Menneestä vl-äidistäni on jäänyt pysyvät väkivaltamuistot. Äitini, vaikka oli
harras vl-uskovainen, oli hyvin väkivaltainen. Meitä oli melkein kymmenen
lasta ja parille meistä väkivalta oli todella kovaa. Hyvin pienestä asiasta
roikotettiin yhdestä kädestä ilmassa ja toisella lyötiin paljaalle pepulle.
Pientä avutonta lasta.
On todella ikävää muistella ja käydä "isän" haudalla, kummankin nimi on
kivessä, toisesta hyvät muistot, toisesta erittäin väkivaltamuistot. Niistä on
pysyvät arvet.
harras vl-uskovainen, oli hyvin väkivaltainen. Meitä oli melkein kymmenen
lasta ja parille meistä väkivalta oli todella kovaa. Hyvin pienestä asiasta
roikotettiin yhdestä kädestä ilmassa ja toisella lyötiin paljaalle pepulle.
Pientä avutonta lasta.
On todella ikävää muistella ja käydä "isän" haudalla, kummankin nimi on
kivessä, toisesta hyvät muistot, toisesta erittäin väkivaltamuistot. Niistä on
pysyvät arvet.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kauhea. Nuttura tiukalla, tekopyhä omavanhurskas. Kukaan ei ollut mitään hänen ja VL- väen rinnalla. Onneksi on kuollut jo ajat sitten. Varmaan huutelee siellä tuonelassa tuskissaan vettä Aabrahamilta.
oli väkivaltainen, mutta olen ymmärtänyt ja antanut jo edesmenneelle isälleni kaiken anteeksi, koska hän syvimmässä sisimmissään ei olisi ollut väkivaltainen, mutta tiukka kuuliaisuus Saara-äidille ikäänkuin sai hänet tarttumaan sellaisiin kurinpitotoimiin, johon hän ei varmasti omassa itsessään olisi kovin halukkaasti halunnut ryhtyä, mutta kuuliaisuus ja uskollisuus osoitukseksi ( niin kelle )ennen kaikkea. Mutta kauneimmaksi lopuksi tästä oli isäni kuolinvuoteellaan anteeksipyyntö meiltä kaikilta lapsilta ja äidiltä ja siinä yhdessä itkien pyysimme toisiltamme anteeksi kaikkia tekojamme toinen toisiltamme ja tunsimme olevamme todella yhteinen perhe, joka loppujen lopuksi saimme yhdessä olla ristinryövärin tavoin itsekukin pyytämässä Kristukselta, että muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Ei ollut enään siinä voimassa mitkään seurakunnan neuvot ja säännöt, vaan meidän kaikkien henkilökohtainen usko ja luottamus Jeesukseen Kristukseen.
ja vauhkoksi elämää kohtaan. Väkivaltaiset äidit ovat onnettomia peloissaan ja siitä sikiää väkivaltaisuus. Lapset pitäisi saada elämään vl- sääntöjen mukaan.
on ilmeisesti melko vaikea viedä eteenpäin ilman fyysistä tai henkistä väkivaltaa tahi molempia.
Valitettavasti.
avioparin omaa onnellista elämää ja säädellä itse perheen koko ehkäisemällä. On selvää, että pinna käryää kun suuresta perheestä on stressi, taloudelliset huolet, kasvattamisen paineet ja ympäristön kyräily.
Valitettavasti suuri osa vl-ihmisistä on niin pelon vallassa, että eivät uskalla vastustaa SRK:n ja vl-saarnamiesten lanseeraamaa Raamatun vastaista VALHEOPPIA: Raamattu kieltää ehkäisyn.
Lopputulos on sitten monen vl-perheen kannalta katastrofi.
Jumalan kanssa, en kirkon enkä lahkojen kanssa. Muistakaa aina Jeesuksen sanat.
Joh.8.
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Olen vapaa Jeesuksessa - amen !
Minulle henkinen väkivaltainen sairastutti niin pahoin, että
sosiaaliset yhteyden toisiin ihmisiin oli pakko lopetta.
tuli ihmispelko, kahvikuppineuroosi, keskustelujännitys jne.
Olen sairaslomalla, kohta eläkkeellä. Henkisen vl kasvatuksen vuoksi
Aamen.
kertoo meidän inhimillisyydestämme ja erehtyväisyydestämme, niin eikö nimenomaan 70-luvun hoitokokoukset ole elevänä todisteena siitä. Luulisi SRK:n ymmärtävän itse myös tämän.
Olet yksi monista vl-herätysliikkeen uhreista.
"Alistuu ylöspäin, alistaa alaspäin"
Se helpottaa. Lorottele hautakiven etuseinää, anna mennä etunimien yli sukunimeen ja tyttönimeen uhohtamatta syntymäaikaa ja kuolinaikaa. Jos joku on tuonut haudalle kukkia, poljeskele niitä kuseskellessasi. Sitten lähtiessä heität tupakantumpin (jos poltat) haudalle ja pieraistakin voi.
vl-puhuja?
hautarauhaa enkä vihaa tätiäni, vaikka hän olikin pimeydessä vaeltava omvavanhurskas VL. Levätköön rauhassa, viimeisenä päivänä hän tekee tilin Jumalalle rakkaudettomuudestaan lähimmäisiään kohtaan. Se on Jeesuksen antaman rakkauden kaksoiskäskyn rikkomista.
avauksessahan se oli äiti.
Sinä taidat joutua tekemään viimeisenä päivänä tiliä tuosta rakkaudettomuudestasi tätiäsi, vai oliko se nyt äitiäsi kohtaan. KAIKKI rakkaudettomuus lähimmäisiä kohtaan nääs on rakkaudettomuutta lähimmäisiä kohtaan.
oli kauhea omavanhurskas VL, katos ylempää... Minä totean vain rehellisesti, kuten asia oli, ei se mitään panettelua ole. Ja tilin teen tottakai, se ei ole mikään ongelma - Jumalan kanssa. Mutta niin teet sinä ja minun lesta-tätinikin. Katotaan sitten missä karsinassa ollaan..
koisi.
Minulla on tapana syödä itseni kylläiseksi (huom. kermalasagnea!) ja sitten ei kun hautausmaalle. Kiipeilen hautapaasien päälle ja paskon. Tätä sanotaan hautakukkasten ja -istutusten lannoittamiseksi.
Raatikkoon Raatikkoon vanhat piiat pannaan!
Raatikkoon Raatikkoon vanhat piiat pannaan.
Tuonne tuonne Kyöpelinvuoren taa
ettei niitä ettei niitä pojat nähdä saa!
Minäkin liki aina särkylääkettä ottaessani muistan puolen vuosisadan takaa minulle kotona aiheutetut pysyvät vammat.
Katkeruus saarnattiin synniksi, uskovainen ei ole katkera.
Olen ollut hoitokokouksissa. Todellakin katkeruus luokitellaan synniksi.
Vaikka siis vl-vanhemmat ovat kasvatuksellaan saaneet aikaan henkisen tai
ruumiilisen vamman lapselle, myöhemmin aikuisiässä syyllistäminen näistä teoista vanhempia
kohtaan on synti.
Eli yksikertaistetaan, että kaikki ymmärtää:
"Äiti vääntää lapsen käden väkivaltaisesti raivonpurkauksissaan
siten, että korjaus ennen vanhaan ei ollut mahdollinen, käsi jäi
vinoasentoon iäksi. Anteeksi annettiin puolin ja toisin, tekoja kun ei saa
myöhemminkään siis muistella. Ikuinen vamma jäi. Koskaan vanhemmallakaan iällä ei saa tekoa
nostaa esiin, koska armonmerestä onkiminen ei sallittua, synti menee itselleen ja katkeruus muutenkin
luokittellaan synniksi"
Piste. ja Aamen.
Onpa jäytävää, mutta vertahyytävää.
Näin on lyyleri meille kirkastanut.
vuonna 1984, muta kuten tiedämme, vl-yhteisö muuttuu hitaaaaaaasti...
Nykyään lapsia opetetaan sanomaan EI, kaikkeen ei pidä suostua.
Mitä jos hoitokokouksissa olisi ollut enemmän ihmisiä, jotka olisivat uskaltaneet sanoa EI.
http://olotila.yle.fi/perhe/vanhemmuus/kuka-kayttaa-valtaa-perheessa
Mutta heidät heitettiin saatanalle ja tulella poltettiin kuin kuivat oksat... kuten siihen aikaan sanottiin.
Kun näimme mitä julmuutta vastustaville kostoksi tehtiin, olimme hiljaa ja alistuimme. Olin silloin kovin nuori, mutta tällä elämänkokemuksella en alistuisi sellaiseen ikinä!
Enkä varsinkaan antaisi raatelijoiden käydä omien rakkaitten lasteni kimppuun, kuten meidän vanhempamme siihen aikaan pelosta tekivät.
Jos suoraan sanotaan, tekisi mieli vetää turpaan niitä miehiä (joita silloin tällöin joissakin juhlissa näen edelleenkin)!
etteivät he joudu raatelijoiden käsiin, niin kuin me jouduttiin aikoinaan.
Onneksi nykyään opetetaan lapsia enemmän kyseenalaistamaan asioita.
Ylen artikkeli asiasta on hyvä ja kuva verraton :-)
http://olotila.yle.fi/perhe/vanhemmuus/kuka-kayttaa-valtaa-perheessa