Ajattelin kysyä muilta odottajilta, että osallistuuko puolisonne mielestäsi tarpeeksi odotukseen? Miten osallistuu / miten haluaisit osallistuvan? Tukeeko kumppanisi sinua?
Itse olen nyt viikolla 30 ja raskaus on sujunut hyvin. Olen useamman viikon yrittänyt pyytää miestäni hieromaan nilkkojani tai selkääni, mutta mies vaan tuhisee tai hymähtää väliinpitämättömästi. Turvonneita nilkkoja pystyn nyt hieromaan itsekkin, mutta olisi hauskaa jos kumppani voisi auttaa edes toisinaan vihottelevan selän hieronnassa.
Olen viime aikoina tuntenut oloni epävarmaksi ja valaan näköiseksi kasvavan mahan takia, ja olisi hauskaa kuulla mieheltä joskus jotain kaunista sanottavaa vatsasta tai ulkonäöstäni. Mutta tuntuu satelevan enemmän kommentteja "Olet levinnyt vaakatasolla", "Reisissäsi on raskausarpia" jne. Ei tunnu todellakaan kivalle tuollaiset kommentit :( Mies ei ole myöskään käynyt kertaakaan neuvolassa kanssani vaikka olen useasti yrittänyt houkutella häntä mukaan. Perhevalmennukseen mies lupasi kuitenkin tulla.
Olimme menossa illalla nukkumaan, kun mies leikillä kiusasi minua. Hermostuin vähän miehelleni kiusaamisesta, sillä olisin halunnut tunnustella vauvan potkuja makuulla. Sanoin että lopettaa, ja siirtyy omalle puolelleen sänkyä jotta pääsen kunnon asentoon (Olin siis tässä vaiheessa puoliksi ulkona sängystä ja asento oli todella epämukava). Mutta mies ei siirtynyt, ja hermostuin ja lähdin pois makuuhuoneesta. Sitten alkoi itkettämään kaikki muutkin asiat, ja itkua kesti lähes tunnin. Mies kuitenkin oli alkanut nukkumaan, ja hain sitten peiton ja tyynyni sohvalle.
Mies osaa kyllä olla mukavakin, mutta tuntuu että hän ei halua millään tavalla osallistua odotukseen. Miestä ei ole pitkään aikaan kiinnostanut enää tunnustella vauvan potkujakaan :( Muita kohtalotovereita?
Itse olen nyt viikolla 30 ja raskaus on sujunut hyvin. Olen useamman viikon yrittänyt pyytää miestäni hieromaan nilkkojani tai selkääni, mutta mies vaan tuhisee tai hymähtää väliinpitämättömästi. Turvonneita nilkkoja pystyn nyt hieromaan itsekkin, mutta olisi hauskaa jos kumppani voisi auttaa edes toisinaan vihottelevan selän hieronnassa.
Olen viime aikoina tuntenut oloni epävarmaksi ja valaan näköiseksi kasvavan mahan takia, ja olisi hauskaa kuulla mieheltä joskus jotain kaunista sanottavaa vatsasta tai ulkonäöstäni. Mutta tuntuu satelevan enemmän kommentteja "Olet levinnyt vaakatasolla", "Reisissäsi on raskausarpia" jne. Ei tunnu todellakaan kivalle tuollaiset kommentit :( Mies ei ole myöskään käynyt kertaakaan neuvolassa kanssani vaikka olen useasti yrittänyt houkutella häntä mukaan. Perhevalmennukseen mies lupasi kuitenkin tulla.
Olimme menossa illalla nukkumaan, kun mies leikillä kiusasi minua. Hermostuin vähän miehelleni kiusaamisesta, sillä olisin halunnut tunnustella vauvan potkuja makuulla. Sanoin että lopettaa, ja siirtyy omalle puolelleen sänkyä jotta pääsen kunnon asentoon (Olin siis tässä vaiheessa puoliksi ulkona sängystä ja asento oli todella epämukava). Mutta mies ei siirtynyt, ja hermostuin ja lähdin pois makuuhuoneesta. Sitten alkoi itkettämään kaikki muutkin asiat, ja itkua kesti lähes tunnin. Mies kuitenkin oli alkanut nukkumaan, ja hain sitten peiton ja tyynyni sohvalle.
Mies osaa kyllä olla mukavakin, mutta tuntuu että hän ei halua millään tavalla osallistua odotukseen. Miestä ei ole pitkään aikaan kiinnostanut enää tunnustella vauvan potkujakaan :( Muita kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kasvattamaan lapsesi YH:na.
sitten mitkä merkit viittaavat siihen ettei olekaan valmis ja mitkä siihen että valmistautuu kokoajan lapseen, mutta vaan omalla tavallaan. Me kaikki ollaan erilaisia. Mutta kieltämättä, oman kokemuksen kautta vaikuttaisi mies vähän siltä, ettei ymmärrä sinua, tilannettanne eikä sitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se tuo yövalvomista, lapsen yö- ja päiväsyöttöjä, vaippojenvaihtoa, leikittämistä ja ulkoilua. Itkuisen vauvan kanniskelua ja kuuntelua. Sinun ei tarvitse tuota kaikkea jaksaa yksin vaan on tärkeää että kumppani ymmärtää tukea ja jakaa vastuun kanssasi. Olisi todella hyvä että hän osallistuisi myös odotukseen ja neuvolakäynteihin, silloin hän pääsisi lähemmäksi todellisuutta. Hyvä että tulee perhevalmennukseen. On hyvä hänen nähdä muitakin isejä, osallistuvia isejä ja ammatilainen kertomassa asioista.
Oma mieheni on tullut alusta alkaen ultrauksiin ja osaan neuvolakäynneistä. Työttömänä ollessaan tuli kaikkeen mukaan, nyt toisen raskauden aikana on työelämässä joten ei tietenkään pääse kaikkiin. Sydän äänet on halunnut tulla kuuntelemaan jne. Kaikenlaisissa ryhmissä ja tapaamisissa/valmennuksissa on ollut mukana. Olemme myös yhdessä täytelleet raskauspäiväkirjoja ja kierrelleet hankkien vauvatavaraa. Hieroo väsyneitä jalkoja ja hemmottelee, liiaksikin.... Mieheni on ollut todella hienosti osallisena esikoisen elämään ja kasvatukseen, nyt sitten vain tulee toinen ja toisenlaisia haasteita.
Tuntuu ikävältä niiden naisten puolesta, joiden miehet eivät osallistu lapsensa odotukseen ja myöhemmin sitten lapsen hoitoon ja perheeseen. Tsempatkaa kaikin tavoin ja pyrkikää hakemaan apua jos tuntuu yksinäiseltä ja raskaalta. Parisuhdeneuvojat, perheneuvolat ym ovat tätä varten, käyttäkää niitä jos suinkin voitte. Puhukaa myös neuvolassa tilanteestanne, heillä täytyy olla sen verran ylimääräistä aikaa että kuuntelevat mitä teillä on kerrottavaa ja ohjaa tarvittasessa eteenpäin avunhakemisessa.
Tsemppiä ja voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
Hei,
Itselläni ihan sama tilanne. Mies ei ole ollut halukas kertaakaan osallistumaan neuvolakäynneille eikä liioin kysele mikä vontini on,onko vauva potkinut jne. Minulla on nyt rv 27 menossa ja todella toivoisin mieheltäni hiukan kiinnostusta tulevaan lapseemme. Hain äitiyspakkauksen eilen ja hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut pakkauksen sisällöstä! Olen hankkinut yksin vauvalle kaikenlaista tavaraa (vaatteita jne.) ja otin puheeksi mm. turvakaukolon oston ja mieheni tuumasi että eikös niitä saa lainaksi jostain apuvälinevarastosta ja ettei sellaista kannata omaksi ostaa!! Ukomatonta käytöstä, tuntuu kuin olisin yksinhuoltajana hankkimassa lasta...
Anna miehellesi aikaa. Uusi ulkomuotosi ja sisäänpäin kääntyneet ajatuksesi ahdistavat häntä varmasti ainakin yhtä paljon kuin suakin. Miestä saattaa myös ärsyttää, kun ei itse saa kokea sitä mitä sinä koet ja voi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei osaa rakastaa lasta, koska ei tunne tätä (se rakkaus tulee vasta silloin, kun hoitaa syntynyttä vauvaa tarpeeksi ja kiintyy, joten älä odota mtn rakkautta ensisilmäyksellä). Ehkä huomioit miestäsi vähemmän kuin ennen? Siltä tuo iltanne ainakin kuulostaa.
Oma mieheni ei mukana raskauksissa sen ihmeemmin. Neukuissa kävi esikoista odottaessa vain koska pyysin (eihän siel ees tutkita muuta kuin äitiä: äidin verenpaineita ja painoa ja pissaa ja ja ja..!). Toisen ja kolmannen odotuksessa ei oo päässyt mukaan ollenkaan. Ultriin tulee mukaan ja toista odottaessa sairaalakäynneille (vaikka niitä on raskauksien ongelmien vuoksi riittänyt, mut oon pyytänyt mukaan ko pelkään sairaaloita). Synnytyksissä tottakai mukana. Kuitenkaan ei huomioi normaalia enempää, ei juurikaan jaksa puhua vauvajutuista jne. Ne on sitä naisten hössötystä :)