa ystävistä. Lasten ystävät voivat vaikuttaa narsistin lapseen. Lapsi ei olekaan enään narsitin muovaama patsas.
Narsistin mustasukkaisuus omasta puolisostaan ilmenee outona ristiriitaisuutena: toisaalta narsisti haluaa oylpeänä näytellä puolisoaan hovilleen. Toisaalta narsisti saattaa suuttua mielettömästi, jos ulkopuolinen vain hieman kehuu puolisoa. Hänen alamaistaan kehuu vain hän itse.
Mustasukkaisuus on pelkoa, omistushalua, itsekkyyttä, rakastamista, välittämistä, haaveiden murenemista, pettymystä, turhautumista. Voidaanko mustasukkaisuutta lokeroida ja eritellä? Minusta mustasukkaisuudessa on aina kysymys narsistisista tuntemuksista, oli kyseessä sitten narsisti tai ei, samat tunnekuohut minusta käy jokainen läpi kaikessa muodossaan. En ole varma, onko NPH.lle tyypillisempää tuntea egoistista mustasukkaisuutta, sillä mustasukkaisuus on hyvin monella tapaa monille ihmisille lopulta aivan samanlainen helvetillinen repivä tunnetila.
Niin mitä enemmän on selvillä omista heikkouksistaan ja tunteistaan ja siitä miten reakoi mustasukkaisuuteen oppii sitä helpommin varmasti sietämään ja käsittelemään. Mitä vähemmän on yhteydessä tunteisiinsa, eikä niitä osaa analysoida sen herkemmin tilanne pääsee riistäytymään käsistä. Epäluuloisuus on mustasukkaisuudessa kuin syöpä se alkaa leviämään ja rakennella omia juttuja päässä, jossa ne paisuvat ja saavat joskus järjettömätkin mittasuhteet.
Mustasukkaisuutta on vaikea hallita, jos se on ollut liittyneenä elämään jo lapsuudesta saakka. Syrjiminen, loukkaukset, heittelejättö, hylkäämisen kokeminen jne. saa meidät ajattelemaan ja kokemaan tuon( indifferenttisen) yhdentekevän tunteen, jossa itsensä tuntee mitättömäksi, hyödyttömäksi ja syrjäytetyksi. Mustasukkaisuudessa joku muu nousee tärkeämmäksi ja syrjäyttää minut, se tunne ei ole helppo käsiteltäväksi.
Aika mielenkiintoinen tunne tuo mustasukkaisuus, kun sitä oikein lähtee ajattelemaan ja miettimään. Se vaikuttaa kateudelta, mutta on jotakin vielä syvempää ja omistavampaa. Mustasukkaisuus on mielestäni tunne, jossa henkilö tietää ettei voi toista omistaa ja joku muu voi viedä tai haluta omistaa tämän ihmisen kuin minä. Tämä ihminen voi halutessaan myöskin jättää minut jonkun toisen tähden jne... Esineestä ollaan puhtaasti kateellisia, mutta ei mustasukkaisia, sillä mustasukkaisuus tarvitsee tunteekseen henkisen yhteenkuuluvuuden ja intiimiyden, jota ihmisen ja esineen välillä ei ole. Nyt kun ajattelen, niin minusta mustasukkaisuus ei ole ollenkaan kateutta, vaan se on puhtaasti ihan oma tunteenlajinsa, jossa kohteeseen on tunnettava intiimejä, romanttisia, seksuaalisia ja rakastumisen tunteita. Mustasukkaisuudessa kysymys on tunteiden omistamisesta, kun taas kateudessa esineen omistamisessa.
"kun puhdas kateus on vain kahdenvälistä",..hmm, miten niin vain kahdenvälistä?
Tuo omistava mustasukkaisuus,... niin minusta mustasukkaisuus on liittyneenä siihen ajatukseen, että uskoo, tai luulee omistavansa toisen. Kiintymys ja rakkaus luo harhaanjohtavan kuvan siitä, että toinen on omaisuuttani, vaikka periaatteessa ketään ei voi omistaa koskaan. Ehkä mustasukkaisuus on juuri tuota turhautumisen tunnetta, jossa todella tajuataan, että toinen on yksilö ja hänellä on yksilön vapaus, vapaus valita ja tehdä valintoja minusta riippumatta. Kateus taitaakin olla kokonaan mustasukkaisuudesta erillään oleva juttu, kateudessa ei ole pelkoa mutta mustasukkaisuudessa kyse nimenomaan on pelosta.
Siis, mielestäni mustasukkaisuus ja kateus ovat kaksi täysin eri asiaa, jotka helposti sekoittuvat tunteena,...vai? Mitä mieltä olet?
Mustasukkaisuus siis pohjautuu täysin pelkoon, pelkoon hylätyksitulemisesta. Mutta onko tuo reaktio menettämiselle, yksin jäämiselle ja hylätyksitulemiselle normaali alkukantainen reaktio, vai onko se merkki jossain elämänvaiheessa koetusta pettymyksestä, joka on liittynyt hylätyksitulemiseen? Ohutnahkainen narsisti elää kovin symbioottisesti ja hänen kiintymyksensä kohde voi saada kovin palvovalta vaikuttavaa kohtelua. Ohutnahakainen narsisti on siten myös hyvin omistushaluinen ja mustasukkainen ja ahdistuu helposti, jos symbioosi ei toimi. Paksunahkainen taas, niin osaatko sanoa,...?
Itse en sotkisi tunteita ollenkaan mukaan.
Kaikkiin tilanteisiin ne eivät vain päde, varsinkin jos kyse on voimakkaasta omistamisenhalusta.
Ajatellaanpa vaikka, jos joku lainaisi vaikkapa paitaani luvatta, niin raivarihan siitä seuraisi...Todennäköisesti. En halua että kukaan koskee/yrittää omia mitään minun omaani. Ei ole kyse siitä, että pelkäisin tämän vaatekappaleen menettämistä, vaan yksinkertaisesti kyse on periaatteesta. Se mikä on minun, pysyy minulla...Muut pitäköön näppinsä erossa.
Jos asiasta sovitaan etukäteen asia on eri.
( vaikka ihmisiä ei voikaan omistaa, mutta jotenkin sitä on vain vaikea toteuttaa käytännössä. )
Nykyään olen luopunut koko mustasukkaisuudesta. En olekaan tuntenut tätä kuin yhden henkilön kanssa ainoastaan...Silloinkin olin niin nuori, etten ymmärtänyt homman jujua...
Tajusin, ettei kukaan ihminen ole sen arvoinen, että haaskaisin tähän kallista aikaa. Jos toinen haluaa viettää aikaansa mielummin muiden kanssa, niin saa tehdä sen sitten kokonaan ilman minua.
Hyvänä esimerkkinä eräs tapaus tässä yksi päivä, kun mieheni yritti tehdä minua mustasukkaiseksi heittämällä sellaisen kommentin, josta normi-ihminen olisi varmaan saanut kauhean itkupotkuraivarin. Vastasin jotain: " vai niin..." Ja jatkoin vain tekstiviestin kirjoittelua. Hymyilin vain mielessäni, kun ajattelin, mitä tämän mielessä mahtoi liikkua...En tuntenut yhtikäs mitään, mitä nyt hieman alkoi naurattamaan.
Yrittää jatkuvasti saada minua reagoimaan, mutta en lähde enää mihinkään peleihin mukaan...Voi olla, ettei jaksa minua kauan enää tästä syystä katsella, mutta se on mulle aivan sama.
Mulla on sitä pari muutakin miestä tässä katsottuna varalla, joten en menetä yhtikäs mitään.
En ole kylläkään pettänyt...vielä.
Miehestäni sen sijaan en voi olla varma. Taitaa olla yhtä empaattinen, kuin minäkin.
Kukaan normaali ihminen tuskin yrittäisi kohdella toista niinkuin paskaa hymy naamalla...Siitä tulee mieleen sellainen ilkikurinen ja huomionhaluinen kakara...Ja kun en huomioi, alkaa mökötys.
Kieltämättä aika huvittavaa. :)
Kun ohittaa nämä turhat vähättelyt, ja mitätöimiset, kuten vaistomaisesti teen, on siinä hyvätkin puolensa.
Voi kyllä olla, että tämä juttu kaatuu vielä omaan mahdottomuuteensa...Voisin toki teeskennellä suuttunutta ja muuta, ja koukuttaa tämän tällä lailla, mutta onkohan se sen vaivan arvoista. En ole vielä päättänyt.
Huh, hikipisaroita otsallani,..mutta ystäväiseni sinä tarvitset nyt VALONPISAROITA kuuntelehan kamu tämä biisi.
http://www.youtube.com/watch?v=khEjKL-ZTEo
Jaa,a nyt et puhunut kamu totta, sinäkin olet arvokas ja haluat että sinusta ollaan vähän mustiksia, myönnä pois. Rakkaus on sellainen juttu, että se ei säästä meitä tältä tunteelta prkle! Ei sinuakaan.
*tarjoo punaisen sienen*
Tempulla on aina niitä pahoja sinisiä sieniä, jäätävän makuisia yäk, pistän ne aina taskuun, enkä syö niitä, mutta kehun silti aina että hyviä oli, kääk, sanonko miltä maistu,...tunkkaselta mustankipeältä kumisaappaalta. Nää punaiset on paljon pehmeämmän makuisia,..maistas vaikka :D
Sä Temppu luulet aina, että nämä hommat hoidetaan järjellä, mutta nämä on kuule täysin järjen ulkopuolella olevia asioita, kun tuteet jyllää ja ottaa sinusta vallan. Sä ja sun selviytymiskeinosi ja pah, sanon minä, huijaat vaan itseäsi noilla jutuillasi.
Tuo oli oma ajatukseni ohutnahkaisesta narsistista ja se pohjautuu ihan omiin kokemuksiini, en tiedä mitä Hyrck asiasta on mieltä minäkään. Mietin tuota varhaista kantakuvaa, ehkä asia on noin. Minusta mustasukkaisuus on narsistinen luonteenpiirre, ominaisuus joka kuuluu enemmän tai vähemmän ihmisen luonteeseen. Temperamenttimme määrää, miten mustasukkaisuuttamme näytämme ja miten me sen koemme. Paksunahkainen narsisti pelkää erityisesti tunnetasoisia riippuvuussuhteita toisin kuin ohutnahkainen ja hän vetäytyy ja pyrkii olemaan hyvin tunteeton, välttelevä ja peittää tunteensa ja tavallaan "kotiloi" mustasukkaisuutensa ollakseen tuntematta sitä ja muita tunteita. Vai? Mieltä?
Täytyy varmaan tunnustaa jotain....
En viitsinyt sanoa sulle silloin, mutta näin kerran mitä se Temppu pisti niihin sinisiin sieniin...
Usko pois, et halua tietää...
Tuo biisi kuulosti aivan eläkeläishumpalta...
Vähän turhan hidastempoista meikäläiselle.
Pitäis kyllä varmaan vähentää noiden sienien mässäilemistä. Näen niitä jo unissanikin.
Ne oli kyllä kärpässieniä, mutta silti...
*tarjoaa kirkkaan oranssiksi värjätyn sinisen sienen*
Nämä on muuten hyviä...Maista ihmeessä! >:)
:-)
Uutisissakin on kevennys osio, miksei sitä saisi olla täällä. Ei asiallisuutta pilaa, jos piipahtaa viihteelle ;-D
Niin, tuo sinun inhorealistien tapasi saa minussa aikaan välillä sen, että pakko vähän vääntää puukkoa sisuksiisi,..vatipää ;)
Sitäpaitsi rakas itserakas vatipää, en ollenkaan ole miettinyt ja ollut keskustelemassa Tempun mustasukkaisuuden tuntemisesta ja kokemisesta, mistähän taas tuonkin käsityksen mahdoit saada ???
Jasso, vai analyyttisesti?
"Selviytymiskeinona backuppien pitäminen on tietenkin erittäin tehokasta, mutta edellyttää toki tunteista irtaantumista.....
tosi analyyttista, mutta tuo ei liity mustasukkaisuuteen mitenkään vaan on ihan jotain muuta. Turha mussuttaa mulle, koska mä näen sun läpi ja mä vaan tunnen sut,....
LÄPS,...
No, jos lisää haluat niin voinhan läpsäistäkin, mutta sinähän vaan nauttisit siitä, joten jätän sut mielummin siihen skitsoiseen tilaasi, ehkä QoH
Mutta en niin paska kuin sinä...läps!
:)
Mitä minä nyt olen tehnyt, että mulle pitäis motkottaa?
Sama viaton j.o.k.u. olen kuin aina ennenkin... :)
( Hmm...Mitähän ilkeää kehittelisin tälle päivälle... )
Minun pitäisi motkottaa teille, kun aina jauhatte vain rakkaudesta, kasvamisesta ja muusta.
Joidenkin tunnepitoisten kommenttien näkeminenkin jo saa voimaan pahoin, jos nyt ihan rehellisiä ollaan...Nykyään tekee mieli vain hypätä sellaisten yli.
Yliannostus rakkaus-höttöä, on sama kuin söisi korillisen niitä sinisiä sieniä...
Ei se ole minun rakas...Se on täyspaska. :)
Ja miten vain. Voi tuolta muutama kurttuinen tatti vielä löytyä.
Vähän hometta pyyhkäiset päältä pois, niin ne on kyllä ihan syötäviä...
"Mutta vain väliaikainen ja samaan aikaan sisäisen kasvun tuolla alueella pysäyttävä asetelma. "
Ongelma on...Että sinun ja monen muun käsitys rakkaudesta eroaa omastani kuin yö päivästä...Sitä ei muuta mikään.
Se ei muutu silmissäni yhtään sen vähemmän vastenmieliseksi, vaikka pyörittelisin asiaa mielessäni tuhat vuotta...
Jaahas...Sen keskiviikko-kaljat kyllä tiedetään...
Teitä ei sitten pariin päivään näykään.
Sepä ikävää...
No mutta hellurei, vaan sitten teille molemmille...Bitch. ;)
Pilasitte...pelastitte...miten se nyt oikein meni. ;)
Jos haluat joskus pistää ranttaliksi, ja tuhlata aikaasi 148:04 min, niin suosittelen 'Into the Wild'ia
Siddharthan tarina nykyajassa, temppuilevan pojan tositarina, narskuvanhempien kauhuksi.
Joskus muinoin yxex:än aloittamaan ketjuun taisin kirjoitella kyseisestä aiheesta... :)
Sen paremmin en osaa sitä selittää.
Ehkä se on sellainen juttu, mitä ei mulle vain ole olemassa.
Meinasin varoittaakin, että jos se äijä ehdottaa jotain reissua, niin...Think twice...Sitä ei ikinä tiedä mistä löytää aamulla itsensä, kun sen kanssa lähtee liikenteeseen. Säästyt aamulla ylimääräisiltä yllätyksiltä. :)
Mun kokemukset krapulasta on hieman erilaiset...
Ihana aamu.
Verhojenraosta pilkottaa kullankeltainen auringonsäde...
Se leijailee huoneen poikki, osuu suoraan silmiin ja pureutuu sitä kautta tajuntaan, kuin polttava laser, saaden tuhannet kellot pääni sisällä kilkattamaan iloisesti, kuin kulkuset jouluna...
Pikkuhiljaa käännän pääni, ja kohdistan katseeni huoneen hämärään nurkkaan...Polte lakkaa silmissä...
Hetken aikaa tuntuu, kuin joku keikuttaisi huonetta, tai pyörisin karusellissa, joka ei suostu pysähtymään, vaikka kuinka rukoilisi...Aivan kuin kymmenen pientä pesukonetta suorittaisivat linkoustaan pääni sisällä, saaden kädetkin tärisemään, kuin horkkataudissa.
Tuo suloinen aurinko paistaa yhä verhojen välistä...Saaden huoneilman äkkiä lämpenemään...
Yhtäkkiä tuntuu, kuin olisin saunassa. Koetan nostaa tuskissani peiton pois päältäni, mutta olo on kuin märällä tiskirätillä, enkä kykene liikkumaan...Raajat ovat kokonaan krapulan halvaannuttamat.
Suu tuntuu kuivalta, eikä tekisi mitään muuta niin mieli, kuin pienen pientä vesipisaraa...Mutta kädet eivät liiku, ja joka kerta kun koetan kääntää päätäni, tuntuu kuin joku iskisi lekalla otsaan...
Tässä siis makaan, enkä muuta voi...
Päivänvalo täyttää huonetta pikkuhiljaa, ilma lämpenee, silmiä kirvelee, päätä särkee, ja tuntuu että hetkenä minä hyvänsä voisin tukehtua omaan oksennukseeni...Ja se jano...Tuntuu, että voisin kuolla lasillisesta vettä.
Yhtäkkiä huoneen ovelle ilmestyy tumma hahmo...
Se karjaisee, ja tuntuu kuin pääni voisi räjähtää ilmaan pelkän äänenpaineen voimasta:
"HUOMENTA! ONKO KRAPULA!!! Vettä ei tule sitten hanasta, että..."
( Tämä oli kyllä elämäni hirvein aamu...Onneksi tarina päättyy kuitenkin onnellisesti. )
http://www.youtube.com/watch?v=6yfxca-2BU0&feature=related (Elämä on juhla )
Mitä hait? Haitko mullekin asti?
Perhana...Ei ole kuin yksi keskari jääkaapissa, ja sillä pitäis elää viikonloppuun asti. Tässähän kuolee vielä janoon!
Läps,....oikea, läps,....vasen,...I`m sooooo sorry...
http://www.youtube.com/watch?v=RTyLZaFjbAE&feature=channel
jatketaan,..tästä,,..
http://www.youtube.com/watch?v=BilhAYGrO80&feature=channel
Ai nämä sun ihanat naisesi, joo olen kauhean mustasukkainen,...
http://www.youtube.com/watch?v=uE53mz6qdYk&feature=fvst
Rakkaus on mustasukkaista. Mustasukkaisuudessa on kysymys itsetunnosta, ja häpeästä.
http://www.youtube.com/watch?v=tr8HlPVQlgs&feature=related
Hmm,...parisuhde on mustasukkaista,...mutta rakkausko ei ole? Mutta täytyyhän sen rakkauden olla myöskin mustasukkaisuutta, sillä rakkaushan sitoo, se sitoo fyysisesti ja henkisesti ja voihan sitä mustasukkainen olla rakkaastaan vaikkei eläisikään parisuhteessa. Minusta taas koko rakkaus käsittää molempia tunteita, niin positiivisia kuin negatiivisia. Ilman kiintymystä ja rakkautta tuskin olisi mustasukkaisuutta, mutta ilman parisuhdetta mustasukkaisuuttakin ilmenee.
Mutta, on vain yksi mutta tuossa sinun teoriassasi,...se ei ole rakkautta. Ystävyys ei voi koskaan olla todellista intohimoista rakkautta, jos mustasukkaisuuden tunteita ei ole ja jossa erossa oleminen ei tuota tuskaa. Rakkaus on mustasukkaista ja se haluaa olla tiiviisti yhtä, symbioosissa. Se ei kestä erossa olemista. Hyväksyminen ja kunnioittaminen ja rehellinen jakaminen ilman mustasukkaisuutta ei ole rakkautta vaan se on platonista ystävyyttä, kiintymystä toiseen ihmiseen, mutta josta puuttuvat rakkauden elementit, romantiikka, intohimo ja mustasukkaisuus.
Olen eri mieltä sinun kanssasi, siitä mitä rakkaus on,...rakkaus on repivä ja raastava tunne kaikkine intohimoineen, kaipauksineen ja mustasukkaisuuksineen, syviä tunteita, joita ei kykene hallitsemaan järjellä, eikä tahdolla. Rakkaus on selittämätön tunne, samoin mustasukkaisuus, ilman rakkautta ei ole mustasukkaisuutta ja ilman mustasukkaisuutta ei ole rakkautta. Rakkaus on käsite, johon on latautunut valtava määrä sekä positiivisia että negatiivisia tunteita, joita on vaikea hallita.
Voisi tuota vielä muotoilla, että mustasukkaisuus on rakkauden syvin tunne ja olemus, epätoivoisuuden tila, jossa rakkaus on saanut valtaan kaikki omat tunteet, niin ettei ne ole järjen kanssa enää kontrolloitavissa.
Rakkaus, viha, mustasukkaisuus, kateus,...onko niin, että lopulta kaikki vaan onkin yksi ja sama,.. olomuoto vaan muuttuu...rakkaus muuttaa vaan muotoaan,...hmmm....ompa mielenkiintoinen teoria...mm...niin sen täytyy olla,...kysymys on vaan tunteiden jakamisesta,...
Onko viha rakkauden vastakohta, onko mustasukkaisuus vihan ja rakkauden sekoittama tunne, onko rakkaus yhtälö, joka pyörittää ympärillään muita tunteita? Mitä ellei olekaan mitään muuta kuin vain rakkaus, joka onkin infra, eli alusrakenne kaikelle, josta muut tuntee kumpuavat...?
Jos rakkaus on infra ja ainoa rakenne kaikelle, niin silloin ei olemassa ole muuta kuin yksi absoluuttinen määritelmä; rakkaus, jossa tapahtuu trans-ja vastatransferensseja...? negatiivisten ja vaikeiden tunteiden käsittelemiseen, ymmärtämiseen ja hyväksymiseen tarvitaan containing-funktio, joka vastaanottaa ihmisen pettymykset elämässä, hylätyksitulemisen pelon, vihan ja muut tunteet,...?
*pyörittelee palloa*
*pyörittelee palloa*
Maistaa hän,..mmm...epäilemättä toisaalta voidaan kuitenkin sanoa, että maukkaan sopan olet keitellyt ja lopputulos maistuu varsin maukkaalta ;)
Kyllä puhutte ristiriitaisesti... kun temppuilijan ja lottamarin juttuja lukee.. on hyvä olla mustasukkainen ja sitten se onkin huono ja enhän minä ole mustasukkainen..niin ja kun ei ole mustasukkainen, niin ei välitä.. hmmm..
milloin se on hyvä juttu ja milloin huono?
Miten niin ristiriitaisesti. Minusta on hyvä olla mustasukkainen terveellä tavalla, silloinhan kyse on välittämisestä. Mustasukkaisuus voi olla myöskin äärmilleen vietyä, jolloin se on istekkyyttä ja siinä kysymys ei enää ole toisen rakastamisesta vaan tavasta hallita ja omistaa toinen itsekkäästi pelkästään omia tarpeita varten.
Epäselvää?
Siinä vaiheessa ex tai kuka vaan leimataan narsistiksi, kun on riittävän pitkään ollut yhdessä vaikean ihmisen kanssa, josta ei ole saanut mitään tolkkua, eikä ymmärtänyt hänen ajatuksenjuoksuaan. Kun sitten tieto mätkähtää eteesi, että kumppanillasi saattaa olla luonnevika tai hän on narsisti niin ongit kaiken tiedon mitä aiheesta voit saada ja sen jälkeen, niin...olet pettynyt, vihainen, katkera ja tosi surullinen...
Lohtua ei tuo, että ketään ei voi syyttää...lohtua olisi voinut tuoda, että olisi saanut kunnolla syyttää toista kusipääksi, purkaa vihansa ja kiukkunsa toiseen, mutta joudutkin yksin olemaan asiasi kanssa. Et voi syyttää ja vaatia luonnehäiriöistä ottamaan vastuuta omasta käyttäytymisestään, eihän tunneälyltään vajaa ihminen ole vastuussa siitä mitä hän on.
Sanoit että käsittelykeinot puuttuvat - se oli aika neutraalisti sanottu. Ilmeisesti tarkoituksella.
Kyse on kuitenkin siitä, että henkilö ei osaa käsitellä tunnetta - vihaansa. Tähän on lukemattomia syitä, mutta periaatteessa pelataan samoilla "kentillä" narsimin kanssa - sekin on kyvyttömyyttä käsitellä tunnetta - joskin eri tunnetta.
Siis kaksi tunneinvalidia yhdessä.
Nk. uhrilla on paljon todennäköisemmin muita ongelmia kuin vihan käsittelyyn/hallintaan liittyviä - mutta on sekin yksi vaihtoehto....
(haukotus)
Vieläkö teillä riittää kuttua tästä? :)
...
ehhehheeheee :D
Ei vaisinkaan. Ihan vakava asia. En saisi olla tällainen
http://www.youtube.com/watch?v=xfsa1P9AxdU
Tuottavamapaa? No, mikä sen tuottavampaa on kuin tuottaa itse itselleen iloa. Kyse ei tarvitse olla riippuvuudesta vaan tarpeesta. Muusikoilla, kirjailijoilla ja taiteilijoilla on tarve saada ilmaista itseään tai saada purettua itsessään oleva lajakkuus musiikin, kirjallisuuden tai taiteen keinoin, sillä sitä ei voi purkaa muulla tavoin kuin mihin intohimo on.
Mutta onko se riippuvuus silloin pahasta, jos se on hyvästä ;)) Riippuvuudesta täytyy päästä eroon vasta silloin, kun se haittaa ihmisen elämää tai siitä on huomattavaa haittaa hänen läheisilleen. Onko riippuvuus aina huono ja paha asia, vai voiko se olla jossakin tapauksessa jopa positiivista?