Olin yhdessä pienehkössä operaatiossa, paikallispuudutuksessa. Kuitenkin seurattiin paineita ja sydäntä.
Mulla on luontaisesti suhteellisen alhainen paine, tulee usein ortostaattista hypotoniaa jne., mutta pari kertaa siinä toimenpiteen aikana, en tiedä mikä kone siellä mun takana oli, mutta kuulemma antoi varoitusmerkkejä todella alhaisesta paineesta tai pulssista, että en tiedä oliko kyse pulssi vai mikä. Mutta kerran kun se kone antoi taas varoitusmerkin, katsoin sitä näyttöä ja siellä oli lukema 39.
Mulla on todettu lapsesta asti kuulemma "viaton" sivuääni.
Olen kuullut, että alhainen verenpaine vois viitata sydäntautiin tms., että tietääkö kukaan, mikä hemmetti mulla meni niiden raja-arvojen alle, että kone piippaili, olikohan se pulssi vai verenpaine ja onko se tavallista
Mulla on luontaisesti suhteellisen alhainen paine, tulee usein ortostaattista hypotoniaa jne., mutta pari kertaa siinä toimenpiteen aikana, en tiedä mikä kone siellä mun takana oli, mutta kuulemma antoi varoitusmerkkejä todella alhaisesta paineesta tai pulssista, että en tiedä oliko kyse pulssi vai mikä. Mutta kerran kun se kone antoi taas varoitusmerkin, katsoin sitä näyttöä ja siellä oli lukema 39.
Mulla on todettu lapsesta asti kuulemma "viaton" sivuääni.
Olen kuullut, että alhainen verenpaine vois viitata sydäntautiin tms., että tietääkö kukaan, mikä hemmetti mulla meni niiden raja-arvojen alle, että kone piippaili, olikohan se pulssi vai verenpaine ja onko se tavallista
Vastaukset 10
Vanhimmat
vastaavanlainen kokemus minulla, tosin lukemat kohosi pilviin. Olin ollut selkäydinpuudutuksessa lonkkaoperaatiossa ja makoilin paikassa josta näin kyseisen laitteen lukemat. Kone alkoi piippaamaan, mutta hoitajaa ei näkynyt missään. Lukemat nousi toinen oli jo 170 paikkeilla kunnes hoitaja tuli paikalle. Hoitaja sanoi, että nyt hengität rauhallisesti syvään sisään ja ulos...... Lukemat alkoi tippua. Itselläni pulssi nousee liikaa hyvin herkästi. Taisi olla mukana myös pientä paniikkia kun huomasin kuinka lukemat kohoaa eikä kukaan tule.
Erään nukutusleikkausksen jälkeen oli pulssi ja painneet koholla, otettiin sydänfilmi ja meinasivat siirtää tarkkailuun. Rytmihäiriötä ei kuitenkaan ollut. Oli tosi huono ja levoton olo, en pystynyt makaamaan sairaalan sängyss,ä vaan oli tunne, että pakko päästä liikkeelle. Leikkaushaavan kanssa hieman kivuliasta kiertää rinkiä sairaalahuoneessa. Paineet pysyi korkeana vielä seuraavana vuorokautena. Olen alkanut pelätä näitä pulssin ja paineen kohoamisia. Taas olisi toimenpide tiedossa, enkä tiedä mitä tapahtuu. Toki kerron aina, että mitä on edellisenä kertana tapahtunut, mutta ei kukaan ole oikein niihin reagoinut. Ehkä se sitten on ihan normaalia...
No tuo lukemien kohoaminen oli varmaan vielä kauheampaa, kun näit, että ne vaan nousivat ja nousivat.
Itse säikähdin, että pian olen eloton, kun meni niin pieneksi ne lukemat. Mutta he sanoivat, että kone on vaan todella herkkä ja minulla kun on luontaisesti aika matalat arvot
tuli ajatus, että tähänkö nyt kuolen. Tuijotan vaan lukemia ja jossain 250 paikkeilla poksahtaa.
Jos joku hoitoalan ihminen lukee näitä viestejä niin haluaisin tietää, että jos nukutuksen jälkeen pulssi jää 120:een, ja potilas on niin levoton ettei pysty makaamaan sängyssä, niin miksi siinä tilanteessa ei anneta jotain Propralia tai Diapamia, jotta potilaan ei tarvitsisi kävellä ympäriinsä. Kauhistuttaa ajatus, että en olisi haavan takia päässyt ylös sängystä. Onneksi oli tehty vaan pienempi operaatio.
Pyysin saada jotain rauhoittavaa, mutta aina vaan tuotiin niitä kipulääkkeitä, joko pillereinä tai piikkinä perseeseen. Kipu ei ollut ongelma vaan hirveän ahdistava ja levoton olo. Olisin halunut saada vaikka nuijanukutuksen, että olisin päässyt siitä olosta pois.
Onko ajatus sellainen, että kipu aiheuttaa ne paineen nousut? Happiviikset oli käytössä myös ja sitä tippaa tiputettiin oikein olan takaa. Onko happi ja tiputus niitä keinoja joilla paineita yritetään laskea? Naama oli jo ihan turvoksissa ja vessassa ravasin jatkuvasti. Olisi kiva tietää asiosta enemmän, jotta enää en joutuisi kokemaan vastaavaa.
Minua on operoitu jo kymmenkuntakertaa sydän sairauteni takia ja aina joku laite jonku äänen päästää. Jos ei hoitohenkilökunta reagoi ääniin niin ei niitä tarvi itekkään säikähtää. Koneet on niin herkkiä että ne saatta saada jonki ulkopuolisen impulssin joka pistää ne hälyttämään ja tälläistä sattuu tosi usein.
Jos paineet yhtäkkiä kohoaa tai romahtaa alas niin sen kyllä tuntee itse ennen ku koneet ehtii sanoa yhtään mitään. Joskus on itselläkin yhtäkkiä monitori vilkkunu ja piipannu aivan taivasta hipovia arvoja mutta kun miettii hetken niin muistaa että muutama kymmenen sekunttia sitten käännähti tai yskäisi tms.
Jos jotain oikeita ongelmia on tai tulee niin kyllä lääkäri ja hoitaja reagoi ja toimii heti.
kamalan levoton tunne, ja olo niin kuin räjähtäisi, kun vietiin osastolle. Ihmettelin, kuinka niin huonovointista voidaan viedä osatolle. Siellä sitten kiduin koko iltapäivän pitkälle yöhön. Lääkäriä ei ollut talossa, kerroin hoitajalle tilanteesta. Hän oli sitten soittanut lääkärille, joka oli jo lähtenyt pois, että mitä tehdään. Hoitaja tuli piikin kanssa ja antoi jotain suoneen, mutta ei se auttanut tippaakaan. Onneksi oli mukana omia beetasalpaajia (rytmi- ja verenapinelääkettä), joita söin vähitellen yöllä, kunne olo korjaantui. Ihan kamala tunne, kun ei lääkäriä talossa ja olo kamala.
Minä sain varmaan liikaa natriukloridia suoneen, niin että menivät suolat sekaisin ja varmaan oli pulssi vaikka mitä. Nyt odotan taas leikkausta, ja olen lähettänyt kopiot tuosta nukutuskertomuksesta sinne, että tämmöisessä on jotain mulle soopimatonta. Toivon mukaan ottavat huomioon.
Minut nukutettiin viime viikolla hetkeksi rytminkäännön vuoksi. Heti herättyäni oli niin lokoisan levollinen olo, varmaan nukutusaineessa oli jotain rauhoittavaa. Mutta se ei kestänyt kauan, vaan sitten tuli levoton olo. Sitä kesti reilun vuorokauden. Sekin lienee johtunut taas saamastani natriumkloridiliuoksesta, en tiedä. Hoitaja sanoi seuraavana päivänä, että joillekin tulee tämä olo. Pissaa ei erittynyt juuri lainkaan sinä päivänä. Kaikki juotu neste jäi kehoon. Lihoin niinä aikoina kaksi kiloa. Nyt on hitaasti ehkä yksi kilo mennyt pois.
Sinäkin, nimim. kieltämättä, olet varmaan saanut natriumkloridia tippana ja elimistösi sai liikaa natriumia, siitä turvotus. Tippana voidaan antaa myös ns. Ringeriä, jossa on muitakin suoloja, niin että suolatasapaino pysyy oikeana. Minä en siedä ruuassakaan paljon tavallista suolaa.
että se levoton olo tulisikin siitä nesteytyksestä eikä varsinaisesta nukutusaineesta. Pulssi kohosi kyllä myös selkäydinpuudutuksen jälkeen (170 oli joko paine tai pulssi), mutta laski ilmeisesti melko pian, koska en tuntenut samanlaista levotonta oloa kuin mitä oli nukutuksen jälkeen. Olisikohan näissä toimenpiteissä voinut olla erilainen tippa.
Tuossa voi olla kyllä jotain perää, koska jos tiputetaan suoneen paljon suolaa, niin ei kai se ole ihme jos sydän hakkaa. Saan sydämen hakkaamaan jo pelkästä lakritsin syönnistä.
Itse jouduin kyllä ravaamaan vessassa, sitten kun pissaaminen onnistui. Nukutuksen jälkeen minulta joudutaan aina katetroimaan ensimmäinen pissa, koska rakko menee ihan täyteen, mutta mitään ei tule ulos. Eli nestettä oli kropassa pöhötykseen asti.
Leikannut lääkäri vasta huomasi osastolla tuon 120:n pulssin. Hän kävi sängyn vieressä selostamassa, että mitä oli vatsasta poistanut. Kokeili samalla rannettani ja sanoi, että kylläpäs tykyttää. Ihmettelen vieläkin, että miksi en voinut saada vaikka sitä Propralia, jos kerran sinäkin olet voinut ottaa omia lääkkeitä.
Tästä kokemuksesta jäin tosi paha pelko mahdollisia tulevia nukutuksia kohtaan. Onneksi seuraava lonkkaoperaatio tehdään ilmeisesti taas selkäydinpuudutuksessa. Täytyy vaan joka operaation kohdalla kertoa näistä pulssin nousuista, jospa ne sitten osaa valita paremmin sopivat aineet.
Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi.
Otit esille tärkeän asian, eli useinkaan potilas ei ole kipuherkkä, mutta haluaisi olla sopivasti "poissaoleva", siis sopivasti rauhoitettu, että ei ns. kykene ajattelemaan liikaa siinä leikkauspöydällä. Eli sinä olisit tarvinnut nimenomaan sopivasti rauhoittavaa, ei niinkään lisää kipulääkettä. Kun on ns. psyykkisesti sopivasti poissa pelistä paikallisenkin operaation aikana, elimistökin on rauhallisempi, tuskin lukemasi olisivat nousseet noinkaan korkeiksi, jos sinulla olisi ollut adekvaatti rauhoittava lääke operaation ajan.
Juu, sinun ongelma tuskin oli kipu, sinun olisi täytynyt saada hiukan enemmän rauhoittavaa, että ei ole mieli liian aktiivisena operaation aikana, minusta tuntuu että se nostattaa pelkoa ja ahdistusta ja lopulta myös sitten lukemia. Täytyy seuraavalla kerralla sanoa, että haluat sopivasti rauhoittavaa, että et ole liian tietoinen kaikesta ympärillä tapahtuvasta.
kyllä ihan poissaoleva ja rauhoitettu ennen leikkausta. Levottomuus tuli siinä vaiheessa kun minut oli jo siirretty osastolle. Kun minut oli laitettu osastolla omaan sänkyyn, olin saman tien kampeamassa ylös ja lähdössä kävelemään. Hoitaja kysyi, että mihin olet menossa, et voi vielä nousta ylös. En edes osanut vastata hoitajalle mihin olin menossa. Oli vaan tunne, että liikkeelle on päästävä.
No, jatkossa aion kertoa, että minulle pitää antaa kaikki mahdolliset mömmöt ennen ja jälkeen nukutuksen.
Minulla on muistikuva, että standardisti olisi pulssin alarajana 40, siis hälyttäisi jos vähemmän. Mun yhdellä kaverilla hälytteli kanssa matalasta makuulla ja hoitsut juoksi... Heidän kuuluukin herätä aina kälytyksiin ja pyytää jopa lekuri paikalle. Vasta lekuri aina totesi "no hätä" eli henkilöllä nyt vaan oli hidas syke, etenkin lepotilassa.