En oikein tiedä minne tämä aihe kuuluu..Laitoin sen nyt kuitenkin tänne.
Itselleni on siis alkanut muodostua ongelmaksi menettämisen pelko. Luulen syyn siihen olevan aika selvä, minuun kohdistui yläasteaikaan koulukiusausta, ja koko kaveripiiri jätti minut yhtäkkiä ulkopuolelle. Monien kanssa heistä olin ollut kaveri monta vuotta. Tilanne ei koskaan palanut ennalleen, ja koulukin loppui ja kyiseiset ihmiset unohtuivat täysin ja nyt siitä onkin jo monia vuosia vierähtänyt. Nyt olen kuitenkin myöhemmin huomannut ikäviä tunteita koskien oikeastaan kaikkia ihmisiä elämässäni joilla on minulle merkitystä. Olen muutenkin erittäin ihmisläheinen ihminen, mikään ei ole minulle niin tärkeää elämässä kuin hyvät ystävät. Yritän itsekin aina parhaani mukaan olla sellainen, ja ehkä asetan odotukset muita kohtaan liian korkealle, sillä tunnen usein pettyväni, että en saa takaisin yhtä paljon kun annan.
Monesti, jos joku ystävistäni jättääkin vastaamatta viestin, tunne heti että se oli nyt sitten tässä. Masennun, tunnen heti että olen menettämässä hänet, ehkä sanoin jotain väärin..Tiedän kuitenkin, että mitään erikoista ei ole, ei mitään syytä miksi ks. henkilö minut jättäisi. Tosin ei sitä ollut ennenkään, kun niin tapahtui. Tosin yläasteikäiset eivät ole vielä kovin kypsiä muutenkaan..
Onko kukaan teistä kokenut samanlaista?
Itselleni on siis alkanut muodostua ongelmaksi menettämisen pelko. Luulen syyn siihen olevan aika selvä, minuun kohdistui yläasteaikaan koulukiusausta, ja koko kaveripiiri jätti minut yhtäkkiä ulkopuolelle. Monien kanssa heistä olin ollut kaveri monta vuotta. Tilanne ei koskaan palanut ennalleen, ja koulukin loppui ja kyiseiset ihmiset unohtuivat täysin ja nyt siitä onkin jo monia vuosia vierähtänyt. Nyt olen kuitenkin myöhemmin huomannut ikäviä tunteita koskien oikeastaan kaikkia ihmisiä elämässäni joilla on minulle merkitystä. Olen muutenkin erittäin ihmisläheinen ihminen, mikään ei ole minulle niin tärkeää elämässä kuin hyvät ystävät. Yritän itsekin aina parhaani mukaan olla sellainen, ja ehkä asetan odotukset muita kohtaan liian korkealle, sillä tunnen usein pettyväni, että en saa takaisin yhtä paljon kun annan.
Monesti, jos joku ystävistäni jättääkin vastaamatta viestin, tunne heti että se oli nyt sitten tässä. Masennun, tunnen heti että olen menettämässä hänet, ehkä sanoin jotain väärin..Tiedän kuitenkin, että mitään erikoista ei ole, ei mitään syytä miksi ks. henkilö minut jättäisi. Tosin ei sitä ollut ennenkään, kun niin tapahtui. Tosin yläasteikäiset eivät ole vielä kovin kypsiä muutenkaan..
Onko kukaan teistä kokenut samanlaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua kiusattiin kokp peruskoulun ajan ja ylä-asteella tämä senkunvaan paheni. Enkä vieläkään haluaisi hirveästi muistella niitä.
minulla on sama ongelma että pelottaa jos ystävä hylkää minut kerran lähetin sille tekstarin ja ihmettelin kun se ei ollu vastannu koko päivänä eikä ollu muhun missään yyhteydessä pelkäsin niin paljon mutta onneksi se oli ollut mökillä ja puhelin oli vain jäänyt kotiin ei sinun kannata pelätä että ystäväsi jättää sinut ja jos ne jättäisi niin heillä ei olisi pääkopan sisällä muuta kuin ontto kallo älä siis pelkää