usein luullaan että tämä vain nuorten tyttöjen tauti, mutta ei. Olen 36v, sairastanut kohta 20v. Eikä loppua näy. 3 lastakin on, ja työpaikka. Silti tauti määrittää minun päivärytmiäni. Pitää kai vain uskoa että loppuelämän tästä joutuu kärsimään, ja valitettavasti se voi tätä elämää lyhentääkin.....
Ikuisesti tautinen...
---leidi
2300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä ihmeessä menetä toivoasi!! En ole koskaan aiemmin kirjoittanut tänne, mutta nyt haluan jakaa tämän.
Olen pian 33v 2lapsen äiti ja sairastanut bulimiaa n.15v. Oksensin päivittäin 1-5krt, siis jokapäivä. Kävin töissä, urheilin, siivosin kodin...kokoajan väsyneenä ja kuin usvassa.
Kävin 3v terapiassa tuloksetta.
Kuukausi sitten sain jonkinlaisen "herätyksen". Näin unen ja senjälkeen päätin mieli kirkkaana,että nyt se on loppu!
Kovaa ajattelutyötä tämä vaatii ja tietenkin muutama kohtauskin on iskenyt, mutta syödyt määrät ovat olleet pienempiä ja kierre ei ole jääny päälle.
Uskomaton tunne!!! Syön paljon vitamiineja ja muutenkin terveellisesti. En tiennytkään,kuinka paljon energiaa vapautuisi ja aikaa elämään!!
Tästä tunteesta en aio enää luopua!
Jos haluat vaihtaa kanssani kuulumisia ja saada tsemppiapua tms. Niin mielelläni vaihtaisin s-postiosoitteita.
Kiitos tsempistä.
Muistatko mitä se unesi koski, kun se oli niin ratkaiseva? Ei toki tarvitse kertoa :)
Itse joka ikinen ilta ja aamu päätän että nyt se loppuu! En voi sitä tehdä lapsilleni että tämä määrittää tahdin kaikkeen meidän tekemiseen ja entäs jos he tietää.... Silti joka ikinen päivä repsahadan, vointi on kamala, ahdistus on kamala. Mutta se ei näy päällepäin ja kukaan ei asiaa tiedä...